"No se helvetin lattia"

Sain eilen illalla sellaisen päähänpistoksen, että olohuoneen rumasta laminaatista on päästävä eroon.

Vihasin sitä lattiaa siitä asti, kun tänne muutin. 

No otin yhden laminaatin irti, ja sitten toisen ja kolmannenkin. Tässä vaiheessa olisi ollut myöhäistä perääntyä lattiarempan suhteen.

No, olisihan noiden laminaattien irroittaminen ihan helppoa ollutkin, mutta kun ei ollut.

Laminaatin alla oli muovimatto..... ahaa ja toinen muovimatto.... ja KOLMAS muovimatto. Ja kettiössä oli neljää muovimattoa päällekkäin. Just joo.

Tässä vaiheessa aloin miettiä, että minkähänlainen lattia sieltä sitten esiin tulee.
Tai mitäs, jos muovimaton alta paljastuu ruumis!

Koska turkiskuoriasia siellä oli ainakin pari kappaletta.

 Siirtelin huonekalujani toiselle puolelle huonetta ja revin matot helvettiin. Sitten taas huonekalut toiselle puolelle ja revin matot toiseen helvettiin. Kuulostaa helpolta, mutta no, sitä se varmaan sitten olikin.

Joissain kohdissa muovimatto oli liimattu lattiaan kiinni ja taas jotkut muovimatot oli naulattu lattiaan kiinni ja yksi muovimatto oli niitattu lattiaan. Haluaisin nähdä nämä muovimattosankarit ja kysyä heiltä, että mitä helvettiä?!

Jesse tuli raahaamaan mun kanssa mattorullia roskikseen. En tiedä, saako niitä jättää sinne, mutta jätettiin jo.

Seuraavaks pitäis keksii noille mun laminaateille paikka. Yks naapuriäijä heitti sellaisen ison vanhan mörssäri-television ikkunasta alas sisäpihalle, niin mitäs jos mä heittäisin noi laminaatit vaan ikkunasta alas.
Tai sitten en.

 Tosi kiva muovimatto, tiilikuviointia? Onkohan ollut joskus muodikasta? Tiililattia....

 Ja irti vaan!

 Ahaa lisää muovimattoja, eli muovareita. Siellä oli sinistäkin muovaria ;)

 Kerroksia, mattoa maton perään. Lattialla oli varmasti ollut kylmä ja joku oli sitten neuvonut että kerroslattioimisella tulisi lämpöisempi.

 Rapatessa roiskuu! Astuin myös listassa törröttävään naulaan. Katselin hetken ympärilleni ja sitten lattialle, ja yritin olla liikkumatta. "Joo pohjassa on ja sattuu"
Riuhtaisin jalan naulasta salamannopeasti ja laitoin compeedin jalkaan. Nyt nekin on loppu. Compeedit siis.
(Koirat oli eteisessä turvassa sen aikaa kun nauloja oli lähettyvillä, tai muuta vaarallista.)

 KAAOS.

 Puppe valvoo. Laadunvalvoja.

 Ja tässäpä tämä lattia nyt. Varmaan 100 vuotta vanha. Aito ja alkuperäinen lautalattia, tosin mintunvihreä, eli aika tosi ruma.
Olis nyt ollut punainen niin kuin eteisessä, mutta ei.
No hyvä, kun edes on lattia. :)

 Siinä se meikän kasaama uusi laminaattipenkki eteissä. Kierrätän kaiken täst edespäin.

 Nyt tää kämppä on tällainen Linnanmäen Vekkulan pienoisversio. Ihme väkkyreitä siellä täällä ja erivärisiä puisia lattioita - ihan niin kuin Vekkulassa, Vekkulissa?

Seuraavaksi tää hiotaan kunnolla ja sitten se maalataan oranssiksi. No ei maalata. Se maalataan valkoiseksi, ja se onkin maailman ihanin väri, mittä lattia päällään voi kantaa!!!

Mä oon nyt niin poikki tästä raksailusta että huhhuh...

Coal in Terry vintagen-arvonnan voittaja selviää huomenna!