Kovan onnen luuri

Äitini tuli tänään aamupäivällä hakemaan koirat itselleen ja toi yllätykseksi mulle myös aamupalaa.
Söin sängyssä kroisantteja ja murustelin siinä kivasti myös peitolleni.
Syötyäni huomasin, että peitto oli täynnä kroisanttipalasia ja totesin äidille, että nyt pitää lakaista tää peitto.
Äiti ehdotti, että lakaisisin lattialle, mutta päätin lakaista ikkunalla ja kaiken ikkunasta alas!
En _koskaan_ lakaise mitään ikkunalla tai ikkunasta ulos/alas. Se oli joku päähänpisto ilmeisesti.
Äiti lähti koirien kanssa pois, ja hetken kuluttua aloin etsiä puhelintani, siis rakasta iPhoneani - eikä löytynyt mistään.

Tajusin hetkessä, että helvetti: LAKAISIN PUHELIMEN IKKUNASTA ALAS! Ja pudotus on ainakin kolme metriä.. Ajattelin siinä sadasosasekunnissa, että puhelin on pillunpäreinä, ja juoksin ikkunalle.
Katsoin maahan - ei mitään!
"JOKU ON OTTANUT SEN!"
Ja taas sama rundi..
find my iphone-sovellus auki, ja siellähän se puhelin taas matkusti, Hämeentietä etelään.

Ja tässä vaiheessa ajattelen, että EI voi olla totta! Miten kukaan voi olla NIIN idiootti, että LAKAISEE puhelimensa ikkunasta alas!
En voinut soittaa kellekään ilman puhelinta, joten juoksin veljeni luokse naapuriin, josta soitin poliisille.
"Puhelin kulkee Mäkelänkatua pohjoiseen."
"Nyt se liikkuu nopeemmin, varmaan hyppäsi bussiin"
"Nyt se pysähtyi!!!"

Ja viiden minuutin kuluttua poliisi soittaa takaisin.
"Puhelin on löytynyt, tuodaan se teille kotiovelle."

Ja poliisit tosiaan toivat iPhoneni takaisin viidessä minuutissa.
Koko hässäkkään meni vain puoli tuntia.
Puhelin ei saanut naarmuakaan, ja tämä mua ihmetyttää edelleen.
Ainoastaan suojakuori sai kolhun, mutta puhelin on edelleen ihan uuden veroinen. Hohhoh! Se kuitenkin tippui ikkunasta asfaltille!
"Varas" oli ollut joku ihan suomalainen nainen, joka oli ollut kuulemma aikeissa palauttaa puhelimen.
En sitten tiedä, että oliko väite totta, mutta sainpahan luurini takaisin.


Eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Tää koko juttu hämmentää mua siksi, koska olen kohdellut edellisen episodin takia puhelintani kuin kukkaa kämmenellä, mutta ilmeisesti sekään ei riittänyt.
Tää puhelin on aika kovan onnen kundi. En varmaankaan enää lakaise peittojani ikkunalla.
Alan olla poliiseiden vakkariasiakas mitä iPhoneen tulee.
Poliisit totesivatkin muistavansa sen kesäisen tapahtuman, kun puhelin vietiin työpöydältäni.
"Joo olen se sama tyyppi ja tää on se sama puhelin, terrve!"

Että sellaista taas tällä kertaa.
Eiks se mene niin, että tekevälle sattuu? No miksi mulle aina sattuu, vaikken koskaan tee mitään? :D