Wednesday, May 25, 2016

Aika kuluu...

On kulunut vuosi Lauran kuolemasta. Muistoja, siunaustilaisuudesta ja Lauran tuhkan sirottelusta.






















Kuiskaan sinulle rakas Laura jäähyväiset. Kaukaiset tuulet, kuiskivat.  "Me tapaamme jälleen"  Rakkaudella äiti. 




Lauran rakas ystävä Emilia teki tämän muistovideon. Laura rakasti tätä kappaletta.

"I was here
I lived, I loved
I was here
I did, I`ve done everything that I wanted
And it was more then I thought it would be
I will leave my mark so everyone will know
I was here"


Kiitos teille kaikille Lauran blogin lukijoille. Olette koskettavan kauniisti elänyt mukana suuressa surussamme 


-->
(Lauran muostopuhe)
Rakkaat äiti ja isä ja Lauran läheiset.

On liian lyhyt matka siitä peltorit päässä vuosia nukkuneesta tytöstä tähän päivään, jona saatamme Lauran viimeiselle matkalleen. Vaikka Lauran elämä päättyi aivan liian aikaisin, ei se jäänyt vaille merkitystä. Me läheiset saimme rinnallemme hyväsydämisen ja oikeudenmukaisen ihmisen, jolla oli suuri tarve toteuttaa unelmansa. Laura oli kärsimätön ja tuntui kuin Lauralla olisi ollut sammumaton jano kokea ja nähdä. Kiire elää. Toteuttaa itseään. Toinen toistaan seuraten ideat pursusivat Laurasta, joka innostuksissaan oli maailman paras myymään suunnitelmiaan. Siihen innostukseen oli helppo lähteä mukaan, oli sitten kyse vuokra-asunnon täysremontista laminaattien, tapettien ja muovimaton poistoineen (vuokranantajalta ei tietenkään kysytty mitään) tai ex tempore-Filippiinien matkasta, jonne Laura lensi, totta kai, ykkösluokassa.
Ulkomaailmalle Laura halusi imagonsa olevan kovatahtoinen, mielipiteiltään suora. Välillä Laura tietoisesti sanoi jotain, minkä tiesi aiheuttavan pahennusta. Laura halusi shokeerata. Tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät. Mutta kaikista tärkeintä oli herättää tunteita. Olla olematta tavallinen. Kaikki muu kävi.
Lauran julkinen imago saattoi hätäisimpien tulkitsijoiden mielestä antaa kuvan ihmisestä, jota mikään pintaa syvempi ei kiinnosta. Tai että Lauralla oli kaikki ja enemmän kuin kukaan voisi toivoa.
Oikeasti Laura oli valtavan ujo tyttö, joka jännitti puhumista ja esiintymistä ja joka toivoi hyvää niin eläimille, lapsille kuin heikossa asemassa oleville. Lauran suurin unelma oli lähteä vapaaehtoiseksi kriisialueelle tai kehitysmaahan, jossa olisi voinut olla avuksi pienille lapsille.
Laura oli täynnä ihmeellisiä kysymyksiä historiasta, tieteestä ja avaruudesta. Laura halusi ymmärtää maailmankaikkeutta ja syiden suhdetta seurauksiin. Valonnopeutta. Meillä oli Lauran ja isän kanssa Historia-lehti –piiri. Lehdet kiersivät Heijalta toiselle, tai olisivat kiertäneet, jos ne eivät olisi aina jääneet jumiin Lauralle.
Laura eli intensiivisen ja hyvin julkisen elämän, jota tuhannet ja taas tuhannet nuoret seurasivat. Laura oli lukemattomille ihmisille esikuva, tyyli-ikoni. Syy tehdä asiat jotenkin toisin. Joku joka antoi luvan kulkea omaa tietä ja olla välittämättä epäilevistä tai vähättelevistä kommenteista.
Niitä Laura sai itsekin. Varmasti enemmän kuin kukaan muu. Välillä pahat sanat pääsivät Lauran ihon alle, välillä eivät. Laura oli tässä suhteessa aivan tavallinen tyttö. Ketä tahansa sattuisi ne kymmenet ikävät kommentit, joita Laura joutui itsestään päivittäin lukemaan.
Mutta entä ne kauniit kommentit? Kolme päivää Lauran poismenon jälkeen minulla oli tarpeeksi voimia avata Laurasta käytyjä nettikeskusteluja. Löysin keskustelupalstoilta useita viestiketjuja, joista kiihkeimpään oli kerennyt tulla 687 kommenttia Lauran menehtymisen jälkeen. 90 % viesteistä oli kertomuksia siitä, kuinka järkyttyneitä nettikeskustelijat olivat Lauran poismenosta ja mikä merkitys Lauralla oli ollut heidän elämässään. Kertomuksia kasvamisesta Lauran mukana, oman identiteetin löytämisestä ja itsevarmuuden ja omien halujen ja toiveiden muokkautumisesta. Kauniita kiitoksia Lauralle siitä, että Laura oli… Noh, Laura. Se pieni, uskomattoman kaunis tyttö, jolle sopi mikä tahansa vaate tai vaikka jätesäkki (tästä kuva Lauran muistokirjassa). Siitä että oli joku, joka ei pyydellyt anteeksi sitä mitä oli.
Haluan tässä jakaa yhden niistä tarinoista, joita viikko sitten luin Internetistä. Tämän tarinan kertoi itseään aiemmin ujoksi introvertiksi kuvaillut 25 vuotias nainen, joka omien sanojensa mukaan oli seurannut Lauraa netin välityksellä viimeiset 10 vuotta. Tämä nuori nainen oli vielä jokin aika sitten harmitellut osaansa sinkkuna ja suorastaan pelännyt uusien ihmisten kohtaamista. Kaikki muuttui, kun hän näki Lauran yllä omasta mielestään maailman kauneimmat vaatteet, jotka saattaisivat sopia hänellekin. Tämä nainen osti nuo samat vaatteet, ja vaikka ne eivät näyttäneet peilistä läheskään yhtä hyviltä kuin Lauran päällä, oli hän näkemäänsä niin tyytyväinen, että uskaltautui viikonloppuna lähtemään baariin. Tuossa baarissa hän iski silmänsä unelmiensa mieheen, pyysi tätä tanssimaan ja loppu on historiaa. Pari odottaa ensimmäistä lastaan ja on menossa naimisiin tänä kesänä.
Tämän naisen tarina summaa mielestäni Lauran perinnön. Laura oli tärkeä ihminen meille kaikille. Ja tärkeä, tavoilla joita emme ehkä vielä tiedäkään, lukemattomille muille.
Laura, rakastan sinua aina. Ja olen ikuisesti kiitollinen ajasta, jonka sain viettää kanssasi.
Lepää rauhassa pieni. 

Rakkaudella veljesi Jesse

 

136 comments:

  1. Voi miten kaunis, herkkä postaus. Kiitos Kirsi. Sydämeni elää mukananne.

    ReplyDelete
  2. Hietaniemi on niin kaunis paikka. Kiitos Kirsi. Video oli koskettava, Kuin olisi päässyt osallistumaan muistotilaisuuteen itsekin. Sytytän tänään monta kynttilää.

    ReplyDelete
  3. Kaunis ele, kiitos tästä postauksesta. Koskettava video, kaunis hietaniemi ja kaunis kesäsää. Ja niin kaunis Laura.

    ReplyDelete
  4. Itkin silmät päästäni tätä postausta lukiessani.
    Rauha Lauran muistolle, ja osanotto surunne vuoksi. Laura elää meidän sydämissämme.

    ReplyDelete
  5. Kommentoin jo yhden kerran mutta täytyy kommentoida vielä uudelleen.
    Tämä postaus todella pysäytti minut.
    Kiitos, Lauran äiti, että raskaasta surustasi huolimatta olet jaksanut tänne kirjoitella. Olen miettinyt useita kertoja elämässäni itsemurhaa, kun voin pahoin monen vuoden ajan. Tämä herätti minut syvemmälle siihen, millainen mullistus ja suru odottamaton kuolema on läheisille ihmisille. (En tiedä miten Laura menehtyi, eikä tarkoitukseni nyt ole spekuloida tai yrittää saada tietoa siitä. Kaikki rauha hänen muistolle)
    Kiitos vielä tästäkin postauksesta. Koskettavin kuva on tuo, jossa Lauran tuhkat sirottuvat mereen. Samalla niin lopullinen. Hiljaiseksi vetää.

    ReplyDelete
  6. ❤️ Osanottoni vielä koko perheelle. ❤️

    ReplyDelete
  7. Syvimmät osanotot ja kiitos kauniista videoista, Laura pysyy aina muistoissa <3

    ReplyDelete
  8. Todella herkän ja kauniin näköistä♡ juuri niinkuin Laurakin oli. Kiitos Kirsi näistä kuvista. Laura ei koskaan unohdu. Olen varma että tapaamme hänet vielä siellä, missä on vain loputon rauha ilo ja rakkaus.

    ReplyDelete
  9. Kyyneleet tuli tätä katsoessa. Niin kaunis Laura... Kumpa olisit vielä täällä <3

    ReplyDelete
  10. Mä oon yrittäny ymmärtää ihan hirveesti, miksi tämä koskettaa näin paljon. Oon tosi empaattinen ihminen ja suren kyllä tuntemattomienkin kuolemaa, mutta Laura on ollut mielessä todella paljon. Kun kuulin Lauran poismenosta, itkin ja itkin, vaikken edes tuntenut Lauraa. Seurasin Lauraa kyllä pitkään netin välityksellä. Oon ymmärtänyt, että monella muullakin on tämä sama olo. Laura vaikutti todella monen ihmisen elämään.
    Kiitos, että tätä blogia on päivitetty Lauran poismenon jälkeen ja jopa vastattu joihinkin kysymyksiin, vaikkei teillä ole siihen mitään velvollisuutta. Syvimmät osanotot kaikille Lauran läheisille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä. Niin samaa mieltä.

      <3

      Delete
  11. En ole kykenyt kertaakaan kommentoimaan tähän tapahtuneeseen mitenkään.

    Sanaton ja pohjattoman tyhjä olo. Vieläkään osaa aina uskoa todeksikaan.

    Lauraa tuli käytyä moikkaamassa muutaman kerran kun olin juuri muuttanut kotoa Helsinkiin ja hän työskenteli silloin vielä kampissa.

    Tunneskaalat ovat olleet mitä iheemmllisempiä mitä tästä on kokenut.

    Osantot Lauran perheelle ❤️

    Daniela

    ReplyDelete
  12. Itku tuli, vaikka en Lauraa tuntenutkaan muuten kuin blogin kautta. Voimia läheisille ja ystäville<3

    ReplyDelete
  13. Itku tuli täälläkin tätä postausta lukiessa. Elämän epäreiluutta ei voi käsittää, mutta kai kaikella on tarkoituksensa. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen <3

    ReplyDelete
  14. Tämä kosketti, ja syvään... Olen itse ollut vuosia itsetuhoinen, niin kuin Laura oli... Lauralta sain kuitenkin niin paljon vertaistukea ja ymmärrystä, mitä en kokenut saavani muualta. Parannuin painajaisestani kuitenkin ja tämä avaa silmiöni entistä enemmän siitä miten itsetuhoisuus vaikuttaa lähimmäisiin... Tekikö Laura itsemurhan? Ymmärrän toki jos et halua vastata.. Voimia.

    ReplyDelete
  15. Olen käynyt viime aikoina Lauran blogissa päivittäin, ollut kiitollinen Lauran äidin päivityksistä ja lukenut vanhoja postauksia. Tänään herätessäni muistin mikä päivä oli ja osuinkin paikalle juuri kun tämä kirjoitus oli julkaistu. Postausta lukiessa tuli itku, niin koskettava se oli.

    Lämpimimmät osanottoni vielä koko Lauran perheelle! ♥

    ReplyDelete
  16. Kuten yllä joku kommentoi, tämä postaus ja kaikki Kirsin kertomukset ja kommentit ja niistä välittynyt suru on avannut silmäni täydellisesti siihen, miten maailman julmuus voi jättää jälkeensä vain surua ja tuskaa. Itkin vuolaasti tuon videon katsoessani.

    Olen kärsinyt mielenterveysvaikeuksista jo vuosia, hakematta apua. Kynnys avun hankkimiseen on ollut todella suuri eikä perheeni ole voinut asialle mitään kun en ole halunnut ottaa apua vastaan. Itsemurhayrityksiä minulla on takana kaksi, toinen niistä vakavampi, jonka jälkeen "pääsin" psykologin juttusille, mutta asia jäi siihen.
    Nyt on ollut taas vaikeaa ja mielessä on pyörinyt surkein mahdollinen vaihtoehto, joka on tuntunut todelliselta ja ainoalta ratkaisulta.

    Tämän postauksen nähdessäni koin jonkinlaisen havahtumisen, avautumisen tunteen. Niinpä päätin juuri muutama tunti sitten soittaa äidilleni ja sanoa että hankitaan minulle apua. Itkin koko puhelun, nyt on erikoisen helpottunut olo.

    Kiitän sinua Kirsi vilpittömyydestäsi, ymmärryksestäsi ja pohjattomasta rakkaudestasi. Olet huomioinut meitä surusi keskellä ja voin sanoa, että siitä on ollut minulle korvaamaton apu. Kiitos.

    Toivon tiellesi paljon enkeleitä, rakkautta ja onnea.

    ReplyDelete
  17. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi kirsi, myötäelän surussanne.

    ReplyDelete
  18. Aivan järkyttävä olo tuli kuin luin tämän postauksen. Nyt sen tajuaa todella ettei Laura tule enää takaisin. Vuoden verran olen elänyt halunnut elää kuvitelmassa, että Laura on lomalla/tauolla blogista ja palaa vielä...

    Suurimmat kiitokset näistä postauksista! Aivan käsittämätöntä että jaksat Kirsi tehdä näitä. Arvostan suuresti! Olen alkanut lukemaan blogia uudestaan alusta loppuun ja välillä valitsen kirjoituksia sattumanvaraisesti. Tämä blogi tarjoaa paljon iloa ja lohtua vaikka Laura ei olekaan enää täällä. Voimme silti vaalia hänen kaunista muistoaan!

    ReplyDelete
  19. Kiitos, Lauran äiti, että jaksat kirjoittaa tänne. Mietin Lauraa usein mutta koska tunnen vain kourallisen ihmisiä, jotka lukivat Lauran blogia, en pysty juttelemaan hänestä kovin usein. Siksi blogin vanhojen tekstien lukeminen ja uusien postauksien näkeminen helpottaa vähän. Tiedä että tyttäresi on monien, monien ihmisten ajatuksissa eikä hän varmasti ikinä unohdu.

    ReplyDelete
  20. Koskettava video, kiitos suuresti! Voimia koko perheelle ja ystäville<3

    ReplyDelete
  21. Olen miettinyt Lauraa viimeisen vuoden verran päivittäin, välillä useammankin kerran päivässä. Blogia olen käynyt lukemassa viikottain, palannut vanhoihin teksteihin yhä uudelleen. Laurasta on tullut jonkinlainen pakkomielle. En tiedä miksi, mutta kuten muutkin ovat todenneet, niin Lauran kohtalo on koskettanut kovasti vaikken häntä tuntenutkaan.

    Kirjoitin Lauralle kesällä 2014, kun Laura oli kertonut meille blogissaan huolistaan. Kerroin hänelle että olin itsekin yksinäinen ja eikä minulla ole juurikaan kavereita. Laura pyysi minua liittymään silloisiin blogibileisiin ja samaisena viikonloppuna olevalle festarille mukaan kavereiden kanssaan. En päässyt blogibileisiin töiden takia, mutta festareille olisin ollut kiinnostunut lähtemään. Laurasta ei sen koommin kuulunut enää mitään, mutten halunnut häntä häiritä enkä tuputtaa seuraani, mutta olin erittäin otettu edes siitä ajatuksesta että hän oli pyytänyt minua mukaan. Toivoin että tapaamme vielä.

    Keväällä 2015 näin Lauran ohimennen muutaman kerran työpaikallani. Suunnittelin että jos näen Lauran kolmannen kerran, kerään rohkeutta ja kerron kuinka paljon olevan saanut iloa ja sisältöä elämään pelkästään hänen blogista. Kolmatta kertaa ei koskaan tullut.
    Kun löysin tiedon Lauran kuolemasta, mielen valtasi suuri järkytys ja paha olo. Olin lähellä oksentaa. Uskomatonta miten tuntemattoman ihmisen kohtalo voi koskettaa tällä tavoin.

    Olen usein miettinyt että olisi hienoa järjestää lukijoiden oma muistotilaisuus missä voisimme keskustella ja jakaa omia muistoja Laurasta hyvässä hengessä. Olisi myös mukava tutustua muihin lukijoihin ja ehkä löytää uusia kavereita tätä kautta?
    Odotan kovasti tulevaa blogikirppistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen mukana, jos lukijoiden miitti saa tuulta alleen :)

      Delete
    2. Minä koen samoin. Tuntuu, että tätä surua on vaikea käsitellä, kun ei ole ketään kenen kanssa sen tekisi. Paitsi täällä, mutta aito ihmiskontakti on silti eri. Odotan myös paljon tulevaa kirppistä. Pääsen ainakin halaamaan Lauran äitiä. <3

      Delete
    3. Miitti olisi hieno asia! Olen Lauran muutamissa bileissä tavannu loistotyyppejä, osasta jääny ihan kavereita �� Lauran kanssa tuli jonkun verran tavattuu, viimeisen kerran pari viikkoa ennen Lauran poismenoa. Kirppistä odotan myös, toivottavasti sielläki ihmiset uskaltaivat jutella ja voisinme yhdessä muistella Lauraa. Ootan myös Kirsi sinun tapaamista, olemmekin jo kerran tavanneet ��
      -Mira

      Delete
    4. Jos ihmiset olisi kiinnostuneita pitää lukijoiden miittiä/muistelua Laurasta, voisin toimia jonkinlaisena järjestäjänä. Ehkä kaipaisin jonkin toisen lukijan myös minun kanssa järjestämään :) voin laittaa S postini tähän jos kiinnostuneita löytyy? :)

      Delete
    5. Moi Saija! Mä olen ainakin kiinnostunut :) laita vaikka mulle fb viestiä, löydät mut nimellä Rose Pihla Maria. Mustavalkoinen profiilikuva ja kansikuva.

      Delete
    6. Laitoin Rose sulle viestiä fb ssä :) katso, jos on mennyt "muut" kansioon!

      Delete
    7. Olen myös kiinnostunut miitistä :) Voitteko laittaa s-postin mihin ilmoittautua, kun en ole facessa? Kiitos!

      Delete
  22. Luin postauksen jo aiemmin päivällä ja itkin vuolaasti koko videon läpi. Laura oli mulla mielessä koko päivän. Suuri osanotto teidän läheisten suruun <3 Laura oli kuin keijukainen ja hänen tuhkansa ripottelu mereen oli kaunis päätös hänelle <3

    ReplyDelete
  23. Kiitos videoista ja kuvista. Olitte valinneet todella kauniin arkun. Veikkaan, että Laura on onnellinen, että teet meille vielä näitä postauksia. Me lukijat ainakin olemme. :)

    ReplyDelete
  24. Laura on yhä usein mun mielessä, ehkä mä löysin Laurasta paljon itseäni. Niin kaunis ihminen. Toivon sinulle Kirsi, ja perheelle, kaikkea hyvää ja paljon voimia. Usein huomaan jopa kaipaavani Lauraa, vaikka me ei edes tunnettu.

    <3

    ReplyDelete
  25. Kauniisti toteutetut videot, itku tuli katsoessa, voimia teille <3

    ReplyDelete
  26. Tuntuu niin väärältä, että näin upea ihminen on poissa. Voimia <3

    ReplyDelete
  27. Niin äärettömän koskettava video, täälläkin aukesi kyynelkanavat.. Ihanaa että postailet Kirsi vielä, et tiedäkään kuinka paljon se monelle merkitsee <3

    ReplyDelete
  28. Video oli koskettava, liikuttava, surullinen ja kuitenkin äärimmäisen kaunis.

    Kun sain kuulla Lauran kuolemasta, olin varma että blogi on vain hetken pystyssä jonka jälkeen läheiset Lauran koneella poistavat sen. Siksi hädässä aloinkin lukemaan blogia alusta loppuun, jos vaikka postaukset jäisivät lopullisesti mieleeni. Kun ensimmäinen läheisten kirjoittama postaus ilmestyi, hämmennyin suuresti. Hämmennyin teidän lojaalista eleestänne ja kunnioituksestanne Lauran työtä kohtaan. Ennen kaikkea hämmennyin Kirsi sinun vilpittömyydestä ja lämmöstä, jota meitä lukijoita kohtaan olet elämäsi kamalimman vuoden aikana osoittanut. Laura oli meille todella tärkeä, elimme hänen iloissa ja suruissa mukana vuosien, vuosien ajan.

    On sääli etten pääse blogikirppikselle, olisin mielelläni vaihtanut kanssasi muutaman sanan. Toivottavasti tilaisuuteni vielä joskus tulee, vaikken sinua kadulla tunnistakaan. Myös muita lukijoita olisi mukava nähdä.

    ReplyDelete
  29. Tuo mustavalkoinen kuva Laurasta on niin kaunis. tuo arkku oli kaunis, tilaisuudessa oli varmasti herkkä tunnelma. Aurinko näytti paistavan teille kirkkaalta taivaalta, mikä ei ole ihme, Lauran muistotilaisuudessa ei voisikaan sataa vettä.

    ReplyDelete
  30. Minäkin (26-vuotias nainen) seurasin Lauraa jo IRC-galleria-ajoilta, vuodesta 2004 lähtien. Itse olen myös kärsinyt uni- ja mielenterveysongelmista ja pystyin samaistumaan Lauran kirjoituksiin. Kirjoitin Lauralle kerran, että rukoilisi apua, koska itse olen kokenut saavani rukouksesta omiin ongelmiini helpotusta. Olisin myös halunnut pyytää Lauraa perheeni luokse "terapialomalle" jonkunlaiseksi ajaksi maaseudulle, mutta en uskaltanut ehdottaa, koska ajattelin, ettei hän varmaan olisi halunnut tuntemattoman, liian tavallisen nuoren naisen ja hänen perheensä luokse tulla. Muistelen Lauraa netti"tuttavuuden" perusteella usein, vaikka en häntä koskaan tavannutkaan. Nyt Laura saa levätä rauhassa ja mielen kärsimykset ovat pyyhitty kaikki pois, se on turvallinen ja surevia omaisia, ystäviä ja nettituttuja rauhoittava tieto.

    ReplyDelete
  31. Todella koskettava ja KAUNIS muistotilaisuus <3 Laura oli niin herkkä ja suloinen, aivan kuten nuo vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat. Kiitos Kirsi, oli todella lohdullista tulla hetkeksi hiljentymään ja muistelemaan Lauraa tämän postauksen merkeissä. Paljon lämpimiä ajatuksia.

    ReplyDelete
  32. Kiitos tästä postauksesta. <3
    Sanat ei vaan riitä. Kiitos <3

    ReplyDelete
  33. Niin vain täälläkin kyyneleet valuvat poskilleni tätä videota katsoessani ja postausta lukiessani. Kuolema on niin kauhea ja kamala. Niin loputon.
    Rauha Lauran kauniille sielulle.

    ReplyDelete
  34. Kaipaan niin kovin Lauraa vaikka en koskaan häntä tavannutkaan. Kaunis postaus <3

    Ihanaa että kirppis on jo ylihuomenna! :)

    ReplyDelete
  35. ❤ kaunis tilaisuus niin kuin Laurakin oli. Voimaantumista❤

    ReplyDelete
  36. Itku tuli.. Kuolema on niin kamala ja lopullinen asia. En voi uskoa, että Laura olisi itse valinnut kuoleman. Se tuottaa niin paljon tuskaa läheisille. Ja jossei löydä rauhaa elämässä, ei itse valittu kuolemaankaan sitä tuo. Toivon niin, että Laura olisi vain halunnut irtioton kaikesta,halunnut hetkeksi kadota. Tulisi joskus takaisin. Voimia läheisille ja kaikille muillekin. Kun ihmisillä,jotka eivät edes Lauraa tosi elämässä tunteneet, on näin kova tuska, ei voi edes kuvitella millainen tuska läheisillä on.

    ReplyDelete
  37. Kun katson Lauran viimeisiä kuvia, hänen silmiään, näyttää siltä kuin hänen sielunsa olisi jo aloittanut matkan. Se oli valmis lähtemään. Maallinen tuska on kuitenkin pysäyttävä, lopullinen, pelottava.

    Laura oli erityisen kaunis ihminen, keiju, niin kuin monet ovat hänestä sanoneet. Ja sen sinä, Kirsi, varmasti tiedät myös hyvin hänen äitinään.

    Toivon kaikkea hyvää läheisille. Uskon, että Laura pitää teistä nyt huolta.

    ReplyDelete
  38. Hautajaisissa se pysäyttävin hetki on arkun näkeminen. Silloin jotenkin konkretisoituu se, että rakas ihminen makaa nyt siellä, eikä ole enää keskuudessamme. Kuvat Lauran arkusta pysäyttivät. Ihana nuori nainen ei ole enää täällä..<3 Kiitos näistä kuvista ja tunnelmista Kirsi. Olet joutunut kokemaan sen, mitä kenenkään vanhemman ei tulisi koskaan joutua kokemaan; oman lapsen menetyksen. Toivon sinulle äärimmäisen paljon voimia ja jaksamista, paljon ihania ihmisiä ympärillesi sekä kaikkea mahdollista parasta, mitä universumi sinulle voi tarjota.

    Kuten moni on kirjoittanut, on hassua miten Lauran kohtalo voi koskettaa näin paljon. Mutta se on varmasti meille monelle hyvä muistutus siitä, että kannattaa elää jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen. Jotta voisi sitten viimeisenä päivänään todeta, kuten laulussa sanotaan: "I lived, I loved //I was here // I did, I`ve done everything that I wanted // And it was more then I thought it would be". Kun katsoin tuota videota ja kuuntelin biisin sanoja, totesin mielessäni, että Laura sai jo lyhyen elämänsä aikana niin paljon aikaan. Hän teki asioita joista nautti ja todellakin jätti jäljen tähän maailmaan (kuten blogin kommentteja lukiessa voi huomata). Ikävä on, mutta ihanaa, että täällä voimme yhdessä muistella Lauraa<3 Nähdään huomenna blogikirppiksellä!

    ReplyDelete
  39. Miten huonosti asioiden täytyikään olla...,=(

    ReplyDelete
  40. Äitini on käynyt yli rajan (tuonpuoleisen) ja nähnyt että taivaassa kaikki odottavat. Rakkaat, ystävät, lemmikit ja muut. Ne ovat tähtenä taivaalla ja niillä on kaikki hyvin. Voimia sinne perheelle ja ystäville <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin minäkin uskon.
      Maanpäällinen kärsimys ja läheisten poismeno ei tunnu enää niin pahalta, kun tietää tämän. Kun aika jättää meidät taakseen siirtyy sielumme tuohon rakkaudentäyteiseen paikkaan. Siellä on kaikilla hyvä olla.

      Lepää rauhassa Laura. Luin äitisi kirjoituksessa, että olet hänen elämässä edelleen läsnä. Se on ihana asia ja auttaa kestämään surua.
      Kaikkea hyvää sinulle ja surun kanssa eläville läheisillesi ja lukijoillesi.

      Delete
  41. Luin juuri Lauran vanhoja postauksia siihen asti ja tulin todella surulliseksi ja myös vihaiseksi Lauralle,jos hän itse päätti luovuttaa. Lauralla on mahtava,ihana äiti, isä,veli, Puppe,Pablo, Emppu jne. Olisi ollut todella itsekästä ja ilkeää jättää kaikille kauhea tuska. Eikä Laura ollut ilkeä vaan herttainen tyttö. Siksi en jaksa uskoa, että olisi tehnyt pahimman mahdollisen ja luovuttanut. Monille lukijoillekin Laura oli varmasti esimerkkinä siitä, että ongelmista voi selvityä,kunnes... Elämä on epäreilua. Niin epäreilua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. This comment has been removed by the author.

      Delete
  42. Viettäkää mukava kirpparipäivä, en valitettavasti pääsykoelukujen takia sinne pääse. Halatkaa Kirsiä minunkin puolestani. Toivottavasti tulee vielä tilaisuuksia tavata.

    ReplyDelete
  43. Joko siitä on jo vuosi.. Voin vaan kuvitella läheisten tuskan, kun tällaiselle ventovieraallekin tuli videota ja kuvia katsoessa niin lohduton olo, että rintaan sattuu ja puristaa :( En ole koko vuonna saanut kommentoitua tänne mitään, kaikki on jo sanottu. Mutta kuten monelle muullekin, myös minulle Lauran blogi oli ensimmäinen blogi jota aloin lukemaan, ja en varmaan koskaan tule Lauraa unohtamaan. Tsemppiä omaisille, ja muistakaa että teille tämä on raskainta: Lauralla ei ole enää kärsimyksiä. <3

    ReplyDelete
  44. Kiitos tämän päivän kirppiksestä sinulle Kirsi, sekä kaikille teille omaisille jotka sitä olitte järjestämässä <3 Sain kaksi ihanaa muistoa Laurasta, ja mikä tärkeämpää, muistan Kirsi meidän keskustelun varmasti aina, sain siitä paljon voimia kamppailuuni <3 Lähetin sinulle S postia, tuohon asiakaspalvelu@sykoterapiadialogi.com osoitteeseen :) Kaikkea hyvää <3

    ReplyDelete
  45. Moikka kaikki lukijat :)
    Ollaan toisen lukijan Saijan kanssa pohdiskeltu, että järjestäisimme jonkun pienen miitin meidän lukijoiden kesken. Muistelisimme, juttelisimme ja jakaisimme kokemuksiamme ja muistojamme. Olisi kiva tavata teitä muitakin lukijoita, varsinkin kun meitä on suhteellisen marginaalinen joukko ja ajatuksista ja tunnoista on hankala puhua ihmisille jotka eivät Lauraa seuranneet.
    Mut löytää facebookista nimellä Rose Pihla Maria, mustavalkoinen profiilikuva ja kansikuva. Laittakaa rohkeasti viestiä jos olette kiinnostuneita.

    Kaikkea hyvää kesäänne.

    ReplyDelete
  46. Aina välillä vaan pakko palata tänne, tasaisin väliajoin.

    Ja aina itkettää yhtä paljon.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aloin itse seurata Lauraa vasta hänen menehtymisensä jälkeen. Vahingossa youtuben kautta huomasin, että tässäpä mielenkiintoinen ihminen, eikä haitannut, että kauniskin vielä. Nyt uudenvuodenaattona usein ajattelee, mitä mennyt vuosi piti sisällään...-mulle tuo Lauran poismenopäivä on jotenkin pysäyttävä. Olen vähäniiku koukussa Lauraan-postuumisti rakastunut.Haluaisin tietää hänestä aina enemmän ja enemmän. Se, että olen mies sekä hetero ei estä minua lukemasta Lauran MFF-blogia...-monet miehet lukivat sitä. Sai ainakin tietoa siitä, mistä tytöt tykkää eli mikä on in ja mikä out.

      Delete
  47. Siitä lähtien,kun kuulin Lauran poismenosta,olen miettinyt, mitä tapahtui,miksi ja miten? Oliko se Lauran oma tahto vai olivatko suuremmat voimat sitä mieltä,että Lauran oli aika lähteä. Ja jos se oli Lauranoma tahto, niin mikä hänet siihen ajoi. Mikä oli se viimeinen niitti. Kyllähän kaikki lukijat tiesivät Laursn vaikeuksista,mutta niiden kanssa hän oli elänyt jo pidempään ja aiemmin keväällä Laura itse vaikutti suhtautuvan positiivisesti tulevaisuuteen.Miten kaikesta huolimatta lopputulos oli pahin mahdollinen. Kuolema on kuitenkin vakava,lopullinen asia, eikä kenenkään itse pitäisi päättää,milloin elämä loppuu (kuolemaan johtava sairaus tmv tilanne eriasia).Tiedän,etten vastauksia mietteisiini varmaan koskaan saa. Laurasta on vain vaikea päästää irti. Kaunis,hento,pieni tyttö. Kumoa hän olisi selvinnyt.

    ReplyDelete
  48. Kaunista. Itku tuli liikutuksesta. <3

    ReplyDelete
  49. en pääse yli siitä ajatuksesta, että mitä oikein kävi...<3 voimia kamalasti!!<3

    ReplyDelete
  50. Vaikea uskoa että vuosi on mennyt ja Laura on paremassa toisessa paikassa.
    Jos saan sitten joskus oman lapsen niin annan tytölle nimeltä Laura.
    Luen vanhoja postauksia välillä. Ikävä Lauran viisauksia sanomia, mielipidettä/ajatuksia ja huumoria.

    Levätä rauhassa kaunein enkeli Laura <3

    ReplyDelete
  51. Olisi mukava lukea Empun/Jessen/Taavin tmv. ajatuksia ja kokemuksia Laurasta, Lauran kuolemasta ja elämästä Lauran poismenon jälkeen. Varmasti on ollut raskasta ja aihe voi olla liian yksityinen jaettavaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta olisi myös ihanaa, jos joku Lauran läheinen/läheiset kertoisivat vaikka parhaimmat muistot Lauran kanssa tai jotain :) ymmärrän kyllä, että hyviinkin asioihin keskittyminen voi olla ja onkin, äärimmäisen raskasta. Lämpöä kaikille Lauraa sureville <3

      Delete
  52. Mä en edelleenkään ymmärrä. Mä palaan tähän uudelleen ja uudelleen, koska missään ei oo mitään järkeä, mä en saa päätöstä tälle asialle. Miksi? Mitä tapahtui? En tiedä miten käsitellä asiaa. Oliko kuolema kamala onnettomuus, vahinko, tarkoituksenmukainen? En halua vastausta uteliaisuuttani, vaan ymmärtääkseni. Mitä väliä, mitä se muuttaa jos tiedät, joku sanoo. Koska onnettomuus vain tapahtuu ja vahinkoa ei ole suunniteltu, ne on molemmat asioita, joihin ei voinut itse vaikuttaa. Mutta itse omasta tahdosta se on valtava yksinäinen syvä kuilu, niin äärimmäinen ja lopullinen, niin suurta, ei lainkaan yhtäkkistä. Sitä etsii merkkejä ja viittauksia, kuinka kauan sitten tämä oli päätetty. Surenko turhaan sitä pahinta? Sillä on mulle merkitystä, ihan hirveästi.

    En vaadi mitään vastauksia, en tietenkään, en siksi kirjoittanut. Ei kukaan ole velvollinen kertomaan, eikä mun suru ole mitään verrattuna läheisten suruun. Mutta mulle tää suru on kuin kirja ilman viimeistä lukua, jotain keskeneräistä, jota en voi saattaa itse loppuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Veit sanat suustani. Koen itse myös noin.

      Delete
    2. Olen myös kovasti pohtinut mitä tapahtui ja miksi.. Jotenkin Lauran kohtalo vaivaa kovasti vaikkei häntä tuntenutkaan. Ehkä jonain päivänä saamme tietää.

      Delete
  53. Samat tuntemukset täällä.Lauran kuolema jäi niin hämärän peittoon.Olisi niin tärkeää tietää mitä todella tapahtui.Ehkäpä Lauran äiti jonakin päivänä siitä kirjoittaa,kun on siihen valmis.Varmasti jokainen blogia lukenut haluaisi tietää totuuden.

    ReplyDelete
  54. Yhä käyn täällä blogissa noin kerran viikossa, lukemassa vanhoja tekstejä. Ja jotenkin sitä aina vain ajautuu kaikkien aikojen lempibloggaajani sivuille.

    Laura oli niin ihana ja inspiroiva, ettei sitä voi käsittää. Enkä ole kaikesta päätellen ainoa. Monesti huomaan vertaavani omia ajatuksia Lauran ajatuksiin, ja pystyn monessa mielessä samaistumaan häneen. Musta tuntuu, että vaikka vaatteet ja asusteet olivat tärkeitä Lauran elämässä, niin hän oli mielestäni aika boheemi tyyppi, sellainen taiteilijasielu. Ei mukautunut liiaksi muotteihin vaan oli rohkeasti sellainen kuin oli.

    ReplyDelete
  55. Minun on vieläkin vaikeaa uskoa että Laura on todellakin poissa.
    On todella vaikeaa löytää blogeja joka jaksaa innostaa vielä pitkää aikaa tai vuosia.

    ReplyDelete
  56. Minua kiinnostaisi tietää, miten Kirsi olet jaksanut ja voinut. Olet useasti mielessäni (kuten muutkin Lauran läheiset) ja vilpittömästi, kaikesta sydämestäni toivon teille onnea, rakkautta, lämpöä, hymyä, onnellisuuden ja naurun hetkiä.

    ReplyDelete
  57. Älkää nyt udelko ja painostako.

    ReplyDelete
  58. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  59. Kaunis muistotilaisuus ja video <3 Postaus herätti ajatuksia siitä, että kumpa muistaisimme elää niin kuin kuolisimme huomenna ja rakastaa lähimmäisiämme, joka päivä kuin se olisi viimeinen <3 Koskaan ei tiedä milloin se on.

    ReplyDelete
  60. Kaunis muistopuhe <3 Kiitos paljon sen jakamisesta blogiin.

    Päivä päivältä ymmärtää entistä enemmän, että miten erityinen ihminen Laura oikeasti oli ja kuinka moneen ihmiseen hän lähipiirinsä lisäksi vaikutti. En tosin itse osaa nimetä mitään yksittäistä tekijään, että miksi hän oli niin erityinen. Ehkä se johtui yksinkertaisesti vain siitä, että kokonaisuudessaan Laura oli aivan valloittava persoona, joka kiehtoi toiminnallaan lukemattomia ihmisiä.

    Lauran valloittavasta olemuksesta kertoo paljon se, että aikoinaan aloin seurata hänen elämäänsä nähtyääni kuvan IRC-galleriassa, jossa hän seisoo parvekkeella yöpuvun housut jalassa ja lelukitara kädessä :D Nuo yöpuvun housut olivat samasta kankaasta, josta itse olin aikoinaan ommellut itselleni samanlaiset ja saman väriset yöpuvun housut. Katsoin tällöin läpi myös Lauran muut kuvat ja hänellä oli niissä kuvissa päällään toinen toistaan upeampi asuja.

    Pelkät kauniit vaatteet ja asusteetkin olisivat riittäneet siihen, että olisin alkanut seuraamaan hänen kuviaan jatkossakin, mutta loppujen lopuksi sen teki Lauran kommentit ja kirjoitukset. Toinen toistaan hulvattovampia ja kuten muistopuheessa kirjoitettiin myös ajoittain erittäin provosoivia :D Muistan edelleen osan niistä... Voi Laura olit aivan mahtava :D <3

    ReplyDelete
  61. Kaunis puhe Jesseltä, koskettava. Kiitos kun jaoit sen meille Kirsi.
    Olen aika sanaton ja yllättynyt siitä, miten voimakkaasti Jesse toi esille meidän lukijoiden ja seuraajien roolin ja aseman Lauran elämässä. Kiitos siitä. Puhe kosketti.

    ReplyDelete
  62. Kylmät väreet menivät Jessen muistopuheesta. En voi ikinä kuvitella sitä tuskaa, mikä teillä perheenjäsenillä on. Olette ajatuksissa päivittäin.

    Iso kiitos teille läheisille kaikesta, mitä olette tänne tähän mennessä jakaneet. Nöyrät kiitokset että muistatte meitä. Lauralla oli selvästi todella rakastava, lämminhenkinen ja läheinen perhe.

    Itselleni tämä on tuonut hirveästi helpotusta, kun on saanut muistella ja kirjoittaa tänne, ja lukea toisten kirjoituksia. Toivottavasti vuorovaikutus jatkuu.

    ReplyDelete
  63. https://www.youtube.com/watch?v=VGbCuGcQbq0

    Tänä aamuna Laura oli mielessäni. Minulle vaatteet, tyyli oli toissijainen asia tässä blogissa, Lauraa ihmisenä ihailin eniten. Kiitos puheen julkaisemisesta Kirsi <3

    ReplyDelete
  64. kiitos puheesta <3
    Laura oli enkeli joka tuli käymään maan päällä ja palasi takaisin.

    ReplyDelete
  65. Iso kiitos tämäm puheen jakamisesta <3 Ihanaa, että jaksatte aina silloin tällöin muistaa meitä lukijoita. Moni on toivonut Jessen tai muiden läheisten ajatuksia Laurasta ja ihanaa, kun nyt niitä saatiinkin kuulla.

    Kaikista Lauran menehtymisen jälkeisistä postauksistanne ja kommenteistanne on huokunut suuri arvostus ja ylpeys Lauran blogityötä kohtaan. Samoin myös tästä Jessen puheesta. Laura on todellakin jättänyt ison jäljen Suomen blogiskeneen ja ylipäätään some-skeneen. Olen samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa, että vaikka Lauran blogissa vaattet ja asusteet olivat tärkeässä roolissa, oli muu sisältö ja sanoma kuitenkin tärkeämpää. Minulle se tärkein oli rohkeus ja asenne.

    Laura oli onnekas tyttö, kun hänellä oli noin ihana ja välittävä perhe sekä lähipiiri.Mitä muuta ihminen voisi edes toivoa? Teistä huokuu lämpö ja rakkaus Lauraa kohtaan. Oli ihanaa nähdä blogikirppiksellä Lauralle tärkeitä ihmisiä työskentelemässä yhteisen asian puolesta. Olette ajatuksissa ja sydämessä. Toivon päiviinne kaikkea hyvää.

    ReplyDelete
  66. "Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen
    Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen
    Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen
    Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien."

    Seurasin Lauraa lähemmäs kymmenen vuotta. Kommentoin ja elin mukana. Hän elää edelleen ajatuksissani joka päivä.

    https://www.youtube.com/watch?v=Q1DlkkOIBq4

    ReplyDelete
  67. <3

    kaunis ja koskettava muistopuhe ja koko postaus.

    ReplyDelete
  68. Kiitos aivan älyttömästi Jessen puheen jakamisesta tänne <3 Se merkitsee minulle, ja varmasti meille monille lukijoille, erittäin paljon. Kiitos, kiitos ja vielä, lämmin kiitos <3

    ReplyDelete
  69. Löysin Lauran irc-galleriasta ollessani jo 12-vuotias. Tai 13. Jotain sinneppäin. Ennen sitä kun Laura seurusteli Lucaksen kanssa, oli irc-galleria tunnettu muutenkaan, tms. Kunhan seurailin ihmisten kuvia, ja eräänä päivänä eksyin Lauran sivuille. Heti siitä hetkestä lähtien, kun näin Lauran kuvia, tiesin, että kyseessä on jokin hyvin erikoinen ihminen. Joku, jota haluan seurata. Joku, joka tulisi olemaan tärkeä ihminen maailmassa, jollain tavalla. Minua herkässä iässä ujossa itsessäni kiinnosti tämä nainen, joka oli itseäni 2 vuotta vanhempi ja joka USKALSI olla erilainen. Erottua. Olla massojen marginaalissa. Ihailin sitä valtavasti. Kaippa minua oltaisiin voitu stalkkariksikin kutsua :D Ehkä kaikissa se pieni stalkkeri piileekin.

    En voi sanoin kuvailla, miten tärkeä henkilö Laura oli minulle, vaikken koskaan häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Hän antoi minulle esikuvan uskaliaisuudellaan ja rehellisyydellään. Ei tarvinnut lukea kuin Lauran blogista muutama postaus että ymmärsi, että tässä on ihminen, joka ei yritä miellyttää ketään, mutta samalla ihminen, joka välittää PALJON.

    En ollut lukenut Lauran blogia hetkeen, ja kun eräs päivä tulin sivulle ja luin että Laura on kuollut, järkytyin. Edelleen mietin Lauraa - kaunista, intohimoista, uskaliasta, rehellistä, omaperäistä Lauraa. Ja minkälaisen perinnön hän on jättänyt monille nuorille naisille, joilla on ollut mieletön ilo ja kunnia olla seuraamassa hänen elämäänsä ja antaa sen inspiroida itseään. Jollain tavalla Lauran poismeno jopa ei yllätä - Laura eli kiihkeästi, intohimoisesti, iloisesti - omana itsenään ja sai aikaan paljon.

    Rakkaudella, Milla

    ReplyDelete
  70. Haluan myös toivottaa rakkaimmat terveiset läheisille. Kiitos, että olette jakaneet surua ja tietoa ja tekstejä lukijoille. Itse uskon sielujen elämän jatkumiseen kuoleman jälkeenkin, ja tietynlaiseen merkitykseen kaikessa. Oma äitini kuoli syksyllä, ja olen perehtynyt näihin asioihin muun muuassa meedion kanssa. Hän kertoi minulle asioita äidistäni, vastauksia kysymyksiin joita päässäni on ollut enkä kertonut kellekään - niin että olen aivan varma siitä, että sitä elämää on - meidän rajoittuneen käsitys-,ymmärrys- sekä fyysisen havaitsemiskykymme tuon puolen. Jos se yhtään auttaa suruun <3 Omassa tapauksessani ikävä ei ole poistunut eikä varmasti koskaan tule poistumaan, mutta auttaa vähän, kun muistaa, että äitini on läsnä, ja kaikki on hyvin. Meillä täällä "maan päällä" on asiat paljon vaikeammin ja huonommin :D Toivottavasti tämä auttaa teitä. Jos suosittelisin meediota, niin ehdottomasti Harriet Piekkolaa. Voimaa, jaksamista, valoa ja rakkautta teille kaikille.

    ReplyDelete
  71. Mä käyn täällä joka päivä, joka ikinen päivä. Saan täältä voimaa. Kiitos.

    ReplyDelete
  72. Lepää rauhassa Laura pieni, sinun muistoasi kunnioittaen Santorinilla 4.8.16<3

    ReplyDelete
  73. Suuri kiitos Lauran omaisille näistä postauksista ja siitä, että blogi on pysynyt täällä meidän kaikkien luettavana. <3

    Oliko Lauran kuolinilmoitus aikoinaan Hesarissa? Jos oli ja se on jollain teistä tallessa, olisi todella ihanaa jos pystyisitte sen jakamaan meille, jotka emme ole sitä päässeet näkemään.

    RIP Laura <3

    ReplyDelete
  74. Kiitos Kirsi kun olet ollut meitä lukijoita kohtaan niin rohkea vaikka elät varmastikin elämäsi vaikeinta aikaa. Moni ei siihen pystyisi. Toivon sinulle (ja koko Lauran perheelle) paljon paljon rohkeutta, lämpöä, onnea ja iloa <3

    ReplyDelete
  75. https://www.youtube.com/watch?v=f-iVwaDenbo Katselin Emma Gaalaa saunan jälkeen kotisohvallani ja tämä Sannin esiintyminen toi Lauran mieleen... itkuhan siinä tuli :( Toivottavasti olette Lauran perhe saaneet elämäänne iloa viimeisen vuoden ja 3 kuukauden aikana.

    ReplyDelete
  76. voi kunpa kuulisimme teistä vielä <3 olisi niin koskettavaa kuulla lisää Laurasta.. aika kuluu mutta silti ikävöin hanta!

    ReplyDelete
  77. Lauran vanha seuraajaAugust 17, 2016 at 12:16 AM

    Laura edelleen mielessäni päivittäin tavalla tai toisella... https://www.youtube.com/watch?v=6fMnF0Fvdpo

    ReplyDelete
  78. Laura rakas. Ikävöin niin kovasti <3 Käyn täällä joka päivä uskomatta tätä vieläkään. Olisinko voinut sanoa jotakin tärkeää? Miten sinua olisi voinut auttaa? Toivottavasti kaikki on nyt hyvin, siellä missä oletkin. Suojele meitä.

    ReplyDelete
  79. https://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM
    <3 Kiitos Laura kaikesta rohkeudesta, vilpittömyydestä, suoruudesta ja voimasta mitä minulle annoit. En unohda sinua koskaan.

    ReplyDelete
  80. Lauraa muistelen päivittäin! Olisi ihanaa kuulla tarinoita Laurasta omaisilta.

    ReplyDelete
  81. Laura, mulla on ikävä sua <3

    ReplyDelete
  82. Toivottavasti joku vielä joskus kertoo meille, mitä Lauralle tapahtui. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anna olla, röyhkimys.

      Delete
    2. Hei teille kaikille.

      Olisiko mahdollista sopimus, ettei tässä Lauran blogissa enään, kyseltäisi "mitä Lauralle tapahtui" Laura on kuollut ja olkoon kuolinsyy mikä tahansa, hänen kuolemansa oli arvokas. Yhtä arvokas, kuolet sinä sitten, syöpään, onnettomuuteen, vanhuuteen tai mihin tahansa. Pyritään keskittymään siihen, mitä Laura oli eläessään täälä maanpäällä. Olisi ihanaa jos edelleen jakaisitte mietteitä miten Laura, kosketti juuri sinua? Mitä Laura opetti sinulle? Mitä Laura muutti sinun elämässäsi? yms...Tärkein voimaavara mitä voitte antaa meille omaisille ja läheisille on se kun, muistelette Lauraa täällä hänen omassa bogissa. Olemme saaneet todella paljon, voimaa teidän koskettavista ja voimaannuttavista, kommenteista. Toivomme että jatkatte muistelua sekä kokemuksianne Laurasta. Te kaikki lukijat olette olleet meille todella suureksi avuksi, selvitä suuren sanoinkuvaamattoman surumme keskellä.
      Kiitämme nöyrästi teitä kaikki, olette rakkaita ja lähetämme teille kaikkille rakkauden valoa ja voimaa.
      Rakkain halauksin Lauran äiti

      Delete
    3. En nyt halua arvata kuolinsyytä tai mitään, mutta jos (JOS) Laura kuoli tahallaan, niin voin tälleen ahdistuneena ja itsemurhaa hautovana naisena kertoa, että jos tällainen teko tulisi ihmisten tietoon, että Laura olisi tappanut itsensä, niin se saattaisi rohkaista jotakuta samaan. Eli antakaa asian olla. Minä en halua tietää, Lauran omaiset eivät halua kertoa. Case is closed. Peace!

      Delete
    4. Tuo kommenttisi anonyymi klo 2:56 oli taas ihan täysin (ja huonosti peitetty) uteluviesti. Melko brutaalisti kirjoitettukin vielä. "En halua tietää mutta onko asia näin?". Häpeä itseäsi.
      Antakaa jo olla, ihan oikeasti. Lohdutonta että pitää tulla Kirsiltä rääppimään asioita jotka ovat hänelle niin kipeitä ja hauraita. Hävettää välillä olla Lauran blogin lukija kun mukaan mahtuu niin paljon typeriä haaskoja kommentoimaan. Olen pahoillani meidän lukijoiden puolesta Kirsi.

      Delete
    5. Ihan oikeasti kyllä en halua tietää juuri edellä mainitsemastani syystä. Miks haluisin tietää jonkun oikeesti tuntemattomien kuolinsyitä? Oon kyllä tottunut siihen, että minua ymmärretään aina väärin, koska en osaa ilmaista itseäni, koska olen vammainen. Varmaan nyt kuulostan joltain uhriutujalta, mutta ihan sama, tämä onkin vaan joku typerä kommenttiosio.

      Delete
    6. Kirsi on kuitenkin itse päättänyt julkaista kys kommentin. Luin tätä blogia joskus vuosia sitten eivätkä kaltaisesi aggressiiviset kommentoijat näköjään ole kadonneet vaikka itse bloggari on edesmennyt. :(

      Kuolinsyy lienee itsestäänselvyys joten outoa että jotkut kyselevät siitä. Outoa myös että omaiset haluavat vaieta asiasta. Tosin tämäkin on hyvin tyypillistä varakkaissa perheissä, pidetään väkisin kulisseja yllä vaikka kulissit olisivat kaatuneet jo vuosia sitten...

      Delete
    7. On kurjaa että Lauran menehtymisestä on pian 1.5 vuotta ja edelleen sama keskustelu elää vaikka Kirsi on nyt esittänyt toiveen, jota luulisi jokaisen lukutaitoisen noudattavan.

      Jos joku, niin kuolema on hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Totuus on, että tänne tullaan yksin ja täältä myös lähdetään yksin. Jokaisen aika tulee ennemmin tai myöhemmin. Kun kuolema sattuu kohdalle ihmiselle, joka on elänyt varsin julkisen elämän ja omaa tuhansia seuraajia, ovatkin läheiset täysin uuden tilanteen edessä; mitä nyt teemme, onko tämä asia jonks Laura haluaisi kertoa vai ei. Kaikki aktiiviset lukijat varmasti muistavat, että Laura poisti postauksensa joissa hän avautui vaikeuksistaan. Eikö tämäkin ole merkki siitä, ettei hänkään halunnut kaiken olevan julkista? Hän surullisena meille avautui ja sitten astui askeleen poispäin.

      On hieman epäkohteliasta väittää että kulisseja pidettäisiin pystyssä kun kyseessä on vain yksityisyyden suojelu, kuten sanoin, kuolemaa yksityisempää tapahtumaa ei ole.

      On kaunis ajatus kunnioittaa ihmisen yksityisyyttä. Jotkut asiat voivat olla julkisia muta ihan kaiken ei tarvitse olla.

      Delete
  83. Laura oli paras <3 :(

    ReplyDelete
  84. Hei Kirsi. <3

    Haluaisin ensimmäiseksi sanoa että olen todella pahoillani joidenkin lukijoiden puolesta jotka utelevat ja kyselevät asioita jotka haluatte pitää perheenne sisällä. Ymmärrän vanhojen lukijoiden uteliaisuuden mutta vetoaisinkin nyt muihin lukijoihin että he noudattaisivat käytöstapoja ja ennen kaikkea KUNNIOITTAISIVAT läheisten ainoaa toivetta meille lukijoille. Toivottavasti et ahdistu noista viesteistä niin, että suljet blogin. Sen lukeminen tuo minulle joka viikko voimaa ja hyviä muistoja mieleen omastakin elämästäni.

    Mitä Lauraan tulee, monen muun tavoin sain kasvaa ja varttua hänen mukanaan pitkäaikaisena lukijana. Pidin myös Lauran tyylistä, mutta asukuvien takana näin syvällisen, empaattisen, pohtivan, erikoisen nuoren naisen alun ja se oli juurikin se voima mikä sai minut palaamaan blogiin uudestaan ja uudestaan ja saa edelleenkin.

    Olen etuoikeutettu kun sain tavata Lauran Helsingin keskustassa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 2008 ja toisen kerran 2013. Jessen puhe mielestäni kuvaa hyvin sitä, millainen Laura oli täällä blogissa ja millainen ihminen hän oikeasti oli. Blogissa suorasanainen, vahva, voimakas, ja kasvokkain keijukaisen hento, kiltti, ujo tyttö. Laura otti minut molemmilla kerroilla lämmöllä vastaan vaikka minähän olen vain lukija, hänelle täysin tuntematon. Silti sain halata Lauraa kaksi kertaa ja muistan molemmilla kerroilla hymyilleeni koko loppupäivän.

    Olen syvästi pahoillani siitä, mitä te Lauran läheiset olette joutuneet kokemaan ja millaisen helvetin läpi olette kulkeneet 25.5.2015 ja myös ennen sitä. Ensimmäinen ajatukseni Lauran kuolemasta kuullessani olitte te ja erityisesti myös sinä Kirsi, kun Laura kirjoitti sinusta aina blogissaan niin kauniisti ja viimeiseksi jääneessä postauksessakin oli äitienpäiväonnittelu ja enkeli. Se oli kaunis postaus, symbolinen.

    Lauran elämä ja kohtalo on moniulotteinen ja merkityksellinen. Sanoit aiemmassa postauksessa että haluaisit avata ajatuksiasi siitä, miten raadollinen julkinen elämä ja tämä blogimaailma on. Kun pohdin Lauran elämää, huomaan, ettei hänen kuolemansakaan ole millään tavalla merkityksetön ja turha. Nuoren ihmisen menehtyminen on aina järkyttävää ja toivon, että tarinalla olisi ollut toinen päätös. Silti, löydän Lauran elämälle monia syitä ja merkityksiä ja jotenkin uskon että Lauran tarina voi tsempata tai toimia jonkinlaisena apuna muille samojen vaikeuksien kanssa painiville.

    Laura oli meille lukijoille todella tärkeä. Jotain siitä tärkeydestä kertoo jo se, että päivä toisensa jälkeen palaan tänne blogiin, kommentoin, katson Lauran instagramia ja pidän Lauran lähelläni, sydämessäni. Kiitos kun olet jättänyt tämän blogin elämään ja kommentoit, olet vuorovaikutuksessa meidän kanssa. Se on kauniisti ajateltu ja uskon että tieto toiminnastasi tekisi Lauran todella onnelliseksi ja ylpeäksi kauniista äidistään.

    Toivon sinulle aurinkoista syksyä ja suloista tulevaa talvea ja joulua. Syksyn ruska on kaunista aikaa, toivottavasti saat myös luonnosta ja väriloistosta voimaa.

    Rakkain terveisin,
    Helmi

    ReplyDelete
  85. Toivottavasti Lauran loputkin videot latautuvat pian. Erityisesti noista Lauran ja ihanan Empun tanssivideoista tulee niin hyviä muistoja mieleen ja hyvä fiilis :) Laura oli minulle erityisen tärkeä, ainut bloggaaja jota seurasin ilolla vuosia. Otan osaa suruunne. Mitkään sanat eivät ole riittäviä mutta te läheiset olette satojen ja yhä satojen lukijoiden sydämissä.

    ReplyDelete
  86. <3 kaipaus.. oispa tää kaikki vaa jotain painajaista :(

    ReplyDelete
  87. Palaan vieläkin säännöllisesti tänne blogiin muistelemaan Lauraa lukien vanhoja tekstejä. Samalla heijastelee oma nuoruuttaan, kasvoinhan Lauran blogin parissa teinistä aikuiseksi.

    Kiitos Lauran veljen puheen jakamisesta. Kyynel tuli silmään useammassakin kohdassa. Laura todella inspiroi ja kannusti niin monia ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan ja elämään muiden mielipiteistä välittämättä. Oli surullista seurata viimeiset vuodet, miten Lauran omat voimat hiljokseen hiipuivat ja miten se jonkinlainen "liekki" lopulta sammui. Kuten lukijatkin, myös hän näytti kaipaavan sitä "vanhaa Lauraa", muttei enää vaikuttanut uskovan voivansa palata siihen - eikä olisi tarvinnutkaan. Ihailin toki Lauraa käsittämättömän paljon blogin huippuvuosina ja ajattelin hänen todella olevan Suomen coolein tyttö. Kun Laura julkaisu ensimmäiset postaukset ongelmistaan, olin toki järkyttynyt, mutta samalla ihailin häntä VALTAVASTI siitä rehellisyydestä, miten hän uskalsi näyttää kaiken blogistien pintaliidon takana olevan todellisuuden ja ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Lauraan tuli aivan uudenlaista syvyyttä. Blogi ei ehkä enää ollut biletystä ja joka päivä vaihtuvia asuja, mutta se kertoi hienosti Lauran oikeasta persoonasta, halusta auttaa muita ja yrityksestä löytää oma paikka tässä maailmassa.

    On niin valtavan surullista, että Lauran tarina päättyi näin. Kun miettii Lauran elämää, tulee tunne, että hän tavallaan "uhrasi" itsensä lukijoidensa eteen. Hän joutui elämään nuoruutensa valtavassa julkisessa pyörityksessä, mikä ei varmasti sopinut herkälle ihmiselle, mutta samaan aikaan hän inspiroi niin monia ihmisiä. Laura elikin valtavan merkityksellisen elämän ja vaikuttaa edelleen monen hänen bloginsa parissa kasvaneen ihmiseen. Luulen, että itsekin tulen muistamaan Lauran vielä vuosikymmenten päästä, vähän kuin teinivuosien ystävänä, jonka parissa kasvoin.

    ReplyDelete
  88. Lauraa en kyllä unohda ikinä <3 vaikka menisi vuosikymmeniä, Laura on ja pysyy muistoissani :) <3

    ReplyDelete
  89. On niin surullista,että Lauran elämä päättyi liian varhain,aivan liian varhain. Kumpa Laura olisi jaksanut taistella demoneitaan vastaan. Vielä ei olisi ollut hänen aikansa lähteä. Olisi ollut vielä nähtävää ja koettavaa. <3

    ReplyDelete
  90. On surullista,todella surullista,että Lauran elämä päättyi aivan liian aikaisin. Harmi,ettei Laura jaksanut taistella demoneitaan vastaan. Vielä pitkään aikaan ei olisi ollut Lauran aika lähteä,nähtävää ja koettavaa olisi ollut paljon.

    ReplyDelete
  91. miksi edelleen viikottain mietin Lauraa ja toivon että tämä kaikki olisi ollut vaan pahaa unta? Laura merkitsi minulle ja sadoille muille niin paljon. Olisi niin ihana lukea lisää Laurasta, esim hänen läheisiensä muistoja. Voimia ihan hirveästi <3

    ReplyDelete
  92. Itsekin mietin edelleen Lauraa. Toivon, että ilmestyisi jostain, ei vieläkään oikein tahdo iskostua vaikka on mennyt jo yli vuosi. Istuin lämpimänä iltana sisällä tabletin kanssa ja luin tästä muistaakseni silloin torstaina. Aivan kuin eilinen päivä. Se tunne on niin outo. Meitä on täällä ruudun takana niin käsittämätön määrä.
    Halaus Kirsi ja muut.

    ReplyDelete
  93. Vierailen täällä harvoin, mutta vierailen täällä joka ainoa kerta kun olen yksin rauhassa itseni kanssa. Kasvoin Lauran blogin kanssa, ihan kuin Laura olisi osa minua, sellainen puoli minussa joka tulee esiin vain syvässä yksinäisyydessä. Saan täältä voimaa.

    ReplyDelete
  94. <3 Laura oli kyl paras

    ReplyDelete
  95. Laura <3 Lähtikö hän tästä maailmasta yksin vai läheistensä ympäröimänä? Toivottavasti joku piti häntä kädestä loppuun saakka. Voi Laura pieni <3

    ReplyDelete
  96. Aika kuluu, vuodenajat vaihtuvat, minä kasvan ja elämäni on jatkuvassa liikkeessä, mutta lupaan, ettei Laura katoa koskaan sydämestäni. On sanottu, että ne joita pitelemme kaikkein lähimpänä eivät koskaan todella jätä meitä. He elävät ystävällisyydessä jota he jakoivat ja rakkaudessa, jonka he toivat elämiimme.

    ReplyDelete
  97. "Siksi en pelkää kuolemaa. Koska sillä hetkellä sä lakkaat olemasta. Mä haluaisin ajatella, että mulla on jokin tarkoitus tällä planeetalla, mutten ole vielä kekannut sitä. Sitä mä odotan ja toivon,. Nyt vain on sellainen mieli. "

    Kommentteja lukiessani tunnistin itseni monesta viestistä. Laura on tuonut paljon rohkeutta ja inspiraatiota bloginsa kautta. Esim minä 26-vuotias 154cm pitkä pieni tyttö/nainen olen saanut vuosien ajan Lauran kuvista ja kirjotuksista itseluottamusta. Uskallan olla oma itseni enkä enää pelkää, että minua sorsitaan kokoni tai ulkonäköni vuoksi.Lauran poismenosta kuultuani vuosi sitten oivalsin samalla että elämä on hauras ja pieni ja sen voi menettää minä hetkenä tahansa joko elämä sinut tai sinä elämän ilon. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu joten pitää elää joka päivä täysillä, pukeutua miltä itsestä tuntuu muiden mielipiteistä piittaamatta tehdä välillä hölmöjä äkkiratkaisua ja haalia uusia kokemuksia. Kaikki ollaan täällä vaan käymässä 1-100 vuotta kukin oman tarvitsevan aikansa.Lauran elämän tarkoitus oli tuoda rohkeutta minulle ja muille samankaltaisille seuraajille. Sitä että uskaltaa olla aina oma itsensä muista riippumatta sillä se on elämän tarkoitus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan myös elävästi tuon Lauran surullisen blogikirjoituksen kesältä 2014. Huolestuin hänen voinnistaan ja kirjoittelin muiden tapaan tsemppaavia viestejä jo näihin myöhemmin poistettuihin postauksiin...naiivisti kuvittelin, että siitä olisi jotain apua.

      Toivoin todella että Laura olisi löytänyt itselleen tarkoituksen tässä maailmassa tai että hän olisi ymmärtänyt miten valtava merkitys hänellä oli meille tuhansille lukijoille. Kukaan ihminen ei ole toistaiseksi vaikuttanut elämääni yhtä voimakkaasti kuin hän ja sytytän edelleen joka ilta kynttilän hänen muistolleen. Nyt kun en voi enää toivoa voimaa ja rakkautta Lauralle, toivon sitä teille, Lauran läheiset, perhe ja ystävät. Olette jatkuvasti mielessäni <3

      Delete
  98. Tämä on kyllä niin surullista. On vaikea uskoa Lauran olevan nyt poissa. Voimia koko perheelle ja kaikille läheisille<3

    ReplyDelete
  99. Ikävä Lauraa. Uskomaton tyttö :( Vaikka en tuntenut häntä niin hän antoi blogin kautta niin paljon energiaa ja rohkeutta olla oma itsensä. Kiitos Lauran läheiset että pidätte blogia esillä. Tänne on kiva palata ja muistella. Kaikkea hyvää! <3

    ReplyDelete
  100. Laura on viime aikoina ollut ajatuksissani monellakin tapaa. Herkillä sieluilla on joskus vaikeinta elämässä. Lauran avulla olen ymmärtänyt että haavoittuneisuudessa ja herkkyydessä ei ole mitään hävettävää. Päin vastoin vaatii mieletöntä rohkeutta olla aidosti oma itsensä ja antaa muiden katsoa syvälle sisimpäänsä. Olin välillä kuukausia lukematta Lauran blogia, koska aiheet tekstit olivat kuin suoraan läheiseni suusta. Aina kuitenkin palasin ja palaan näköjään edelleen. Koska Lauran blogi tarjosi lukijoilleen niin paljon, milloin iloa ja milloin huolta sekä surua. Sitähän tämä elämä lopulta on, hyvien ja huonojen hetkien vaihtelua. Älä huoli Laura jätit tähän maailmaan kyllä jälkesi ja olit kaikkea muuta kuin tavallinen <3

    ReplyDelete
  101. Hei kaikki Lauran blogin lukijat

    En ole saanut aikaiseksi tehdä postausta, joten pieni kirjoitus teille.

    Lauran muistolle järjestetty kirppis meni ihanasti. Kokemus oli minulle, koskettava, itkua ja naurua. Koirat saivat ruokaa kahden kuukauden edestä. Järjestö kiittää teitä kaikkia osallistuneita avustuksesta.

    Lauran kirppiksellä oli ihana, rakkauden täyttämä tunnelma, kosketitte sydäntäni todella lämpimästi. Sain mahdollisuuden jakaa ihania muistoja Laurasta ja kuulin myös, koskettavia henkilökohtaisia tarinoita teidän elämästä. Avoimuus oli ihanaa ja ikimuistettavaa."Laura oli paikalla tuon avoimuuden myötä" Sain myös kuulla, kuinka monessa tarinassa, selviytymistarinassa tyttäreni Lauralla oli ollut voimaannuttava vaikutus. Aivan mahtava juttu. Laura teki paljon hyvää ja olen siitä todella ylpeä.
    Lähetän teille kaikille, voimia ja rohkeutta. Voimaa ja rohkeutta olla juuri sinä, sinä olet ok.

    Elämänkatsomukseni myötä totean. Rakkaus on ehtymätöntä, anna rakkautta, ota rakkautta vastaan. Rakkauden energia ei lopu.

    Ihanaa että edelleenkin käytte täällä Lauran blogissa. Katsoin tilastoja ja ne ovat samat, kuin Lauran tänne kirjoittaesa:)En tiedä kuinka voisin kiittää teitä siitä, kuinka paljon voimaa olette minulle antaneet kommenteillanne.
    Olen saanut ihania henkilökohtaisa viestejä, joista olen todella otettu. Olen myös saanut uusia ystäviä tämän blogin kautta. Kiitollisuuteni on jotain mitä en voi sanoin edes kuvailla.

    Rakkaudella
    Kirsi

    Rakkaudella Lauralle
    äiti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Kirsi,

      Kiitos kauniista viestistäsi. Tieto siitä, että olemme olleet sinulle edes jonkinlaisena tukena ja apuna elämäsi kamalimman tapahtuman kohdatessa, on paras lohtu mitä me lukijat voimme ikinä saada. Laura sai todella aikaan paljon hyvää ja oma itsetuntoni rakentui voimakkaaksi juurikin Lauran avulla. Olen hänelle todella kiitollinen siitä ikuisesti.
      Paljon voimaa, lämpöä ja rakkautta jouluusi.

      https://www.youtube.com/watch?v=w77SFM7Fksc

      - Viivi

      Delete
    2. Hei, ajattelin ilmoittaa tuohon keräykseen liittyen, että jos ensi keväänä järjestetään samanlainen keräys niin voin osallistua taas.
      –VM

      Delete
  102. Kiitän Lauraa siitä voimasta, jota hän antoi minulle ja antaa sitä edelleen. Haluan jakaa oman tarinani. Otin vuosia sitten tatuoinnin, josta en pitänytkään. Itkin monta päivää, ja sitten kirjoitin Lauralle sähköpostia tatuoinnin poistoon liittyen. Hän vastasi minulle melkein heti, kertoi yksityiskohtaisesti omasta tatuoinninpoistoprosessistaan ja tuki minua, kun minulla oli vaikeaa. Olen tästä hänelle edelleen todella kiitollinen. Minulla on edelleen tuo vuosia sitten ottamani tatuointi ihollani, mutta nyt se muistuttaa minua siitä, että olen vahva ihminen ja tulen selviämään mistä tahansa. Toivotan Lauran perheelle ja läheisille voimia ja jaksamista, ja haluan vielä sanoa, että Lauran elämä oli hyvin merkityksellinen ja hän antoi niin paljon niin monelle. Muistan häntä lämmöllä ja rakkaudella, ja koen olevani parempi ihminen seurattuani hänen elämänsä taivalta. Opin paljon positiivisuutta ja myönteistä elämänasennetta Lauralta. Kiitos Laura.

    - P

    ReplyDelete
  103. Olin vuoden 2014 alkutalvesta viihteellä. Kävin tuolloin läpi hankalaa elämänvaihetta enkä kokenut oloani hyväksi, baariinkin päädyin kaverini painostamana. Odotin ystävääni Showroomin vessassa ja nojailin puolihuolimattomasti lavuaariin. Laura astui ovesta sisään, katsoi asuani ja ilmeisesti piti siitä sillä, koska katsoi minua kasvoillaan ujon ystävällinen, rohkaisevaksi tulkitsemani hymy. Olin hämilläni ja minun oli vaikea katsoa kaunista Lauraa silmiin. Tämä ei kankeudestani huolimatta kääntänyt katsettaan tai lopettanut hymyään ennen kuin ystäväni tuli kopista ja hetki oli ohi. Vaikka Laura nautti myös pinnallisista asioista ja yökerhoista oli hänessä keijukaismaista herkkyyttä; jotain mikä oli osin ristiriidassa sen ympäristön kanssa. Olen toisinaan muistellut tuota tilannetta ja omia mustia ajatuksiani noihin aikoihin. Olen kiitollinen Lauralle tuosta pienestä kohtaamisesta.

    ReplyDelete
  104. Hyvää yötä Laura, olet ajatuksissa <3

    ReplyDelete
  105. Nuku rauhassa ja näe kauniita unia Laura,tiedän kaikkia on hyvin siellä taivaassa

    ReplyDelete