Sunday, September 10, 2017

Pablo ja Laura yhdessä sateenkaaren sillalla


"Jos niin käy,että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä sinun on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun asti. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat että se on ystävyyttä, mitä minulle osoitat. Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina. 'Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua,
kohti lämmintä ja elävää valoa. Tahdon lähteä, on vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, että olet surullinen ja sinua pelottaa sillä tunnen kyyneleesi jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana. Tiedäthän että minäkin rakastan sinua, siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi. Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua pois’.”





Niin yllättäen ja arvaamatta tämä alkava syksy vei yhden rakkaan ”muuttolinnun” sateenkaaren sillalle. Tuli Pablo-koiramme aika lähteä. Laura ja Pablo ovat nyt yhdessä, pitämässä toisistaan huolta ja suojelemassa meitä, jotka parhaamme mukaan jatkamme elämää täällä, kauniit muistot ja ikävä mukanamme.


 Kauniita unia Pablo
  2009-2017