Island hopping

Oltiin yhtenä päivänä saarihyppelemässä, eli käytiin erilaisilla saarilla ja snorklattiin.

Missään ei ollut ketään tai mitään. El Nidon saaret ja rannat oli ihan autioita. Ja pakko nyt oikeasti sanoa, että El Nido on kaunein paikka maailmassa, mitä itse olen koskaan nähnyt. Parempaa kuin videoissa tai kuvissa, se pitää kokea itse.
Ihan vaan jotain niin uskomatonta.

No, se siitä hehkutuksesta, koska nyt päästään seuraavaan aiheeseen - Laura uimataidottomana.
Olen aina lapsena sukellellut ja uinut pää kolmatena jalkana tai ihan miten vaan. Samoin viime vuonna Thaimaassa, mutta mites sitten täällä... Hyppäsin krapulapäissäni aallokkoon, ja ensimmäiseksi maskiini meni vitusti suolavettä, joka meni silmiin ja siitä piilareihin, sitten vettä meni nenään ja suuhun, ja sen jälkeen otin snorkkelit pois ja yritin uida ilman. Toisessa kädessä oli kamera ja toisessa snorkkelit, ja samalla vitunmoiset aallot hakkasi selkään, kun yritin pysyä pinnalla. Jalkaani en voinut mihinkään kirjaimellisestikaan pistää, koska meri oli täynnä merisiilejä. Tämä oli sellainen yhtälö kuin = merivesipaniikki.

Huusin ensimmäiseksi Jesselle, etten jaksa uida, jonka jälkeen Jesse pelasti mut merestä rannalle. Sen jälkeen filippiiniläinen mies, eli meidän venekuski tuli ottamaan mua kädestä kiinni ja määräsi mulle laitettavaksi pelastusliivit. Otin ne ihan hyvin mielin vastaan. Niistä oli oikeasti suurta apua mulle.

Mun personal sea rescuer kysyi multa: "first time swimming?"
Meinasin eka vastata, että no no no! Mutta sitten sanoinkin yes, jolloin munpituiseni sea rescuer tunsi itsensä tärkeäksi pelastajaksi. Koko loppupäivä menikin sitten niin, että aina kun noustiin veneestä veteen, mulle puettiin pelastusliivit ja sea rescuer ui rinnallani koko ajan. Välillä se otti kädestä kiinni ja auttoi vaikeissa paikoissa. Hahahahahha!
Mä sanoin muille, että musta ei saa ottaa yhtään kuvaa pelastuskellukkeiden kanssa, joten kuvia ei niistä kauheasti ole. :))

Että tällaisia maisemia tällä kertaa.

Mä meen nyt nukkumaan--> <3