Sunday, September 10, 2017

Pablo ja Laura yhdessä sateenkaaren sillalla


"Jos niin käy,että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä sinun on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. 

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun asti. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat että se on ystävyyttä, mitä minulle osoitat. Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina. 'Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea? 

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt. Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua,
kohti lämmintä ja elävää valoa. Tahdon lähteä, on vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla, niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, että olet surullinen ja sinua pelottaa sillä tunnen kyyneleesi jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana. Tiedäthän että minäkin rakastan sinua, siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi. Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua pois’.”





Niin yllättäen ja arvaamatta tämä alkava syksy vei yhden rakkaan ”muuttolinnun” sateenkaaren sillalle. Tuli Pablo-koiramme aika lähteä. Laura ja Pablo ovat nyt yhdessä, pitämässä toisistaan huolta ja suojelemassa meitä, jotka parhaamme mukaan jatkamme elämää täällä, kauniit muistot ja ikävä mukanamme.


 Kauniita unia Pablo
  2009-2017

Friday, July 14, 2017

Laura Runskilla!

Vielä muutamia Lauran vaatteita ja kenkiä Kampin kirpputorilla (Runeberginkatu 8) myynnissä 13.-24.7, pöytä numero 55. Huom! Lauran tavarat merkitty "L H". Käy katsomassa jos löydät jotain mieleistä tai sinulle sopivaa.

Mukavaa kesää teille kaikille. Viiville avusta ja kiitos ihanista kommenteista :)

Terveisin Lauran äiti Kirsi



Terveiset Pablolta ja Pupelta "me voimme hyvin".

Thursday, May 25, 2017

Muistopäivä 25.05




Tähti nro 25052015 oli varattu Lauralle...
...Se oli varattu jo silloin, kun Laura saapui 18.6.1989 syntymätähdeltään ja vetäisi ensimmäisen kerran keuhkonsa täyteen ilmaa klo 14.30. Karisti avaruuspölyt jaloistaan ja aloitti maallisen elämänsä täällä meidän kanssamme, valovoimaisena, taiteellisena, ja ennen kaikkea hyvin herkkänä persoonana.
Tuntui, kuin Laura ei koskaan olisi oikein kotiutunut tänne, vaan jokin side oli jäänyt katkeamatta jonnekkin hänen syntyessään. Kaipaus tuonne jonnekkin, jonka Laura oli jo itsekkin unohtanut, näkyi hänen kaihoisssa silmissään.
Joskus niin vain tapahtuu... 

Teistä lukijoistakin varmasti joku, juuri tällä hetkelläkin tuntee niin!
Kaipausta jonnekkin. Muttei tiedä minne ja miksi?!
Se kaipaus vain kalvaa mielessä ja peittää ajoittain alleen kaiken muun.
Se estää saamasta otetta mistään, mikään ei tunnu miltään, on vain tuo kaipuu...
Intuitiivisenä ihmisenä Laura eli vaistojensa ja tunteidensa johdattamana. Juuri hänen kaltaisilleen ”keijusieluille” onkin kovin tuhoisaa jutua kokemaan pahoja asioita elämässään. Se saa herkän mielen sekoittumaan kuin suolan sokeriin ja niitä on lähes mahdoton saada eroiteltua. Sen kanssa vain tarvitsisi oppia elämään. Toiset siihen kykenevät, toiset eivät milloinkaan!  

Laura oli lahjakas, Tähti jo syntyessään, mutta myös hyvin herkkä. Jokainen suolanjyvä hänen sokerikulhossaan painoi lyijyn verran, eikä hän tuon painolastin alta saanut aina otetta elämästään. 

Avautuakseen, koodi nro 25052015 tarvitsi avaimen. Kohtalo laski laskelmiaan.... Muttei uutta koodia ollut, johon oikea avain löytyisi.Nyt avaimen numero olisi 27, joka tarvitsi koodin 27072017 avautuakseen. Mutta tuon koodin tultua voimaan, avain olisi jo vaihtunut numero 28:saksi jne....
Avain numero 25 oli siis ainut johon sopiva koodi löytyi ja siksi Lauran oli lähdettävä juuri tuolloin, vain 25 vuoden nuoressa iässä... 

...oli lähdettävä, koska tähti nro 25052015 oli Lauran Tähti! 

Tämän kirjoituksen Lauran kaksivuotis kuolinpäivän muistoksi, on kirjoittanut äidin lapsuuden ystävä, joka sai olla Lauran elämässä mukana hänen syntymästään lähtien.
Nyt kerron mä sulle mun lapseni, kuinka kaunis on taivahan enkeli..... 

t. Tuija

Sunday, December 18, 2016

Kirppispäivä kesällä

Kiitos kaikille kirppikseen osallistujille. Laran äiti Kirsi haluaa erityisesti kiittää niitä kaikkia jotka tulivat rohkeasti keskustelemaan. Se oli hänelle tärkeä asia.

Myynnistä kertyi varoja niin että tarhan 200-koiraa saivat muonaa noin 2-3 viikoksi. Tämä auttaa merkittävästi talvella kun muonan tarve on hälyttävä. Suuri kiitos kaikille käynneille!




Kirppismyyjä 2006

Laurasta on kymmeniä tuhansia kuvia. Julkaisemattomia. Olen käynyt niitä aika ajoin läpi ja poiminut joitain mitä ei omasta mielestäni täällä ole. Niitä olis tarkoitus laittaa postauksen muodossa tänne jonain sopivana ajankohtana.

Wednesday, May 25, 2016

Aika kuluu...

On kulunut vuosi Lauran kuolemasta. Muistoja, siunaustilaisuudesta ja Lauran tuhkan sirottelusta.






















Kuiskaan sinulle rakas Laura jäähyväiset. Kaukaiset tuulet, kuiskivat.  "Me tapaamme jälleen"  Rakkaudella äiti. 




Lauran rakas ystävä Emilia teki tämän muistovideon. Laura rakasti tätä kappaletta.

"I was here
I lived, I loved
I was here
I did, I`ve done everything that I wanted
And it was more then I thought it would be
I will leave my mark so everyone will know
I was here"


Kiitos teille kaikille Lauran blogin lukijoille. Olette koskettavan kauniisti elänyt mukana suuressa surussamme 


-->
(Lauran muostopuhe)
Rakkaat äiti ja isä ja Lauran läheiset.

On liian lyhyt matka siitä peltorit päässä vuosia nukkuneesta tytöstä tähän päivään, jona saatamme Lauran viimeiselle matkalleen. Vaikka Lauran elämä päättyi aivan liian aikaisin, ei se jäänyt vaille merkitystä. Me läheiset saimme rinnallemme hyväsydämisen ja oikeudenmukaisen ihmisen, jolla oli suuri tarve toteuttaa unelmansa. Laura oli kärsimätön ja tuntui kuin Lauralla olisi ollut sammumaton jano kokea ja nähdä. Kiire elää. Toteuttaa itseään. Toinen toistaan seuraten ideat pursusivat Laurasta, joka innostuksissaan oli maailman paras myymään suunnitelmiaan. Siihen innostukseen oli helppo lähteä mukaan, oli sitten kyse vuokra-asunnon täysremontista laminaattien, tapettien ja muovimaton poistoineen (vuokranantajalta ei tietenkään kysytty mitään) tai ex tempore-Filippiinien matkasta, jonne Laura lensi, totta kai, ykkösluokassa.
Ulkomaailmalle Laura halusi imagonsa olevan kovatahtoinen, mielipiteiltään suora. Välillä Laura tietoisesti sanoi jotain, minkä tiesi aiheuttavan pahennusta. Laura halusi shokeerata. Tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät. Mutta kaikista tärkeintä oli herättää tunteita. Olla olematta tavallinen. Kaikki muu kävi.
Lauran julkinen imago saattoi hätäisimpien tulkitsijoiden mielestä antaa kuvan ihmisestä, jota mikään pintaa syvempi ei kiinnosta. Tai että Lauralla oli kaikki ja enemmän kuin kukaan voisi toivoa.
Oikeasti Laura oli valtavan ujo tyttö, joka jännitti puhumista ja esiintymistä ja joka toivoi hyvää niin eläimille, lapsille kuin heikossa asemassa oleville. Lauran suurin unelma oli lähteä vapaaehtoiseksi kriisialueelle tai kehitysmaahan, jossa olisi voinut olla avuksi pienille lapsille.
Laura oli täynnä ihmeellisiä kysymyksiä historiasta, tieteestä ja avaruudesta. Laura halusi ymmärtää maailmankaikkeutta ja syiden suhdetta seurauksiin. Valonnopeutta. Meillä oli Lauran ja isän kanssa Historia-lehti –piiri. Lehdet kiersivät Heijalta toiselle, tai olisivat kiertäneet, jos ne eivät olisi aina jääneet jumiin Lauralle.
Laura eli intensiivisen ja hyvin julkisen elämän, jota tuhannet ja taas tuhannet nuoret seurasivat. Laura oli lukemattomille ihmisille esikuva, tyyli-ikoni. Syy tehdä asiat jotenkin toisin. Joku joka antoi luvan kulkea omaa tietä ja olla välittämättä epäilevistä tai vähättelevistä kommenteista.
Niitä Laura sai itsekin. Varmasti enemmän kuin kukaan muu. Välillä pahat sanat pääsivät Lauran ihon alle, välillä eivät. Laura oli tässä suhteessa aivan tavallinen tyttö. Ketä tahansa sattuisi ne kymmenet ikävät kommentit, joita Laura joutui itsestään päivittäin lukemaan.
Mutta entä ne kauniit kommentit? Kolme päivää Lauran poismenon jälkeen minulla oli tarpeeksi voimia avata Laurasta käytyjä nettikeskusteluja. Löysin keskustelupalstoilta useita viestiketjuja, joista kiihkeimpään oli kerennyt tulla 687 kommenttia Lauran menehtymisen jälkeen. 90 % viesteistä oli kertomuksia siitä, kuinka järkyttyneitä nettikeskustelijat olivat Lauran poismenosta ja mikä merkitys Lauralla oli ollut heidän elämässään. Kertomuksia kasvamisesta Lauran mukana, oman identiteetin löytämisestä ja itsevarmuuden ja omien halujen ja toiveiden muokkautumisesta. Kauniita kiitoksia Lauralle siitä, että Laura oli… Noh, Laura. Se pieni, uskomattoman kaunis tyttö, jolle sopi mikä tahansa vaate tai vaikka jätesäkki (tästä kuva Lauran muistokirjassa). Siitä että oli joku, joka ei pyydellyt anteeksi sitä mitä oli.
Haluan tässä jakaa yhden niistä tarinoista, joita viikko sitten luin Internetistä. Tämän tarinan kertoi itseään aiemmin ujoksi introvertiksi kuvaillut 25 vuotias nainen, joka omien sanojensa mukaan oli seurannut Lauraa netin välityksellä viimeiset 10 vuotta. Tämä nuori nainen oli vielä jokin aika sitten harmitellut osaansa sinkkuna ja suorastaan pelännyt uusien ihmisten kohtaamista. Kaikki muuttui, kun hän näki Lauran yllä omasta mielestään maailman kauneimmat vaatteet, jotka saattaisivat sopia hänellekin. Tämä nainen osti nuo samat vaatteet, ja vaikka ne eivät näyttäneet peilistä läheskään yhtä hyviltä kuin Lauran päällä, oli hän näkemäänsä niin tyytyväinen, että uskaltautui viikonloppuna lähtemään baariin. Tuossa baarissa hän iski silmänsä unelmiensa mieheen, pyysi tätä tanssimaan ja loppu on historiaa. Pari odottaa ensimmäistä lastaan ja on menossa naimisiin tänä kesänä.
Tämän naisen tarina summaa mielestäni Lauran perinnön. Laura oli tärkeä ihminen meille kaikille. Ja tärkeä, tavoilla joita emme ehkä vielä tiedäkään, lukemattomille muille.
Laura, rakastan sinua aina. Ja olen ikuisesti kiitollinen ajasta, jonka sain viettää kanssasi.
Lepää rauhassa pieni. 

Rakkaudella veljesi Jesse