Thursday, May 25, 2017

Muistopäivä 25.05




Tähti nro 25052015 oli varattu Lauralle...
...Se oli varattu jo silloin, kun Laura saapui 18.6.1989 syntymätähdeltään ja vetäisi ensimmäisen kerran keuhkonsa täyteen ilmaa klo 14.30. Karisti avaruuspölyt jaloistaan ja aloitti maallisen elämänsä täällä meidän kanssamme, valovoimaisena, taiteellisena, ja ennen kaikkea hyvin herkkänä persoonana.
Tuntui, kuin Laura ei koskaan olisi oikein kotiutunut tänne, vaan jokin side oli jäänyt katkeamatta jonnekkin hänen syntyessään. Kaipaus tuonne jonnekkin, jonka Laura oli jo itsekkin unohtanut, näkyi hänen kaihoisssa silmissään.
Joskus niin vain tapahtuu... 

Teistä lukijoistakin varmasti joku, juuri tällä hetkelläkin tuntee niin!
Kaipausta jonnekkin. Muttei tiedä minne ja miksi?!
Se kaipaus vain kalvaa mielessä ja peittää ajoittain alleen kaiken muun.
Se estää saamasta otetta mistään, mikään ei tunnu miltään, on vain tuo kaipuu...
Intuitiivisenä ihmisenä Laura eli vaistojensa ja tunteidensa johdattamana. Juuri hänen kaltaisilleen ”keijusieluille” onkin kovin tuhoisaa jutua kokemaan pahoja asioita elämässään. Se saa herkän mielen sekoittumaan kuin suolan sokeriin ja niitä on lähes mahdoton saada eroiteltua. Sen kanssa vain tarvitsisi oppia elämään. Toiset siihen kykenevät, toiset eivät milloinkaan!  

Laura oli lahjakas, Tähti jo syntyessään, mutta myös hyvin herkkä. Jokainen suolanjyvä hänen sokerikulhossaan painoi lyijyn verran, eikä hän tuon painolastin alta saanut aina otetta elämästään. 

Avautuakseen, koodi nro 25052015 tarvitsi avaimen. Kohtalo laski laskelmiaan.... Muttei uutta koodia ollut, johon oikea avain löytyisi.Nyt avaimen numero olisi 27, joka tarvitsi koodin 27072017 avautuakseen. Mutta tuon koodin tultua voimaan, avain olisi jo vaihtunut numero 28:saksi jne....
Avain numero 25 oli siis ainut johon sopiva koodi löytyi ja siksi Lauran oli lähdettävä juuri tuolloin, vain 25 vuoden nuoressa iässä... 

...oli lähdettävä, koska tähti nro 25052015 oli Lauran Tähti! 

Tämän kirjoituksen Lauran kaksivuotis kuolinpäivän muistoksi, on kirjoittanut äidin lapsuuden ystävä, joka sai olla Lauran elämässä mukana hänen syntymästään lähtien.
Nyt kerron mä sulle mun lapseni, kuinka kaunis on taivahan enkeli..... 

t. Tuija

36 comments:

  1. Laura<3 Niin monen roolimalli ja rohkea oman tien kulkija. Kahden vuoden jälkeenkin olisi mukavaa lukea Lauran uusia mielikuvituksellisia, inspiroivia ja rohkeita kirjoituksia. Olen kuitenkin kiitollinen Lauran läheisille, että tätä blogia edelleen pidetään yllä ja voimme muistella Lauraa kaikkien näiden vuosien varrelta vanhojen postausten kautta.

    "Olet osa mua,
    sydän rintani alla.
    Kaipaan sua.
    Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
    Sydämeeni jäänyt sun jälkesi."

    ReplyDelete
  2. ❤❤ voimia kaikille Lauraa tänäkin päivänä kaipaaville. Myös minulle.
    Tunnen tällä hetkellä ehkä samoin, kuin Laura tunsi. Sitä kaipuuta johonkin muuhun, kuulumattomuutta maanpäälliseen elämään.

    Laura on meidän kaikkien suojelusenkeli ja uskon ja tiedän, että Laura suojelee myös minua. ❤

    Nyt laura on siellä, mihin kuului,mihin kaipasi. Paratiisissa, jossa ei ole tuskaa tai kipua vain onnen tunnetta.

    T. Saija

    ReplyDelete
  3. So let the light guide your way,
    Hold every memory as you go
    And every road you take, will always lead you home ❤️

    ReplyDelete
  4. Heti aamulla tulin tänne, sillä tämä päivä on iskostunut minun (ja varmasti muidenkin vanhojen lukijoiden) mieleeni päivänä, kun yksi suurimmista inspiraationi lähteistä, taiteellinen, herkkä ja kaunis Laura siirtyi ajasta ikuisuuteen, minne ikinä hän päätyikin. Kaunis muistopostaus joka tiivisti herkästi ja lohdullisesti monta asiaa. . Me vanhat ja uudemmatkin lukijat olemme etuoikeutettuja kun saimme seurata Lauran maanpäällistä, seikkailuntäytteistä taivallusta, vaikkakin vain ruudun välityksellä.
    Haluan toivottaa paljon voimia ja rakkautta Lauran läheisille ja kuten Saija aiemmin sanoi, kaikille jotka Lauraa tänäkin päivänä kaipaavat

    "Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.
    Näen taivaalla kun putoaa tähti pimeään.
    Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,
    kuin tähdenlennot avaruuteen
    Sinua en aio unohtaa
    Sinuun minä jään."

    ReplyDelete
  5. Kaunis kirjoitus! <3

    ReplyDelete
  6. Tuntuu vahvasti siltä, että me olimme Lauran kanssa samasta kosmisesta osoitteesta kotoisin (ja varmasti myös moni muukin lukija). Kiitos ajatuksistasi <3

    ReplyDelete
  7. Laura ♥ ♥ ♥

    Loputon ikävä ♥

    ReplyDelete
  8. Niin kaunis kirjoitus <3

    ReplyDelete
  9. Rakkautta ja voimia teille.

    Laura saa nyt olla onnellinen <3

    ReplyDelete
  10. Kaunis kirjoitus!<3

    ReplyDelete
  11. Olen Lauraa kaksi vuotta nuorempi ja Laura onkin ollut minulle suuri inspiraation lähde elämässä jo teini-iästä lähtien ja eräänlainen isosiskohahmo. Tänä kesänä minusta tulee vanhempi kuin mitä Laura oli siirtyessään täältä ikuisuuteen, ja se tekee minut ihan pohjattoman surulliseksi. Ikävä on loputon! ❤️

    ReplyDelete
  12. http://www.city.fi/profiilit/laura-m/kuvat/1260964
    http://www.city.fi/profiilit/laura-m/kuvat/1259100
    http://www.city.fi/profiilit/laura-m/kuvat/1105644
    http://www.city.fi/profiilit/laura-m/kuvat/1118041

    Tällaisena muistan Lauran. Esikuvana, tyyli-ikonina.

    ReplyDelete
  13. Laura on vieläkin usein mielessä ja tulee myös olemaan. Pystyn samaistumaan tuohon kaipuuseen jonnekin. Laura pieni❤

    ReplyDelete
  14. Muistelen aina Lauraa kun puen päälleen hänen kukkakimononsa. Tuntuu tärkeältä omistaa jokin kaunis vaatekappale, joka on ollut enkelin päällä. Enkelin, joka teksteillään, pukeutumisellaan ja ennen kaikkea elämänasenteellan inspiroi minua ja monia muita. Lauralla on ollut minulle yllättävän vahva merkitys. Palaan tänne blogiin aina yhä uudestaan lukemaan vanhoja postauksia, inspiroitumaan yhtä uudelleen tuosta rohkeasta naisesta. Kiitos vielä tätäkin kautta Lauran äidille postittamistasi vaatteista! Edelleen ovat säännöllisessä käytössä jokainen ja niiden kautta aina lämmöllä Lauraa muistan. Rakkautta kaikille! ♥

    ReplyDelete
  15. Kävin eilen kampaajalla ja luin siellä Kauneus&terveys lehteä (tämän kuun numero), siinä oli juttu kuinka kohdata kuolema ja Lauran äidin kertomus. Suosittelen muitakin lukijoita lukemaan sen!

    ReplyDelete
  16. Miten voikaan vieläkin olla ikävä ihmistä jota ei koskaan tavannut. Laura on edelleen mun lempparibloggaaja. Ei oo eikä tuu toista Lauraa. Hän kirjoitti niin aidosti, ei esittänyt mitään muuta kuin on. Teki niin kuin itse halusi piittaamatta mitä muut ajattelee, mutta kuitenkin halusi aina kaikille hyvää.

    Se mikä musta on tosi kummallista on se, että kun pinnalle tulee joku uusi trendi, huomaan ajattelevani että Laurahan teki tuon jo kauan sitten! Tuntuu jotenkin että hän eli eri tahdissa kuin me muut. Ehti liian lyhyeksi jääneen elämänsä aikana kuitenkin nähdä, tehdä ja kokea paljon enemmän kuin moni vanhemmaksi elänyt. Tältä musta tuntuu.

    Lauraa ikuisesti kaivaten ♥

    ReplyDelete
  17. Kun valot sammuu niin sä kaiken näät
    Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät
    Suljet silmäsi ja hengität
    Kyllä kaikesta sä vielä selviät
    Joku voimas vei, vaik sä huusit ei
    Tää on hulluuden highway
    Avaat silmäsi ja hengität
    Ehkä huomenna sä ymmärrät
    Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

    Tuokin olisi ollut Lauralle hyvä voimabiisi. Voi Laura minkä teit,kun lähdit liian aikaisin. Kaikilla meillä on tietty määrä aikaa täällä,eikä kenenkään pitäisi itse mennä sitä muuttamaan. Yksikin kuolema oman käden kautta on liikaa.
    Toivottavasti Lauran läheiset o at saaneet apua ja esim. vertaistukea muilta itsemurhan tehneiden omaisilta. Voimia kaikille!

    ReplyDelete
  18. Niin kuin joku jo yläpuolella sanoi, on kummallista miten itselle tuntemattoman ihmisen poismeno voi yhä vain tuntua niin pahalta. Laura on ollut eräänlainen sukupolvikokemus meille 2000-luvun nuorille. Hän on ollut esikuva monelle huonon itsetunnon omanneelle, ehkä kiusatulle ja yksinäiselle. Hänen kauttaan olemme voineet haaveilla siitä, mitä joskus itsekin olisimme. Häneltä saimme rohkeutta, itsevarmuutta ja halua kokeilla uutta. Muistan kun matkustin pikkukaupungista teininä Helsinkiin ja minun oli päästävä Iso-Roban Uffille, koska tiesin Lauran ja Sharonin ostaneen sieltä erikoisia vaatteita. Tietysti suurin toiveeni oli, että törmäisin Lauraan siellä. Kaupassa katselin ympärilleni ja keksin vaikka mitä juttuja, joita Laura voisi käyttää, mutta itse en kuitenkaan uskaltanut ostaa kuin yhden värikkäämmän huivin. Mutta jo se oli iso askel sille pukeutumisestaan kiusatulle, epävarmalle tytölle.

    Kiitos kun päivitätte tätä blogia edelleen. Laura olisi varmasti niin ylpeä teistä. Kirsi, en voi kuin aidosti ja vilpittömästi ihailla elämänkatsomustasi ja -asennettasi. Olet upea esimerkki meille kaikille. Ja kiitos Laura kun olit. Vaikkakin liian lyhyen, häivähdyksenomaisen hetken vain, mutta ehkä kuitenkin sinne juuri sopivan pituisen ajan. Näytit minulle ja muille tietä uskalluksen, omana itsenä olemisen ja rohkeuden polulla <3

    "Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
    Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
    Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
    Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien."

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä myös muistan, kun matkustin teininä pikkukaupungista Helsinkiin ja tottakai, ehdottomasti oli pakko päästä iso-roban uffille. Laura oli minulle teininä kaikki kaikessa, suunnan näyttäjä miten kasvaa rohkeaksi aikuiseksi naiseksi. Otin 16 -vuotiaana paljon vaikutteita vintage henkiseen tyyliini lauralta. Laura oli jotain sanoin kuvaamatonta, täydellinen, vain.. Laurana ❤

      Laura, me tapaamme vielä.

      Delete
  19. Tulit mieleen kesken juhannuksen vieton ja oli pakko tulla "moikkaamaan" tänne. Synttäritkin olisi olleet hetki sitten. Et tiedäkään paljon sua ikävöidään. Toivottavasti kaikki on nyt hyvin ja sait sen rauhan jota täältä et löytänyt< 3

    ReplyDelete
  20. Kiitos Laura kaikesta! Todella kaunis olit kaikin puolin ja vaikka fyysisesti olet poissa niin muistosi elää <3

    ReplyDelete
  21. Mä en ymmärrä miten tää voi tuntua edelleen niin pahalta, kiristävältä ikävältä.. Selaan Lauran blogia edelleen viikottain, ja toivon että tää olisi vain pahaa unta. Toivon niin kovasti, että saisin kuulla Laurasta täällä vielä jotain tarinoita. Te kaikki läheiset olette ajatuksissani.

    ReplyDelete
  22. Luin Lauran blogin alusta loppuun viimeisen viikon aikana. On uskomatonta kuinka elävästi Laura kirjoitti, pienen hetken ajan kaikki oli kuin ennenkin. Nauroin vedet silmissä useille hänen kirjoituksilleen, ja suurimpaan osaan kirjoituksista syvennyin kuin romaaniin joka sulkee kaiken ulkopuolisen pois. Oli ainutkertaista lukea Lauran elämästä, hän todellakin tuntuu enkeliltä vaikka en Lauran tavoin uskokaan mihinkään yliluonnolliseen tai kuolemanjälkeiseen. Laura totesi kirjoituksissaan usein että meillä on täällä vain yksi elämä tuhlattavana, ja olen kiitollinen että niin hän todellakin eli. Blogin lukeminen herätti minua taas elämään kun tunsin muuttuneeni jo omaksi varjokseni, Lauran ansiosta uskalsin taas heittäytyä kohti tuntematonta. Osa Lauran kirjoituksista kolahti, kun Laura puhui kuolemasta ja tulevaisuudesta, ja samalla itse tiesi että mikään ei tulisi menemään niin kuin hän sanoi. Tämä blogi on herättänyt paljon ajatuksia elämän rajallisuudesta ja siitä kuinka paljon aikaa käyttää asioihin joilla ei ole merkitystä. Lauran kuolema on yksi suurimpia vääryyksiä, ja jollain lapsellisella tavalla toivon edelleen että hän tulisi takaisin ja kaikki olisi taas hyvin. Kunpa voisin itsekin näin kauniisti koskettaa vielä kuolemanikin jälkeen. Laura kuoli liian aikaisin, mutta hän sai myös paljon aikaan. Hän sai aikaan paljon enemmän kuin tiesi tai tunsikaan, hänellä oli tarve auttaa ja hän auttoi. En unohda sinua koskaan Laura.

    ReplyDelete
  23. Laura mulla on ihan hirveä ikävä sua. Mäkin kärsin masennuksesta. Toivottavasti vielä joskus tavataan.

    ReplyDelete
  24. ❤ täällä yksi, joka edelleen ikävöi Lauraa. Seurasin häntä irc-galleriasta ja ask.fm ajoista asti, loppuun saakka. Meinasin lähettää hänelle joskus viestiä, jos hän haluaisi jutella. Koen olevani luonteeltani aika samanlainen ihminen ja huomasin, ettei kaikki ole hyvin. Välillä harmittaa, etten ikinä ehtinyt hänelle kirjoittamaan. Laura lepää nyt, mutta unohtunut hän ei ole. Laura on todellakin tehnyt moneen suuren vaikutuksen ja ollut niin suuri inspiraation lähde. Niin kaunis sielu. ❤

    ReplyDelete
  25. Vieläkin näitten kaikkien vuosien jälkeen mietin Lauraa ja mietin kuinka voin ikävöidä ihmistä, jota en edes tuntenut tai nähnyt kasvotusten. Laura kuitenkin jätti minuun syvän jäljen ja tulen muistamaan hänen ihanan persoonallisuutensa ikuisesti. ❤️

    ReplyDelete