Puerto Princesa

Vaikka tää Puerto Princesa onkin aika pieni ja vaatimaton kaupunki, niin täällä on suhteellisen paljon nähtävää. Tai ainakin täältä pääsee helposti niihin nähtävyyksiin.

Oltiin yksi päivä Puerto Princesan kansallispuistossa, joka on UNESCOn yksi maailmanperintökohteista.

Hotellilta kesti about pari tuntia pakettiautolla puistolle, ja mentäessä nukuin lähes koko matkan, joten matka tuntui aika lyhyeltä. Tultaessa en sitten nukkunutkaan. Jesselle puhkesi vatsatauti ja me ajettiin ison mustan käärmeen yli tiellä, eikä kukaan muu mun ja kuskin lisäksi huomannut asiaa. HEI SE OLI KÄÄRME!

Puistossa oli vaikka minkälaista aktiviteettiä. Jepajee! Mä motkotin heti alkuun, että eipä paljoa kiinnosta kiipeily. Pelkään muutenkin maailman eniten kiipeilyä. Se on niin sattumanvaraista.
No kiivettiin "vuoren" huipulle, ja tultiin alas sieltä sellaisella liitohässäkällä.
Olin ihan varma, että köydet pettää mun kohdalla, mutta hyvinhän se meni.

Käytiin myös maailman pisimmällä maanalaisella joella.
Jessen mielestä luolassa olleet kärmeet oli pultattu seiniin, koska opas tiesi aina tasan tarkkaan, missä kohtaa oli käärmeitä. "änd if ju luuk, ju sii sneeeik, leeft! Jees, riiiel!"

Mutta ihan kiva päiväretkireissu. Tosin mielestäni liian pitkä ja todella turistimainen.

Osa kuvista oli Jepun ja Empun ottamia!

El Nido, Palawan

Mulla ei ole hirveästi kuvia El Nidosta, koska en ehtinyt olla siellä kuin muutaman päivän. Tarkoituksenani oli aluksi matkustaa sinne aikaisemmin ja olla pidempään, mutta myöhästyin lennolta ja lähdin sitten samaan aikaan pois muiden kanssa toisin kuin aluksi suunnittelin. Mulla on vielä yhdeksän päivää aikaa olla Palawanilla, ja periaatteessa voisin palata El Nidoon, mutta toisaalta se pakettiautomatka oli sen verran puuduttava, että yksi kerta taitaa riittää. Tässä "lähellä" on sen niminen paikka kuin Roxas, ja mietinkin tässä, jos lähtisin sinne.

El Nidoon ei ole mikään ihan helppo nakki päästä omasta mielestäni. Jos haluaa Suomesta sinne, niin mitä luultavimmin pitää lentää Manilaan, josta pistää ottaa toinen lento Puerto Princesaan, ja siitä sitten pakettiauto/bussi El Nidoon, jonne matka kestää 5-6 tuntia ja maksaa alle 15 euroa. Mulla meni yhteensä kaikkiin noihin matkoihin kaksi-kolme päivää. Joten olisi ollut kyllä suotavaa, että olisin ollut siellä vähintääkin viikon, mutta kun olen tällainen hätähousu, joka ei osaa olla missään pitkiä aikoja - paitsi kotona.

Kuvat olivat Jessen ja Empun ottamia. :)

Hintataso El Nidossa oli todella edullinen, esimerkiksi syöminen, hieronnat ja tuliaiset olivat mielestäni halvempia kuin Thaimaassa. Yöpyminen ei sitten taas ole yhtä halpaa eikä tarjonta myöskään ole yhtä laajaa, mutta ei täällä yöpyminen mitään älyttömyyksiä maksa. Kiva hotelli rannalla maksoi esimerkiksi 20-40 euroa yöltä. El Nidossa on muutama luksushotelli, mutta siellä yöpyminen maksaa sitten jo sen 150-200 euroa yöltä.
Niin ja sähköt toimivat vain osan ajan vuorokaudesta. Oiskohan se ollut 14-06 sähköt oli poissa käytöstä.

Ytitän kiriä vähän noita päiviä, jolloin en postannut, että pääsisin enemmän "reaaliaikaan" kirjoittelemaan teille. Tällä hetkellä olen yksin reissussa ja yövyn pari yötä yhdessä tosi kivassa hotellissa Puerto Princesan "keskustassa".

Mun huoneeseen pitäisi ihan just tulla hieroja, joten alan tästä valmistautua.. :D

Island hopping

Oltiin yhtenä päivänä saarihyppelemässä, eli käytiin erilaisilla saarilla ja snorklattiin.

Missään ei ollut ketään tai mitään. El Nidon saaret ja rannat oli ihan autioita. Ja pakko nyt oikeasti sanoa, että El Nido on kaunein paikka maailmassa, mitä itse olen koskaan nähnyt. Parempaa kuin videoissa tai kuvissa, se pitää kokea itse.
Ihan vaan jotain niin uskomatonta.

No, se siitä hehkutuksesta, koska nyt päästään seuraavaan aiheeseen - Laura uimataidottomana.
Olen aina lapsena sukellellut ja uinut pää kolmatena jalkana tai ihan miten vaan. Samoin viime vuonna Thaimaassa, mutta mites sitten täällä... Hyppäsin krapulapäissäni aallokkoon, ja ensimmäiseksi maskiini meni vitusti suolavettä, joka meni silmiin ja siitä piilareihin, sitten vettä meni nenään ja suuhun, ja sen jälkeen otin snorkkelit pois ja yritin uida ilman. Toisessa kädessä oli kamera ja toisessa snorkkelit, ja samalla vitunmoiset aallot hakkasi selkään, kun yritin pysyä pinnalla. Jalkaani en voinut mihinkään kirjaimellisestikaan pistää, koska meri oli täynnä merisiilejä. Tämä oli sellainen yhtälö kuin = merivesipaniikki.

Huusin ensimmäiseksi Jesselle, etten jaksa uida, jonka jälkeen Jesse pelasti mut merestä rannalle. Sen jälkeen filippiiniläinen mies, eli meidän venekuski tuli ottamaan mua kädestä kiinni ja määräsi mulle laitettavaksi pelastusliivit. Otin ne ihan hyvin mielin vastaan. Niistä oli oikeasti suurta apua mulle.

Mun personal sea rescuer kysyi multa: "first time swimming?"
Meinasin eka vastata, että no no no! Mutta sitten sanoinkin yes, jolloin munpituiseni sea rescuer tunsi itsensä tärkeäksi pelastajaksi. Koko loppupäivä menikin sitten niin, että aina kun noustiin veneestä veteen, mulle puettiin pelastusliivit ja sea rescuer ui rinnallani koko ajan. Välillä se otti kädestä kiinni ja auttoi vaikeissa paikoissa. Hahahahahha!
Mä sanoin muille, että musta ei saa ottaa yhtään kuvaa pelastuskellukkeiden kanssa, joten kuvia ei niistä kauheasti ole. :))

Että tällaisia maisemia tällä kertaa.

Mä meen nyt nukkumaan--> <3