Sain
Annan blogista idean!
Tajusin just, etten ole poistunut asunnostani sitten lauantain. Tai no, oon mä käynyt kaupassa ja lenkillä, mutta muuten oon ollut vaan oman kodin rauhassa.
Välillä tuntuu siltä, että ihmisillä ei ole mitään hajua siitä, millainen mä olen. Ei edes niilläkään, jotka lukee mun blogia.
Oon tosi huono rahankäytössä, ostelen mitä sattuu, ruokaan menee tolkuttomasti rahaa, samoin vaatteisiin ja niin edelleen. En osaa säästää tai suunnitella tulevan kuukauden rahamenoja.
Nuorempana LJ oli mulle kuin henkireikä. Kirjoitin sinne vuosia melkein joka päivä.
Joskus vaan ajattelee omaa napaansa, vaikka esimerkiksi huonoa tukkapäivää tai tummia silmänalusia, kunnes sitten herää todellisuuteen.
Olen todella rationaalinen ihminen. En usko mihinkään yliluonnolliseen, kuolemanjälkeiseen elämään, taivaaseen, helvettiin, uudelleen syntymiseen.
En usko edes aikaan.
"Erään käsityksen mukaan aikaa ei ole olemassa, vaan se on aivojen luoma illuusio liikkeestä.
Ei ole olemassa aikaa, on vain tämä hetki joka tunnetaan ikuisuutena.
Tämä illuusio luultavasti syntyi kun ihminen oppi mittaamaan aikaa.
Esimerkiksi kun mitataan aikaa tiimalasilla,
niin syntyy illuusio ajasta kun tiimalasin hiekka valuu pikkuhiljaa.
Todellisuudessa hiekka vain siirtyy paikasta toiseen, mutta aika pysyy
edelleen samalla paikalla. Se on vain mekaanista liikettä. Lisäksi jos
viedään tiimalasi kuuhun, jonka hiekan valuminen maassa kestää 10
minuuttia, näyttää aika hidastuneen koska painovoima on kuussa pienempi
kuin maassa."
Wikipedia
Olisiko edes niin mahtavaa vaan kävellä isoon vaatehuoneeseen. Siellä voisi vaikka vaan oleilla, lukea, kuunnella musiikkia!
Jos joku sanoo pahasti tai loukkaa, yritän monesti piilotella kyyneleitä. Olen jostain syystä tehnyt tätä lapsesta asti.
Piste.
Jos mua ahdistaa tai stressaa, niin en osaa ottaa missään rennosti. Asiat pyörii mun päässä vaikka baarissa asti, ja silloin olen todella huonoa seuraa.
Mä vähän kamppailen sen asian suhteen, että mitä mä loppujen lopuksi haluan tehdä. Mikä musta tulee isona? Ja mähän alan olee jo aika iso muutenkin...
Käyn joka viikko kirjakaupassa, mutta harvoin löydän sellaisia kirjoja, joita haluan ostaa. En lue fiktiivisiä ja romanttisia naistenkirjoja.
Automatkoila, busseissa, metroissa uppoan aina unelmiini.
Kuulen aina silloin tällöin, että olen outo.
Kun alan lukea, niin en osaa lopettaa. Saatan lukea 500-sivuisen kirjan siltä seisomalta loppuun.
Yksi lemppareistani! ♥
Näköni on -1,75.
Osaisivatpa koirani puhua! ♥
Uskon, että Pablolla olisi mielenkiintoisia juttuja jaettavana. Puppe voisi taas perustella, että mikä siinä pallossa on niin ylitsepääsemättämän tärkeää.
En ajattele, että tuolla jossain on "avaruusolioita" vaan, että pidän sitä äärimmäisen todennäköisenä, että jossainpäin avaruutta on muutakin elämää kuin tämä meidän maapallomme. Avaruus on ääretön ja maapallon kaltaisia planeettoja on biljoonia ja biljoonia.
Blogini lukijat ovat todella tärkeitä minulle, ja tärkeä osa blogiani. ♥
kuvat täältä http://andthatswhoiam.tumblr.com/