Tuesday, February 21, 2012

Pari sanaa syömisestä

Tosi moni on bloggailuhistoriani aikana kysellyt mun painoa tai vinkkejä laihduttamiseen.
Olen joka kerta vastannut jälkimmäiseen kysymykseen, etten halua neuvoa tai että en edes osaa neuvoa.
Faktahan on se, että laihduttamiseen on olemassa vain kolme tapaa: liikkumalla enemmän, syömällä vähemmän tai tekemällä molempia yhtä aikaa. Itse en ole koskaan tehnyt mitään näistä, mutta rehellisesti sanottuna täytyy myöntää, että olen syyllistynyt vuosien ajan syömättömyydelläni laihtumiseen.

Kun menin ekalle luokalle, painoin noin 20 kiloa. Olin aina luokan pienin ja laihoin. Olen koko kouluikäni ollut todella pieni ja joutunut kiusauksen kohteeksi sen takia. Monet sanoo, että koska olivat isokokoisia, niin tulivat siksi kiusatuiksi. Se voi olla ihan yhtä hyvin toistepäin, eikä se missään ääritapauksessa tunnu mukavalta. Mulla oli lapsena ihan hirveät alemmuuskompleksit kokoni takia.
Ostin aina korkokenkiä, jotta olisin ollut muiden pituinen. Vasta yläasteella päätin, että olen ylpeä koostani, olivat muut sitten mitä mieltä tahansa.
Aloin ostella matalapohjaisia kenkiä ja kerroin ylpeänä 155 sentin pituudestani. Sitten sitä alettiin ihailla. Ei kokoani vaan itsevarmuuttani. Ja siitä iästä lähtien olen tykännyt pituudestani. Siitä olen onnellinen.

Ja mitä painoon tulee... No olen painanut aina 40-45 kiloa. Mutta vaikka se heittelevyys kuulostaa aika pieneltä, niin helppoa mulla ei ole aina ollut. Näin pienestä kokonaispainosta viisikin kiloa on paljon. 60 kiloiselle se ei välttämättä olisi niin paljoa.
Olen aina kärsinyt ruokahaluttomuudesta. Lapsena en suostunut syömään, ja kun suostuin, söin todella vähän. Harvoin herkuttelin. Lapsuuden ruokailutottumukset kulkevat käsikädessä aikuisuuden ruokailutottumusten kanssa. Huonoruokainen saattaa olla huonoruokainen aina.
Olen aina kuullut joka tuutista torumisia, kun en ole syönyt lautasta tyhjäksi.
Myönnän, että olin nirso, mutta tulin myös täyteen aina 1/5 määrästä kuin taas toiset.
En ollut syömättä koskaan siksi, että halusin olla laiha, olin syömättä siksi, etteivät biologiset nälkäkelloni hälyttäneet.
Olenkin aina syönyt ja syön edelleen useasti vain siksi, että jaksan tehdä asioita. Syön elääkseni, en elä syödäkseni. Olen kuin auto, jota tankataan vain silloin kun on pakko. Ei koskaan ylimääräisesti.

2010 laihduin monta kiloa. Painoin 2010 tammi-helmikuussa 38 kiloa. Painoindeksini oli 15.5 joka oli vaikean alipainon merkki. Koskaan ei pitäisi tuijottaa mitään indeksejä, mutta tiedän sen, että painoni oli aikuiselle ihmiselle IHAN liian vähän. Masennuin syömättömyydestäni, ja jos joku muistaa, niin lopetin pariksi kuukaudeksi bloggailun. Makasin lattialla monet päivät, kun en pystynyt syömään, mutta meinasin oksentaa jos söin.
Sain blogiini kommennetteja joka päivä, että "bloggaa vitun idiootti" tai "vitun hyvä että lopetit paskan blogisi"
Se on vain yksi näistä kausista, joista nyt kerron teille. Mutta voin kertoa, että aina ei mene ihan putkeen. En mäkään ole mikään tunteeton kone, joka toimii vaikka paskaa tulisi miten paljon niskaan.
En tosiaankaan.

Tiedän, että mulla on jonkilainen syömishäiriö. Se ei ole tietoista, vaan alitajuista, mutta se on aika raskasta.
Tänään olen syönyt ensimmäistä kertaa kello 18, sushia. En ole ehtinyt koko päivänä syömään, joten kuten tänään, tosi monena päivänä syön vain kerran ja vasta illalla.

Monet ihailee sitä, että olen laiha ilman, että liikun yhtään.
Haluan kuitenkin kertoa etenkin teille nuorille, ettei tämä mun tie ole mikään terveellinen valinta.
Urheilu on aina kannattavaa sekä terveellinen ruokavalio. En kehota ketään syömään, etenkään yli normaalia kaloritarvetta, mutta kehotan kaikkia syömään normaalisti.
Ei kannata tuijottaa mun kokoa tai mun painoa.
Eräs ystäväni on 157 senttiä pitkä, melkein samankokoinen kuin mä, mutta painaa yli 10 kiloa enemmän.
Mun paino on monen tekijän summa. Olen ollut pieni aina, ja siksi olen sitä edelleen.
Monet eivät edes tajua kuvien perusteella mun luonnollista kokoa. Näytän pidemmältä, koska monet kuvat on kuvattu alakulmasta. Mun kengänkoko on 34 ja mulle meni vielä viime kesänä lastenosastolta farkut kokoa 134. Olen oikeasti lapsen mitoissa, 9-vuotiaan lapsen.
Silti tykkään todella paljon vartalostani ja olen aina tykännyt.


 7-vuotiaana.
 17-vuotiaana painoin 40 kiloa.
2009, sain kiloja ja painoin 44 kiloa

 2010 tammikuu.

 2011 kesä.
 2011 talvi, eli viime talvi. Painoin 38 kiloa myös.

Nykyään painan 45 kiloa ja olen saanut todella paljon naisellisia muotoja ihan joka paikkaan, mutta etenkin peppuun ja reisiin. Tykkään siitä, että koon 24 ja 25 farkut istuu täydellisesti eivätkä jää roikkumaan.

 Toivoisin, että sielläpäässä osattaisiin suhtautua aikuismaisesti ja fiksusti tähän postaukseen. Kerron teille todella harvoin todellisesta elämästäni, ja tämän kerran kun raotan elämääni, niin en haluaisi kuulla lapsellista kritisointia. Muuten mua ei huvita jatkossa enää kertoa tällaisia asioita kellekään.
Haluan tällä postauksella tsemppailla ja tukea kaikkia ihmisiä, jotka kamppailee syömisen kanssa. Tiedän, että se ei ole helppoa, ja että ajoittain tulee kausia, kun ruoka ei maistu, mutta joskus se aurinko paistaa risukasaankin. Älkää ihailko anorektisia naisia, vaan ihailkaa terveitä liikkuvaisia ihmisiä. Voin kertoa, että aina kun saan lihaa luiden ympärille, olen sata kertaa onnellisempi, kuin alipainoisena.
Nyt painoindeksini on 18,5 eli normaalin mitoissa!

Että semmosta....

462 comments:

  1. Menin ihan sanattomaks tästä postauksesta, oot todella rohkee kun uskallat kertoa tän asian kaikille.

    ReplyDelete
  2. ihana että kerrot tämmöstä blogissas.. hyvä että osaat iloita lisäkiloista ja tsemppiä sullekkin kaikessa! ♥♥ :)

    ReplyDelete
  3. arvostan sua niin perkeleesti, että uskallat puhua näistäkin asioista!!!!!!!!!!!

    ReplyDelete
  4. Oikeesti en tajua semmosia kommentteja, joissa haukutaan sun painoa yms. Sehän on sun oma asia! Mutta on kyllä hyvä juttu että voit puhua sun ongelmista. Toivottavasti kukaan ei ala haukkumaan, koska se on niiiin lapsellista.. Voimia sulle :)

    www.henssi-myblog.blogspot.com

    ReplyDelete
  5. Ymmärrän niin tämän postauksen ! Olen itse 159,5cm ja ala sekä yläasteella olin alipainoinen. Aina mulle kuittailtiin siitä, että voisin syyä enemmän ja onko mulla tyyliin anoreksia. Puheet loukkasi, sillä en jaksanu aina vastata samoihin kysymyksiin ja kuitenkin olin terve. Mulle ei löytynyt yläasteella melkeen ikinä farkkuja ja itkin monet kerrat asiaa. Yläasteen jälkeen paino alko nousta ja nyt vihdoin olen normaalipainoinen pienokokoisuudesta huolimatta. Kyllä silti välillä saan kuulla siitä, että oon mukamas tosi laiha mutta en ota niitä kuuleviin korviini. Sillä olen tällä hetkellä vartalooni tyytyväinen enemmäin kuin koskaan :)

    ReplyDelete
  6. Tsemppiä Laura! Mukava kuulla että normaali mitoissa ollaan :)
    Elämä ottaa, elämä antaa!

    ReplyDelete
  7. MAHTAVA POSTAUS! Kyyneleet silmissä sai lukea, upeaa Laura :) Kiitos tästä ja tsemppiä kaikinpuolin sun elämään, sä rokkaat!

    ReplyDelete
  8. Ihana postaus! Auttoi ainakin minua. Kiitos :)

    ReplyDelete
  9. Todella koskettava ja mielenkiintoinen teksti! Tuli jopa hieman surullinen olo jollain tavalla.

    ReplyDelete
  10. Apua en osaa sanoa muuta kuin että nyt tekis mieli tulla halaamaan sua. <3 Kaikkea hyvää sinne!!

    ReplyDelete
  11. Asiallinen ja lämmin postaus! Itse just 160 senttisenä ja 60 kiloisena (koko 36-38) parhaillaan yritän tiputtaa painoa viitisen kiloa rennolla otteella, mutta jostain syystä se paino aina vaan pyrkii hakeutumaan tähän lukuun.. jännää sinällään miten jokaisella vaan on se ominaispaino, johon kroppa on sopeutunut.. Vaikka meillä ei pituuseroa ole kuin se 5 senttiä niin muistan kun taannoin painoin 52 kiloa, olin oikeasti pelkkää luuta ja nahkaa, rintalastan luut paistaen metrien päähän rumasti.. Sinä näytät juuri kauniilta tuollaisena kuin oot, vaikka piskuinen oletkin, niin erittäin naisellinen, muodokas ja kaunis! Mahtavaa illanjatkoa! -Katja

    ReplyDelete
  12. voi laura! ;__; <3 tsemppiä paljon, oot mahtava nainen.

    ReplyDelete
  13. ah olipa ihanaa lukee toi juttu et yleensä kaikkii kritisoidaa siit et ne on isoja, mut kyl se silti tuntuu ikävält jos sanotaa koko aja pieneks ja näi.
    paljo sä muute oot nyt pitkä ? :-)
    hieno teksti, ei voi muuta sanoa.

    ReplyDelete
  14. Minun mielestä on erittäin kunnioitettavaa ja hienoa, että kerroit itsestäsi jotain näin arkaluontoista ja vaikeaa, vaikka mikään ei sinua siihen pakottanut! Toivon suuresti, että typerät anonyymitkin osaavat arvostaa, koska tämä ei ole pilkkaamisen asia. Onneksi olet saanut vähän painoa lisää, näytät nyt paljon paremmalle :) tsemppiä

    ReplyDelete
  15. Olet mielestäni todella rohkea kun uskalsit puhua näinkin arasta aiheesta suoraan. Itse olen 170 cm pitkä ja olen myöskin aina ollut hoikka, suurimman osan ajasta alipainoinen. Olen ihminen joka pikemminkin elää syödäkseen, sitä ei vaan näe minusta. Tiedän miten paskamaista se on kun ihmiset toitottavat "voi kauhea kun olet niin laiha". Monet normaalipainoiset eivät ymmärrä miten pahalta laihuuden taivastelu tuntuu. "No mutta sehän on kohteliaisuus" paskanmarjat.
    Anyways, itse asiaan :D Näytät mielestäni todella terveeltä ja hyvinvoivalta :) Tsemppiä sinulle painosi kanssa!
    -Maiju

    ReplyDelete
  16. Ihana oot just the way you are

    ReplyDelete
  17. Aivan ihanaa miten rohkea postaus!!! Hatunnosto ja hurjasti tsemppiä ja haleja!! ♥ Oot ihana ♥ (:

    ReplyDelete
  18. Ihana olet. Ja järkevä vielä! Jokaisen pitäisi oppia arvostamaan kroppaansa sun tavalla. <3

    ReplyDelete
  19. tuo yksi anonyymikatja alkoi naurattaa minua mukavasti... 160cm ja 52kg = luut paistavat.... not

    itse olen 164cm ja 52 kiloisena voin sanoa olevani vähän pyöreä... vasta 47 kilon puolella luut alkoivat paistaa vähän kun laihdutin joskus...

    läskin ihmisen puhetta sanon minä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän riippuu aika paljon luuston rakenteesta, lihaksista ja luuston massasta että kellä paistaa luut ja kellä ei :)

      Delete
  20. ihailtava postaus! :)<3 oot
    nätti nuori nainen

    ReplyDelete
  21. Oot ihana, just tollasena ku oot :) älä välitä haukkuvista anonyymeistä, tsemppiä!

    ReplyDelete
  22. Oot ihan mahti! et lopeta tät bloggailuu koska sun blogis on ainut jota jaksan seurata koko ajan!:)

    ReplyDelete
  23. tää ei kyllä liity mitenkään tähän postaukseen, mutta aattelin, että täältä huomaat tän parhaiten. eli ootko käyny tatuoinnin kans solariumissa suojaatko sitä mitenkään? kun mulla on 1kk vanha tatuointi ja haluaisin jo kovasti solkkuun :)

    ReplyDelete
  24. En voi edes kuvitella miltä susta on tuntunu kamppailla syömisen kanssa samaan aikaan kun ihmiset ovat arvostelleet sua blogin puolella! Oot kyl uskomattoman vahva nainen :)
    Itse sairastuin ylä-asteella ja tällä hetkellä olen normaalissa painossa perheen ja poikaystävän tuen ansiosta, muttei se tarkoita sitä ettei takaraivossa kolkuttaisi koko ajan.. Syömishäiriö on asia mikä ei katoa mutta sen kanssa oppii elämään terveellä tavalla jos jaksaa huolehtia itsestään.
    Virtuaalihaleja <3

    ReplyDelete
  25. Olet ihan mielettömän rohkea kun uskallat kirjoittaa tällaisen postauksen. Ihan oikeasti, ihailen sinua.

    Blogisi on muutenkin ihana, kiitos että kirjoitat. Toivon ihan oikeasti sulle kaikkea hyvää.

    ReplyDelete
  26. Ymmärrän sinua hyvin ja on hienoa, että kirjoitit tällaisestä. Itse olen samaa kokoluokkaa kuin sinä, 158cm ja paino on normaalisti 45-47 kiloa. Olen ollut aina luonnostani hoikka, siis ihan normaalilla ja kunnollisella ruokavaliollakin - minkä takia se ei ollut minulla ennen ongelma. Nyt kuitenkin olen masennuksen takia laihtunut kuusi kiloa, mikä on paljon, kun lähtöpaino oli 45:ssä. Minä haluaisin syödä, haluaisin lihoa ja näyttää kauniimmalle, mutta ruoka ei yksinkertaisesti maistu ja se ahdistaa vain enemmän - sinun kuvauksesi muutaman vuoden takaa tuntui siis erittäin tutulle.

    ReplyDelete
  27. Hieno postaus, ole tyytyväinen ku sulla on kuitenki naisellinen kroppa vaikka nuin kevyt oletkin :)

    ReplyDelete
  28. ihana postaus ja ihana sinä :) oon aina ollu sitä mielt et oot tosi kaunis ja sulla on tosi kiva vartalo, good luck!

    ReplyDelete
  29. Yleensä en jaksa lukea pitkiä postauksia kun minulla on kiire, mutta muutaman ekan rivin jälkeen jäin kiinni tähän tekstiin ja luin sen kärsivällisesti loppuun asti vaikka oonki myöhässä kaikkialta. Arvostan kovasti rohkeuttasi ja rehellisyyttäsi tässä asiassa. Olen lukenut sinun blogiasi ehkä 3-4kk enkä ole edes kiinnittänyt huomiota pienemmyyteesi. Itse taas olen 175 senttiä pitkä ja pyöreyttä löytyy. Tämä postaus pisti mut todella miettimään, että turhaan sitä ihailee laihuutta ja pienuutta koska heistäkin niinkuin esimerkiksi sinusta se voi tuntua pahalle, että jotkut tulevat huutelemaan että hui kun olet laiha! Tsemppiä sinulle ja onneksi olet sinut itsesi kanssa, toivoisin että jokainen olisi! Oot ihan mahtava!

    ReplyDelete
  30. Heissan!

    Olen lukenut blogiasi kauan enkä ole osannut kuvitella että olet niin pikkuruinen, et näytä siltä. Rohkea postaus! Olet todella kaunis ja ihanaa kuulla että kannat itsesi ylpeydellä ja haistata v*itut muille! You go Girl!!

    -Anna

    ReplyDelete
  31. Wau! On hienoa että kerroit tämän kaiken. Minä olen kanssa pahastikkin alipainoinen, mutta olen silti vielä nuori. Muut valittavat aina siitä kuinka paksut heidän jalat on yms. Sanon aina että tekisin mitä vain sen eteen, mutta he eivät tajua kuinka paljon tarkoitan sillä. Vihaan ohuita jalkoja, paksut olisivat paljon kauniimmat. Ja haluaisin muotoja, niitä tuskin löytyy, mutta nyt on alkanut kiloja tulla olen paljon iloisempi kuin ennen enkä murehdi vaateostoksille lähtiessäni että voi eii, joudun menee lasten puolelle, noloo. Oon niiin HAPPPYYYYYYYYYYYY täst postauksesta, kiitos, sai mutkin ajattelemaan painoani ja kokoani, arvostusta <3

    ReplyDelete
  32. 20v/154cm/36.5kg .... ei kauheen hyvin mee täälläkään :-( luut ei paista mistään, ruokahalua löytyy ja syönkin aika paljon, mutta tuo paino on vaan lukuna niin helvetin pelottava. enimmilläni oon painanu 41 kg, haluaisin siihen takaisin. laihdun __aina__ talvella, mutta en oo kyllä ikinä laihtunut näin paljon...

    tuli tosi paha mieli kun joku facebookkaveri oli pistänyt seinälleen kuvan sellaisesta pyöreästä naisesta, jonka vieressä oli teksti "tosimiehet tykkää kurveista, koirat juoksee luiden perässä." jos joku sanoo toista liian laihaksi/pieneksi/anorektikoksi niin sehän on ihan ok, kyllähän meitä saa mollata miten haluaa, mutta meneppä itse sanomaan jotakin lihavaksi...

    ReplyDelete
  33. Huh, musta on tosi upeeta, että viitsit kirjoittaa lukijoillesi näin henkilökohtaisesta asiasta. Ei oo itelläkään aina ollet pullat unnissa niin kuin pitäis ja kaikkea typerää on tullut tehtyä ja jätettyä tekemättä hoikkuuden takia. En oikeastaan tiedä yhtäkään naista tutuista, jolla ei olisi ollut jonkin sorttisia ongelmia painonsa kanssa. Harva kuitenkaan puhuu kovin avoimesti näistä asioista, oli ongelma kumpi ääripää tahansa...tai usein siltä väliltä. :)

    Oma mantrani on nykyään, että syö säännöllisesti ja syö kaikkea, mutta kohtuudella. :)

    ReplyDelete
  34. Laura, kiitos että teit tän postauksen. Tää oli rohkea ja kunnioitettava teko,ja uskon et tästä on apua monille samojen ongelmien kanssa kamppaileville... Tää sai mut jotenkin arvostaan sua ihmisenä paljon, sillä päästät ihmiset katsomaan myös kuoren alle..oon seurannut sun elämää(jos näin voi sanoa..) jo irc-galleria ajoilta asti(hehh....) mut vasta nyt tuntuu et tunnen edes vähän sitä aitoa Lauraa, enkä vain kauniita kasvoja ja vartaloa...tsemppiä elämääsi ja ihanaa kevään odotusta <3

    ReplyDelete
  35. Mä niin tiedän, miltä tuntuu tulla kiusatuksi laihuuden takia. Yläasteen alku oli aika tuskaa mulle, seiskalle mentäessä mun mitat oli 173/42. Jouduin käymään terkkarilla painotarkkailussa ja muuta ahdistavaa. Oon siis aina ollut hoikka ja vieläkin pysyn mitoissani aika helposti. Vois kuvitella, että tollanen kiusaaminen ois jättänyt niin pahat arvet, etten enää haluais olla niin laiha (nyt kun jo onnistun lihomaan jos tarkoituksellisesti syön enemmän) mut edelleen haluan olla hoikka (mutta urheilullinen). Ehkä se laihuus on vaan niin vahva osa omaa identiteettiä.

    ReplyDelete
  36. En ikinä kommentoi tänne, mutta nyt oli pakko.

    Ymmärrän, että myös laihuus voi olla ongelma ja niin pois päin, mutta totuus on SILTI se, että niin paljon enemmän kärsitään liikasyömisestä. Suurin osa ihmisistä maksaisi mitä vain, että olisi sun kokoisesi ja voisi syödä lihomatta. Ja vaikka itsekin olen viimeaikoina saanut vähän laihdutettua, en voi koskaan muuttua pieneksi - en koskaan! Tällaisesta ei kai saa olla katkera, mutta tunnen niin suurta kateutta sinunlaisiasi kohtaan.

    Nyt jos kerta olet saanut vähän kiloja ja olet "hyväoloisempi", ole onnellinen! Me muut kamppaillaan loppuelämä sen kanssa, että kun pitäisi laihtua ja pitäisi..eikä siltikään saada sitä aikaiseksi.

    ReplyDelete
  37. kuimpa mäki oisin noin laiha

    ReplyDelete
  38. ää oot ihana (:

    ReplyDelete
  39. tosi rohkeasti ja suoraan sydämestä kirjoitettu! ihailen rehellisyyttäsi ja itsevarmuuttasi :)

    ps. mitää en tosiaan tiennyt että oot 155 pitkä! luulin että jotain 170! :) mutta äläpä huoli, mulla on kaveri joka on 151 ja se pituus myös jää siihen 151:teen!

    ReplyDelete
  40. voi että sua pientä! ;( menin kyllä ihan sanattomaksi... tekis mieli nyt tulla ja halata sua vaikken tunnekkaan. itse olen 170 pitkä ja 60 kg painava. mietin aina et voisin laihduttaa mutta nyt tuolla postauksen perusteella oon ihan eri mieltä. ja en vieläkään ymmärrä niitä jotka kirjottaa tänne että.
    ¨kumpa mäki oisin nui laiha¨ ?
    tsemppiä iha hirveesti!!!

    ReplyDelete
  41. ei sulla välttämättä oo mitää syömishäiriötä. Kaikki syö niin yksillöllisesti. Syön itekkin vaan 1/5 siitä mitä kaverit syö. Ja vaikka söisin enemmän, en vain liho. Ei kannata mieltää sitä sairaudeksi, vaan yksillöllisyydeksi. T. 180 ja 55kg. Kuulostaa vähältä, mutta oon normaalin näköinen ja nykyään tyytyväinen painooni. Varsinkin pienenä oli vaikeeta olla niin laiha, olisin halunnu ollaa vaa amanlainen ku muutkin. Tää oli hyvä postaus :)

    ReplyDelete
  42. Todella koskettava teksti! <3 Kaikkea hyvää ja tsemppiä! :)

    ReplyDelete
  43. Ihana kirjoitus ja kuvat. Hienoa päästä näkemään kurkistus elämäsi toisesta puolesta, josta on voinut rivien väleistä saada jotain vihiä, mutta ei näin kattavaa kuvaa. Oot tosi rohkea ja ihailtava nainen koko mitassasi, kun laitat tärkeän asian näin esille ja altistat itsesi arvostelulle. Haluaisin halata sinua isosti ja sanoa, että ikävät anonyymien kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka se onkin helmpommin sanottu kuin tehty. Täällä linjan toisella puolella on paljon ihmisiä, jotka ihailevat sinua ja kykyäsi elää omalla tavallasi.

    ReplyDelete
  44. Pakko kommentoida nyt, sussa on nainen asennetta ! Pidän erittäin paljon blogistasi, sekä tyylistä ! Sitä on aina ilo lukea :) Rohkea postaus.

    ReplyDelete
  45. Kommentoin todella harvoin blogikirjoituksia, mutta nyt menin niin sanattomaksi sun rohkeudesta, että oli ihan pakko. On hienoa, että sä uskallat kertoa blogissas tälläistä ja osaat olla ylpeä siitä mitä olet :)Hiteen ne katkeroituneet anonyymit, jotka tulevat virnuilemaan. Oot ihan paras!! :)

    ReplyDelete
  46. Ihanan aito ja rehellinen postaus, oot tosi rohkea kun kerrot näistä asioista meille. Keep it up girl :)<3

    ReplyDelete
  47. Tosi rohkeeta! Ihailen,että voit puhuu noin avoimesti, tsemppiä <3

    ReplyDelete
  48. No mä olenkin katsonut että miten hehkut kuvissasi ihan uskomattomalla tavalla..johtuu siis siitä että olet saanut lihaa luiden ympärille. Näytät upealta, ihoa ja kroppaa myöten. Vau. T. Oona

    ReplyDelete
  49. Kiva että kirjoitat tällaisistakin asioista jotka ovat vähän tabu tässä maailmassa :) ja halua vielä sanoa että olet todella kaunis ja mielestäni sopusuhtainen nainen :)

    ReplyDelete
  50. Ihanaa lukee sulta tällästäkin tekstiä! Mua kiusattiin koko peruskoulu mun koon takia, just siks että olin niin laiha. Rakastan syömistä ja ruokaa, mutta en vaan liho. Oot käsittämättömän rohkee ihminen ja susta voi monet ottaa mallia. Oot myös yks kauneimmista näkemistäni naisista.

    ReplyDelete
  51. Moi!

    Oon lukenut blogiasi kauan ja pidän blogistasi siksi että oon samaistun suhun todella paljon. Luonteelta vaikutat melko samanlaiselta kuin mä, mutta koon puolesta oot vielä lähempänä :) Oon kans 157cm ja tällä hetkellä painan 47kg ja oon 23v. 3 vuotta sitten painoin vielä 39kg, ja minulla on aina ollut sama ongelma kuin sinulla, syön vain kun on pakko ja silloinkin vähän. Aloitin 3 vuotta sitten salilla käynnin ja ryhmäliikuntatunnit ja siitä lähtien alkoi kilot pikku hiljaa karttua, lihaksena :) Edelleen oon hoikka, mutta PALJON lihaksekkaampi. Ja nyt paljon tyytyväisempi vartalooni ja olooni.
    Täytyy vielä sanoa, että oon kans aina kärsinyt pienestä koostani, mutta nykyään oon erittäin ylpeä koostani! Oisinpa tajunnut sen aikaisemmin. Olin muuten kun menin ekalle 105cm pitkä ja painoin 16kg :D Kolmannellakin painoin vasta 21kg. Minua kiusattiin sen takia todella paljon.
    Ymmärrän kyllä hyvin sinua tässä asiassa :) Kiitos paljon postauksestasi, kiva tietää ettei ole ainoa hobitti :)

    ReplyDelete
  52. haha naurattaa mitä säälin kerjäämistä. :D

    ReplyDelete
  53. Oon seurannut sun blogia pitkään, oon aina ollut sitä mieltä, että oot yksi Suomen kauneimmista, mutta nyt alan tosissaan olla naisellisissa muodoissa, aivan täydellinen. Sulla on nyt sellanen kroppa, jonka haluaisin. Ihana. Ja oon myös yksi niistä, jotka haluisi olla sun pituisia. Itse on 162cm, ja olisin mielelläni lyhyempi.

    Tsemppiä sinne päin kaunis!

    ReplyDelete
  54. Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka uskaltavat avautua tällaisista asioista! Ihanaa, että oot nykyään sinut kehosi kanssa. oot ihana <3

    ReplyDelete
  55. Joskus kysyin, että miksi on oikeus haukkua laihaa, mutta ei lihavaa. Sain vastauksen "sillä jokainen haluaa oikeasti olla laiha".
    Sain kuulla vuosia olevani liian laiha, sekä koulussa, että tuntemattomilta ihmisiltä kadulla. Joillain se vain on sukuvika, että ei tule kiloja helposti.
    Painoin yläasteella 38 kiloa, ollessani kuitenkin saman pituinen kuin nyt, eli 167cm. Nykyään olen onneksi saanut kiloja mukavasti, jotka asettuneet takapuoleen ja reiskoihin.
    En näe sinua "laihana". Olet hoikka, mutta lihaksikas. minun silmissäni sinulla on unelmavartalo. Mutta hei, makuja on monia. Antaa kaikkien olla sellaisia kuin he luonnostaan ovat. ;)

    ReplyDelete
  56. älä loukkaannu mut luulen ettet voi ees ikinä saada lapsia kun oot noin laiha.. itsekkin kun oot vielä lapsi. :(

    ReplyDelete
  57. ihana postaus <3 tsemppiä sinne !

    ReplyDelete
  58. Kiitos ihan tuhottomasti tästä postauksesta! Parasta tekstiä mitä olen sulta ikuna lukenut :)
    Itselläni on aivan päinvastainen ongelma ja on hyvä kuulla todellisuudesta asian toiseltakin puolelta.
    Kiitos myös siitä, että teit selväksi sen, että tiedät ruokailutottumuksiesi olevan viallisia, etkä neuvo ketään tekemään samoin. Vastuullista ja asiallista tekstiä!

    ReplyDelete
  59. Hyvä Lauraaa!!!! Itse olit todella asiallinen! Ja uskon että olet monelle nuorelle blogilukijallesi roolimalli, joten _todella_ upea postaus! Propsit vaa kasvaa sulla vuosien myötä:-)

    ReplyDelete
  60. ei se painokaan kerro kaikkea :) ite painan kans alle 50kg, mutta voin ihan hyvillä mielin sanoa että laiha en ole :D mahaa löytyy ja vähä liikaakin, mutta luustoni on niin siro että näytän kovin pienikokoiselta (masun saa hyvin piiloon) minulla on myös tosi vähä lihasmassaa ja aina kun urheilen normaalia enemmän huomaan kuinka paino nousee ja masu pienenee :)

    ReplyDelete
  61. "Anonyymi kirjoitti...
    tuo yksi anonyymikatja alkoi naurattaa minua mukavasti... 160cm ja 52kg = luut paistavat.... not

    itse olen 164cm ja 52 kiloisena voin sanoa olevani vähän pyöreä... vasta 47 kilon puolella luut alkoivat paistaa vähän kun laihdutin joskus...

    läskin ihmisen puhetta sanon minä"

    Tämä sinun kommenttisi taas on syömishäiriöisen(väärän minäkuvan omaavan) tyypin puhetta.
    164cm/52kg ei kyllä ole pyöreä, ei sitten millään. BMI:si on normaali, mutta kuitenkin siellä normaalin alapäästä (19.33).

    Isommallakim bmi:llä voi näkyä luut läpi. Katsos kun luiden läpinäkyminen on yksilöllistä. Minulla (bmi 21) näkyy ylävartalon luut läpi pahastikin, mutta sitten rasvaa on alakropassa.

    Ihmiset ovat erimuotoisia. Joillakin on enemmän lihasta ja joillakin rasvaa. Joku näyttää normaalipainoisena todella hoikalta ja joku alipainoisena normaalilta. Ei sitä kuule ihan kiloista voida katsoa, että miltä kukin näyttää. :)

    ReplyDelete
  62. vau! musta näytät niin ihanan kokoselta ja sulla on ihana vartalo! ja pikkuset on just söpöjä :)ite on 16 vuotias ja oon 157 pitkä ja oon lihonu nyt aika paljon viime kesästä mut mun painoindeksi on silti normaali. Ja oon koittanu lihottaa itteen koska oon niin pikkainen ja haluun reisiin ja käsiin vähän paksuutta lisää, koska ärsyttää kun löydän ihanat farkut ja täytyy aina ommella niitä pienemmäks >: Mut oon aina ollut tosi pieni ja hävenny sitä ala-asteella mutta yläasteella tajusin et tää on just kivaa olla pikkanen :) ja nyt toivon etten kasva enää x)

    Mut oot ihana! Ja kiva kuulla et jollain on vähän samantapasia ongelmia ollu :)

    ReplyDelete
  63. Vau! Mahtava postaus. Tosi rohkee ja rohkaseva samankaltasesta ongelmasta kärsiville. Tykkään kirjotustyylistäs ihan sairaasti, tosi selkeetä ja harvoilta onnistuu kirjottaa näin hyvää ja selkeetä tekstiä, aina.
    Ja vielä tästä postauksesta, kurvikkaana oot paremman näkönen, kuka vaan on. Reidet ja pylly on ihan helvetin hyvännäköset sulla just nyt.

    ReplyDelete
  64. "Anonyymi sanoi...
    älä loukkaannu mut luulen ettet voi ees ikinä saada lapsia kun oot noin laiha.. itsekkin kun oot vielä lapsi. :("

    Jos naisella on kuukautiset, oli hän sitten kuinka laiha tahansa, on lasten saanti yhtä mahdollista kuin normaalisti. Ei se laihuus siihen yksinään vaikuta.

    ReplyDelete
  65. Kiitos, Sydäntä lämmittävä teksti.

    ReplyDelete
  66. arvostan, arvostan todella tätä postausta. itse olen kamppaillut syömishäiriön, anoreksian parissa jo 4 vuotta, eikä loppua näy. olen itsekin pienikokoinen ja jäänyt vähän yli 150-senttiseksi, ja toisinaan toivoisin olevani paljon paljon pidempi. harvoin on päiviä, jolloin olen itseeni tyytyväinen - pituuteen en koskaan.

    mutta tän sun postauksen myötä sain hieman itsevarmuutta pituuteni kanssa ja toivoa paremmasta. kiitos! <3

    ReplyDelete
  67. elämässäni en ihaile ketään muuta kuin vaan sua. Ihana postaus jälleen ja oot rohkee ku uskolsit kirjoittaa tämmöstä tänne. I lov u and your blog <3 Jatka samaan malliin laura!

    ReplyDelete
  68. Moikka! Oon vasta hetken lukenu sun blogia, mutta
    pakko sanoo, että ihan mieletöntä tekstiä. Harvinaista, että on mukava lukea jonkun tekstiä, kirjoitat tosi kauniisti ja puhtaasti! Lisäksi tämä postaus vei sanat suusta, hienoa että tuot näinkin aran asian esille ja uskallat kertoa siitä. Olen hämmentynyt! Upea blogi! Jatka samaan malliin ;)

    ReplyDelete
  69. <3 Laura oot niin nätti

    ReplyDelete
  70. Ihailen sinussa kaikkea

    ReplyDelete
  71. Oot niin söpö lyhyenä <: <3

    ReplyDelete
  72. Hieno teksti, etenkin kun ajattelee noita sun nuorempia lukijoita. Rohkea ja samaistuttava postaus, ei siksi että mulla olisi isoja ongelmia juuri syömiseen liittyen, vaan siksi että meillä kaikilla on omat kipupisteemme ja paskoja kausia elämässä...Eikä se, että niistä ei avaudu tällaisen foorumin puolella (eikä pitäisi olettaakaan että avautuu), tarkoita että olisi todellisesta elämästä vieraantunut, kylmä, tai täydellisen onnellinen ihminen. Ei sellasta ookaan ja kyllä tää asia pitäis kaikkien pitää mielessä.

    ReplyDelete
  73. kiitos tästä postauksesta! vaikutat todella ihanalta ihmiseltä, piristi!

    ReplyDelete
  74. Miks joku sanois jotain pahaa sun kropasta?! SULLA ON IHANA KROPPA!! AAA!!! MULLA EI RIITÄ EDES SANOJA! Painoit sitten vähemmän tai enemmän, aaah silti se on ihana! :)

    ReplyDelete
  75. En oo koskaan kommentoinut sulle mitään vaikka tosi pitkään oon sun blogia seuraillut! Rakastan sun olemusta, rakastan tuota sun rohkeutta ja itsevarmuutta! Ymmärrän sua niiiin hyvin, oon aina ollut luokan lyhyin ja pienin ja siitä mua on kiusattu niin kauan kuin muistan. Nyt lukiossa vasta oon oikeesti hyväksyny itseni ja mun pituuden sekä laihuuden. Nyt oon oikeestaan myös tosi ylpee kun oon lyhyempi kuin muut, saan sen vuoksi enemmän huomiota ja jotkut ovat jopa kateellisia tästä. On ihanaa että voi käyttää pieniä kokoja vaatteissa, ja on ihan huippua että ne eivät ole liian isoja eivätkä roiku niinkuin pari vuotta sitten. Sä oot ihan uskomaton, pidä toi asenne Laura <3

    ReplyDelete
  76. Koskettava postaus. Olet rohkea, mä ihailen sua. <3

    ReplyDelete
  77. Laura sääkin oot vaan ihminen ja arvostan suuresti tätä postausta! Mullakin on ollut ongelmia syömisen ja painon suhteen ja jotenkin aina kuvittelin että kun olet täydellinen niin sun elämäkin on :-) ei ole. Sulla on ihan mieletön kroppa ja taivaalliset kasvot ja maksaisin mitä vaan jos koskaan saisin samanlaiset. <3

    ReplyDelete
  78. Ihana postaus! Oon lukenut sun blogia jo pitkään mutta en ole tainnut kommentoida mitään aikaisemmin. Itse olen 159 cm ja painanut aina 45-46 kiloa. Olen siro luustoltani enkä saa läskiä luiden ympärille vaikka olenkin melkoinen herkkuperse joskus :)
    Olen kuullut paljon kommenttia koostani, on haukuttu anorektikoksi ja kauhisteltu mun sääriä jotka ei näytä naisen sääriltä koska ne on niin kapoiset. Toivoisin olevani pyöreämpi ja kadehdin "normaalipainoisia" ystäviäni mutta en voi ulkoiselle olemukselleni mitään. Tsemppiä sulle Laura, sulla on ihan blogi! <3

    ReplyDelete
  79. Rohkee postaus Laura!!

    - Syömishäiriöinen poika :< !

    ReplyDelete
  80. Ja vaikka monet ovatkin jo sanoneet, niin sanon minäkin: Hieno postaus ja on oikeasti ihana lukea, kun kirjoitat jotain näinkin aitoa. Respect. :)

    ReplyDelete
  81. Kiitos kun kerroit aiheesta, varmasti koskettaa monia, itseänikin. Olen vastaavasti todella hoikka, olen aina ollut. Ja AINA olen saanut kuulla siitä mm. ylä-asteen terveydenhoitaja joka tenttasi syömistäni ja mikä hassuinta, olen aina syönyt useamman kerran päivässä ja päälle mussuttanut herkkuja. Välillä on todella raastavaa kun kuulee sukulaislta kommentteja ''tytön pitäisi alkaa syödä, että saa muotoja'' Mutta kylmä totuus vain on, että me ollaan yksilöitä, eri ruumiin rakenteet, eri tottumukset, eri tarpeet. Mutta näillä mennään miksi ollaan synnytty! :)

    ReplyDelete
  82. Aivan mahtava postaus, arvostan! Todella rohkeeta kertoa noin henkilökohtaisesta asiasta, ja ennen kaikkea ihanaa kuulla, että olet saanut kiloja takaisin ja olet onnellinen ja tyytyväinen itseesi :) pidä tuo linja, näytät todella upealta! <3 blogisi on kaikin puolin ihan ykkönen!

    ReplyDelete
  83. Laura, aivan ihana postaus! Oon lukenut sun blogia ja seurannut sua kauemmin, kun kehtaan myöntää. Mut tää on ehdottomasti parhainta lukemista :)
    Jatka ahkerasti blogin kirjoittamista!
    Ihanaa kevättä sulle :)

    ReplyDelete
  84. hyvä postaus!

    itselläni on ollut myös kamppailua sekä pituuden että painon kanssa. oon tällä hetkellä n. 172cm pitkä (ei paljoa tiedän) mutta kun poikaystävä on muutaman sentin lyhyempi ja harva kaveri on yhtäpitkä niin se tuntuu inhottavalta aika ajoin.

    jossain vaiheessa "liian lihava olomuoto" lähti rajuun laskuun -20kg puolessa vuodessa.
    nykyään olen juuri siinä normaalipainon pinnassa, alipainossa on pyöritty vuosia. kun multa edelleen kysytään miksi olen niin laiha niin on läheisimmille uskaltanut jo myöntää että "minulla on ollut syömishäiriö, ja se elää minussa ikuisesti" eikös se yleensä vähän niin mene.

    ReplyDelete
  85. Olet aivan upea nainen <3

    ReplyDelete
  86. En voi sanoa kun vaan että oot ihana ihminen <3 toivon sulle kaikkee hyvää, sen oot ansainnu!

    ReplyDelete
  87. Ihana teksti ja oot super jo pelkästään siks, että pystyit jakamaan tän kaikkien kanssa, idioottien anojen ja sun ihanien lukijoiden. Vaikka oon ite sun vastakohta, jotenkin tiedän miltä susta tuntuu. Tietenkin eri tavalla. Se kun syö aina liikaa, vaikkei olisi paljoa nälkä, niin syö vaan eikä ymmärrä lopettaa. Kaikki muut valittavat omista jaloistaan tai mahastaan, mutta mä en päästä inahdustakaan. Vaikka oon isokokoinen, niin mitä se mun elämään vaikuttaa. Jos tykkään syödä, niin what ever, sitten syön. Mun mielestä ihmisten pitäis ymmärtää se, että me kaikki ollaan sellasia kun ollaan. Mun pituutta ei voi venyttää, eikä mun painoa voi heittää helvettiin tosta vaan. Muutenkin painojen sun muiden vertailu on tyhmää. Ei kukaan voi tietää millaselta jonkun keho näyttää jos sen painon ja pituuden saa tietää. Jollain "iso" paino voi johtua lihaksista, ja voi saada aivan väärän kuvan. Tsemppiä kaikkeen!

    ReplyDelete
  88. Oot ihana ja oon aina tykänny sun blogista just siks kun oot noin ihanan itsevarma <3 Olen itsekkin ollu sekä reilusti ylipainoinen että alipainoinen, en ollut kumpaankaan tyytyväinen. Nykyään oon normaalimitoissa, ja on löysää ja arpia ja sitä sun tätä enkä varmastikkaan vastaa monenkaan ihannekehoa, mutta oon tyytyväisempi kun kummassakaan ääripäässä. Onnellisuus lähtee just siitä omasta asenteesta ja rohkeudesta olla just sellanen kun oot. Lantioluuta voi pienentää, voi lahduttaa ja voi hankkia silkkarit mutta kaikken kauneinta on itsevarma hymy. Oot rohkee ja oot auttanu mua löytää kadoksissa ollutta itsevarmuutta. Toi sun ihana asenne välillä oikeen tarttuu ja pystyy menee kaupungilla pää pystyssä vaikka kaikkein kauheimmissa rääsyissä. Kiitos kaikesta Laura <3

    ReplyDelete
  89. Todella rohkee postaus ja pakko sanoa, että olen itsekkin samoissa mitoissa ja siksi samaistuminen tarinaasi oli kovin helppoa. Hyvä, että osaat nauttis itsevarmuudesta ja kannattaakin, koska kroppasi on ihana! :)

    ReplyDelete
  90. Rohkea postaus.. arvostan! Harvoin tulee puhetta siitä, kuinka hoikkia ihmisiä arvostellaan ja kiusataan vähäisen painon vuoksi. Laihaksi sanominenhan on "kehu", niinkuin joku kommentoija jo mainitsi. Mielestäni hoikan ihmisen kutsumista laihaksi on aivan täysin rinnastettavissa siihen, kun tukevampaa ihmistä sanottaisiin lihavaksi.
    Lapset voivat olla todella julmia toisillensa ja yleensä nämä "ääri-ilmiöt" saavat nagatiivista huomiota osakseen ja alkaa joko kiusaaminen tai syrjiminen.

    Näin pitkänä ja hoikkana ihmisenä olen törmännyt liian usein siihen että kokoani kauhistellaan. Painoindeksini on normaali.. ehkä HIEMAN alhainen. Olen "linnunluinen" ja monesti kuulema hurjan pitkältä, koska olen kapean mallinen. Nykyään 24-vuotiaana olen saanut rauhan ja olen enemmän kuin sujut vartaloni suhteen. Joskus kasvuiässä laihimmillani oisin tehnyt mitä tahansa että olisin ollut pyöreämpi ja lyhyempi.

    Mielestäni näytät erittäin hyvältä ja sen huomaa olemuksestasi, että olet tyytyväinen itseesi. Minusta nuita syömisjuttuja ei kannate turhaa stressata.. jo pelkkä stressi ja ruuan ajattelu saattaa vaan vaikeuttaa asioita.

    Kiitos tästä tekstistä ja ajatuksistasi. Olet varmasti monen teinin idoli ja se, että olet noin tervehenkinen ja järkevä auttaa varmasti heitäkin kasvamaan paremmiksi ihmisiksi! :)

    ReplyDelete
  91. täytyy kyllä sanoa nyt että vaude! hienoa että pystyit avautumaan täällä blogin puolella:)ja näytät tällä hetkellä upealta.itselläni on aina ollut vähän toisenlainen suhde ruokaan.lapsena olin hieman ylipainoinen ja vaivuin masennukseen ja luulin ettei kukaan halua olla ystäväni, ja sulkeuduin täysin. viidennellä luokalla laihduin ja sain itsevarmuutta ja sainkin pari todella hyvää ystävää.ylä-asteella taas lihoin ja masennus iski jälleen ja vanhat ystäväni hylkäsivät minut. ysiluokalla löysin kuitenkin lenkkeilyn ja aloin myös kiinnittää enemmän huomiota ruokavaliooni. avauduin taas kun laihduin ja sain uusia ystäviä ja siitä lähtien on elämä kukoistanut.nyt tiedän vaikka mitä tapahtuisi nämä ystäväni eivät minua hylkäisi:)huhhuhu tulipa pitkä tarina!

    -sofia-

    ReplyDelete
  92. Ihana teksti Laura! Tää aihe koskettaa muakin, ja tää osu ja uppos kyllä niin syvälle! Oon kamppaillu saman 'ongelman' kanssa koko elämän, mutta kuten monet jo on sanonutkin, kaikki me ollaan erilaisia ja erikokoisia, monet ei sitä vaan ymmärrä. Vaikka en tiedä miltä suurempikokoisilta tuntuu kun heitä nimitellään, mutta voisin sanoa että ihan samaa on kun laihaa nimitetään laihaksi yms. Tietysti on eriasia jos ihaillaan laihuutta, mutta kun monet miljoonat kerrat on mullekkin sanottu sellasella äänensävyllä ja nimityksillä, että ne on kolahtanut. Nyt kyllä tässä iässä oon jo hyväksynyt itteni, ja mua ei enää kiinnosta paskaakaan mitä ihmiset ajattelee! Minkäs sille mahtaa minkälaiseksi tänne maailmaan putkahtaa? :-)

    ReplyDelete
  93. Tsemppiä Laura sinne! Tiiän kyllä että välillä ei vaan tule edes mieleen syödä. Nälkää ei enää pikkuhiljaa tunne ja varsinkin jos on paljon tekemistä, niin ei edes tule mieleen syödä! Ihanaa että olet saanu hieman lisäkiloja, vaikka olit pienempänäkin yhtä ihana kuin nytkin. ;) ps. vaatii paljon rohkeutta ja nöyrtymistä tehdä tälläinen postaus. Nostan hattua.

    ReplyDelete
  94. Ite taistelen kans samanmoisen asian kanssa. en tiedosta syömishäiriötäni mut siel se muhii kuitenkin. ite oon kans ollu aina hirmu laiha ja pitkä ja ahdistun jos painan enemmän kuin sen mitä olen tottunut painamaan. Saan aina kuulla muilta siitä kuinka olen ihanan laiha enkä halua että sen kehun kuuleminen loppuu!
    Meinasin itsekin kirjoittaa asiasta postauksen mutten sitten kehdannut. Oon kuitenkin yllättynyt että kerroit tästä näin avoimesti, respect taso nousi just huomattavasti! oon pitäny sua aina tosi kauniina ja pidän edelleen :)

    ReplyDelete
  95. Todella avartava postaus! rispektit ku viittit ja haluat kertoa näinki henkilökohtasia asioita! tsemppiä! :)

    ReplyDelete
  96. Kalisevaksi luurangonksi mua kutsuttiin jo ala-asteella. Luulin tuolloin että painan 180kg kun en osannu erottaa sitä pilkkua vaakamittarista.

    Oon pituudelta sama kuin sinä, 1cm pidempi (jee). Aina ollut siro ja hoikka (niinkuin myös vanhemmat nuoruusiällään). Harrastin raskasta liikuntaa 13vuotta ja sain lihasta luiden ympärille, silti maksimissaan mitä eläessäni olen painanut on ollut 45kg. Normaalisti kun en liiku, niin 42-43.

    Oon miettinyt monesti myös että onko mulla syömishäiriö kun tosi harvoin on mitään ruokahalua vaikken tavoittele mitään laihtumista tai muuta - ruoka ei vaan maistu eikä nälän tunnetta ole. Et aika hyvin pistit sanoiksi tuon, että se on varmaan alitajunnaista.

    Joskus tulee niitä kausia kun syö ja näyttää "normaalille''. Oon suorastaan tän kuluneen viikon aikana ollut yllätttyny miten täys olo voi syömisestä tulla kun se ruoka maistuu normaalisti.

    Sairastuttuani lymfoomaan, lähti 5kg normaalipainostani heittämällä, ja kilo lukemat alkoi sillä kolmosella. On pari kertaa tullu itkettyä miten hirveeltä sitä ihminen voi luunlaihana näyttää.

    ReplyDelete
  97. Vihaan kun ihmiset tuomitsee koon perusteella! Itse olin ala-asteella vähän pyöreä (en mikään hirmu lihava kuitenkaan) ja minua kiusattiin. Kun siirryin ylä-asteelle laihdutin aika paljon koska minua ei hyväksytty omana itsenäni. Laihduttuani olin hirveä tikku, painoindeksi oli alle 16 ja siitäkin sain kuulla, ns. kaverit haukkuivat anorektikoksi ja terveydenhoitaja kauhisteli että olinko laihduttanut. 9. luokalla painoa tuli paljon lisää ja olin mielestäni aikamoinen pulla ja olen vieläkin kun tuosta on kulunut vuosi, no ei kelvannut sekään silloin. Nykyään kaverit sanovat että olen muka normaali/laiha ja ovat kauhuissaan kun haluaisin laihtua ainakin 10kg mutta kiusaaminen on aiheuttanut tämän. Saa nähdä miten tässä käy...

    Pituudestani olen myös saanut aina kuulla, olen 157cm pitkä ja kaikki vittuilevat siitä mutta olen ylpeä pituudestani ja voisin olla lyhyempikin.

    Tästä nyt tuli pitkä ja sekava(?) kommentti mutta saimpahan avautua:)

    PS. Oot ihanan aito ja rakastan sun blogia, kiitos<3

    ReplyDelete
  98. ''älä loukkaannu mut luulen ettet voi ees ikinä saada lapsia kun oot noin laiha.. itsekkin kun oot vielä lapsi. :(''

    P*skapuhetta sanon minä, sisko on alipainoinen ja hänellä on 5 lasta eikä ole joutunut kovin kauaa edes yrittämään lasta ikinä..

    Miten koko vaikuttaa siihen onko lapsi vai ei?(ei voinut iästäkään olla kyse.) Onko kaikki lihavat/pitkät _lapset_ sitten aikuisia vai?

    Musta pitäisi antaa ihmisten olla sen kokoisia kuin missä tuntevat olonsa hyväksi, kunhan siitä ei ole mitään terveydellistä haittaa.

    ReplyDelete
  99. Laura oot niin rohkea & upea!! Tsemppiä. Ja jos näin sopii sanoa, niin minustakin näytät paljon paremmalta näin 45kiloisena:)

    ReplyDelete
  100. Vau, oot rohkea, kun uskallat kertoa painostasi tai muutenkin tälläisesta asiasta. Itse olen ollut aina vähän laiha ja minulle on huomauteltu asiasta usein, joten tiedän varmasti miltä sinusta tuntuu. Mutta nyt olen itsekin saanut lisäkiloja vuoden varrella ja on paljon mukavempaa olla ''normaalipainoinen'' vaikka oon tottunut olemaan laiha ja on outoa kun on ''pömppis'' XD Sulla on tosi kiva blogi ja jatkan seuraamista :)

    ReplyDelete
  101. Aloin ihan itkeen kun luin tätä, aivan ihana ja koskettava postaus!. juuri kun minun elämästäni.:) Kaikki haukkuvat koska olen niin laiha, ja varsinkin kun olen 15 ja yläasteella niin kaikkien on pakko kommentoida toisten ulkonäöstä jotain-.-. eikä minulle vain maistu ruoka:S tämä postaus sai minut ymmärtämään yhtä sun toista, olen ollut hieman epävarma monesta asiasta sen takia että minusta tuntuu että vartaloni on ruma.ja tämä postaus muutti hieman elämääni siten että opin hyväksymään ulkonäkönin paremmin, ja olla oma itseni, eikä minun kannata välittää toisten haukuista. Kiitos! (:

    ReplyDelete
  102. et mun mielestä oo laiha enää, pikemminkin sopusuhtainen ja lihaksikas! sitä ihmettelen, et miten sulla on noin isot reisilihakset, jos et oo treenannu ollenkaa? esim toi kuva mis seisot tuola vedessä. :D mä oon käyny pari vuotta salilla säännöllisesti eikä jalat vieläkään läheskään noin lihaksikkaat... epäreilua!

    ReplyDelete
  103. Respect. Oon nähny sut livenä lähietäisyydeltä ja pakko sanoa että tunsin itseni kunnon amatsoniksi, olen itse suunnilleen missin mitoissa eli 169cm ja 58kg, tunsin itseni todella todella isoksi sinuun verrattuna :D mutta olet kyllä todella kaunis, se täytyy sanoa!

    ReplyDelete
  104. Vau, oot niin upea ja rohkea ettei voi muuta ku ihailla.

    ReplyDelete
  105. "olen itsekin pienikokoinen ja jäänyt vähän yli 150-senttiseksi, ja toisinaan toivoisin olevani paljon paljon pidempi. harvoin on päiviä, jolloin olen itseeni tyytyväinen - pituuteen en koskaan.

    mutta tän sun postauksen myötä sain hieman itsevarmuutta pituuteni kanssa ja toivoa paremmasta. kiitos! <3"

    -Voi kuule, sinuna olisin helvetin ylpeä pienikokoisuudesta!

    ReplyDelete
  106. Laura rakastan sua oot upee rohkee
    fiksu nainen <3

    Toivottavasti tosta sun kirjotuksesta saa herätyksen myös muutamat shitface anonyymit jotka heittää välillä ihan posketonta juttua tänne....kun ei urpot osaa lukee rivien välistä -.- saatika empatia tajua. lapset osaa ilkeillä ja kovaa...

    Ei mulla muuta (: haleja sulle, koirile, äiteelles ja muillekin:D<3

    ReplyDelete
  107. Laura rakastan sua oot upee rohkee
    fiksu nainen <3

    Toivottavasti tosta sun kirjotuksesta saa herätyksen myös muutamat shitface anonyymit jotka heittää välillä ihan posketonta juttua tänne....kun ei urpot osaa lukee rivien välistä -.- saatika empatia tajua. lapset osaa ilkeillä ja kovaa...

    Ei mulla muuta (: haleja sulle, koirile, äiteelles ja muillekin:D<3

    ReplyDelete
  108. Menin ihan sanattomaksi ja postaus pisti ajatukseni syvemmin... Kiitos Laura, tosi hyvä ja asiallinen postaus ♥

    Minusta alla oleva tekstisi on tarpeellista muista meille jokaiselle:
    "Olenkin aina syönyt ja syön edelleen useasti vain siksi, että jaksan tehdä asioita. Syön elääkseni, en elä syödäkseni."

    -M

    ReplyDelete
  109. Onneksi kirjoitit tällaisesta asiasta, itse sairastin lukion loppuaikana anoreksiaa, en niin pahasti, että olisin joutunut sairaalaan, mutta laihduin monta kymmentä kiloa aivan liian nopeasti. Muut ymmärsivät sen, minä en. Nyt olen kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin ja arvostan jokaista kurviani ja lihaa luiden ympärillä <3 On hienoa, että tällaisista asioista kirjoitetaan ja tuodaan esille, että kenenkään ei kannata lähteä tuolle tiellä, terveet ihmiset ovat kauniita, eivät sairaat ja luisevat!

    ReplyDelete
  110. Voi kun upea ja koskettava postaus! :)

    ReplyDelete
  111. Ihana kun uskallat näin avoimesti kertoa vaikeasta asiasta! Olen itse ollut myös aina pieni kokoinen ja olen edelleen vaikka syömisen kanssa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Joidenkin on vaikea ymmärttää että myös laihoilla ihmisillä voi olla ongelmia painon kanssa. Laihana olo ei ole aina niin mukavaa kun vaatteet roikkuvat päällä ja ei ole mitään muotoja.
    Kiitos<3

    ReplyDelete
  112. Olen aina kadehtinut pienuuttasi ja upeaa kroppaasi, mutta kun tajuan mitä sen takana on, en enää niin kadehdikaan. Ihanaa kun jaoit näin henkilökohtaista meidän lukijoiden kanssamme ja olet aivan upea <3

    ReplyDelete
  113. rohkeaa että uskallat kertoa noin avoimesti !itse olen myös joutunut kiusaamisen kohteeksi siksi, koska olen luonnostani niin pienikokoinen, joten ymmärrän varsin hyvin mistä puhut ! tsemppiä laura, olet ihana ! <3

    ReplyDelete
  114. oot upee nainen!! <3 ei voi muuta ku ihailla!! tsemppii sulle kaikkeen!! :)

    ReplyDelete
  115. Hyvä Laura! Oot tosi rohkea. Toivotaan, että sun hyvä kausi pysyy päällä. <3

    ReplyDelete
  116. Tää oli kiva lukea, oon aina, lapsesta saakka ollut toisessa ääripäässä, oon pian 16 ja sairaalloisen lihava. Jo 5 kuukauden iässä olen painanut pelkällä rintamaidolla 10kg. Oon syöny jo sen ikäsenä aivan liikaa, joten syön varmaan kymmenen kertaa sen mitä sinä, jotta tulisin täyteen. Oon onneks terve, ja mulla on motivaatioo ja kuntoilen, mutta painoa on mahdottoman tuntusta saada alas, koska en pysty rajottaan syömistä kun korkeintaan viikon. Tänään kävin viimeks lääkärissä, ja ne lupas määrätä mulle 3kk pussiruokinta kuurin D: oon päättänyt nyt noudattaa sitä orjallisesti, olisin tyytyväinen painooni vähän ylipainoisenakin, mutta en NÄIN paljoa.

    Kiitos tästä.

    ReplyDelete
  117. Voi ei miten ihanaa luettavaa, tunteella ja suoraan sydämmestä! Kiitos :)) Mahtavaa että raotit näin paljon ja näinkin hlökohtaista asiaa elämästäsi meille :) Muista että onnellisuus koostuu pienistä asioista: ihanasta perheestä, terveydestä ja iloa tuovista karvakuonoista, joten lupaa ettet tyhmien ja arvostelevien kommenttejen takia lannistu nyt tai tulevaisuudessa! Blogiasi on ilo lukea, oli aihe mikä tahansa :))) Nim. Rehellisen Lauran iso fani Tiia 28 v ;)

    ReplyDelete
  118. kiitos kun avauduit : ) se oli sen arvoista. oli kiva lukea! :)

    ReplyDelete
  119. Sä olet Laura ihana ja sun blogi on aivan ihana. Olen ollut lukijasi alusta asti, ja muutaman vuoden varrella olet vaikuttanut omaan itsetuntooni valtavan paljon. Ihailen sitä, miten et kaunistele asioita, miten uskallat aina välillä näyttää todellisen minäsi, vaikka tekisi kipeää. Uskon, että sun asenne antaa voimaa myös muilla syömisen kanssa kamppaileville. Kärsin itse anoreksiasta yläasteella, mutta pitkän ja raskaan taipaleen jälkeen olen viimein alkanut pikkuhiljaa olemaan sinut itseni kanssa. Sydämestäni toivon, että viihdyt kropassasi, etkä enää laihtuisi. On hienoa kuulla, miten sinut olet uuden ulkomuotosi kanssa. Näytät upealta ja terveeltä, toivottavasti susta myös tuntuu siltä.

    Kaikkea hyvää ja kiitos mahtavasta blogista! <3

    ReplyDelete
  120. ihana postaus laura.rehellinen. tiedän kuinka syömisestä,painosta ja mitoista puhuminen on vaikeaa.itselläni on jonkinasteinen bulimia.olet nyt hyvänkokoinen ja kaunis. :) ärsyttää välillä kun ihmiset kommentoi ja kyselee sun painosta ja syömisestä.. tsemppiä sulle paljon
    - kilot ovat vain numeroita

    ReplyDelete
  121. mielestäni näytät ja olet aina näyttänyt normaalipainoiselta, et alipainoiselta :) mutta ihmetytti nuo kuvat missä vedät mahaa sisään j a "kokeilet" saatko kättäsi käsivarren ympärille ja olet viellä kuvat ottanut..miksi?

    mutta positiivista, että pituutesi suhteessa näytät ainakin ja oletkin normaalipainossa :-)

    ReplyDelete
  122. Mulle tuli ihan vedet silmiin tästä postauksesta.

    Oot tosi rohkea. Ja sopivan kokoinen silloin kun susta itestäsi parhaimmalta tuntuu omassa kropassasi.

    Roosa

    ReplyDelete
  123. Ne on varmasti muutenkin suht uusia lukijoita, jotka ei käytännössä tiedän sun (pitkää) historiaa täällä blogissa ja muualla netissä.

    taikka osaa arvostaa, toisin ku ne jotka on seurannu sun kanssa tätä blogia pidemmän matkaa(:

    Oot ollu kova sissi ja kasvanu vuosien myötä ihailtavasti. toisaalta ihan muuttomattomana, arvostat lukijoita ja esiinnyt omana itsenäs avoimesti etkä yritäkään olla mikään pyhimys=)

    ReplyDelete
  124. ihana postaus <3

    keep it high laura, oot paras ja toella kaunis

    ReplyDelete
  125. laura oot aivan ihana <3

    ReplyDelete
  126. oon 172cm ja aina kun ihmiset sanoo mulle "vitsi oot laiha" tuntu et ne pikemminkin tarkottaa sitä että "oot lauta" :D:D oon ihan normaali painoinen..

    ReplyDelete
  127. Lyhyenä ihmisenä kanssa voin jotenkin samaistuu sun tekstiin ku paino ittelläniki heittelee ja kumma miten se 5 kiloo muuttaa jo nii pirusti ja vaikuttaa minäkuvaan!
    tsemppii, musta oot tosi nätissä kunnossa nyt! :-)ihanaa lukee välil tällästäki tekstii

    ReplyDelete
  128. Oivoi!! Tää oli helposti paras postaus ikinä, vaikkakin rankka aihe kyllä.. Oot upee!! :-)

    ReplyDelete
  129. Laura, ihailen sun vahvuutta! Tämä teksti antoi varmasti toivoa tosi monelle mukaanlukien minulle. Älä anna arvostelujen lannistaa, oot yks upeimmista ja kauneimmista kenet oon nähny.

    - jenna

    ReplyDelete
  130. hienoa nähdä miten rohkea olet ! ja ihana myös huomata että vihdoin nämä idiootit kommentoijatkin ovat pysyneet kurissa :) itse olen kärsinyt kiusaamisesta myös, ja ymmärrän täysin miltä sinusta on tuntunut. Vastoinkäymiset täytyykin kääntää voitoksi ja olet onnistunut siinä todella hienosti. Jatka samaan malliin. :)

    ReplyDelete
  131. Muuta en sano, ku että oot ihana. Ja sitten vielä sen, et mäkin oon pieni, siis sä olet kaikista pienin (ihana juuri noin) mutta me too ja joskus siitä saa kuulla. On monta hyvää asiaa pienuudessa. Mahtuu paikkoihin, sluibaten ostoskeskuksissa/ihmispaljoudessa, sateessa myös kastuu myöhemmin....
    Pitkillä ei tosiaan ole aina kivaa, siis joillain tosi pitkillä. Esim korkokenkien käyttö ja muutenkin. Mitään normipituuksia ei ole, jokaisella meillä on oma kroppa taikka vartalo. Se ollaan saatu, ja tärkeää ois siitä tykätä. Se on omamme, temppeli. Ps tää postaus on aito,tunteikas,ja aiheesta. <3!<3

    ReplyDelete
  132. Kaikkea hyvää sinulle on ollu varmaa suuri kynnys kirjoittaa omista tuntemuksistaan tänne. Oon tosi ylpee ja ilonen sun puolesta, että oot onnistunut ja onnellinen painos suhteen! En voi sanoa, että tämmöstä lisää mutta ainaki ny tuli hyvä mieli :)!<3 luen mielelläni blogiasi enemmän!

    ReplyDelete
  133. vau täytyy sanoo et oot tosi rohkee ku pystyt kirjoittaa tälläsest asiasta, ei voi muuta sanoa : )

    ReplyDelete
  134. Mun hyvä edesmennyt ystävä oli lähemmäs 170cm pitkä ja paino pahimmillaan 40kiloa. Anoreksia oli tän naisen elämässä jo pienestä pitäen.
    Ja nyt kaikki vitun äitien pienet mussukkasontaläjät voi siellä miettiä mitä kiusaamisella voi saada aikaiseksi. Jopa niillä anonyymikommenteilla, kun ei ole munaa näyttää kasvojaan ja seistä niiden sanojensa takana!

    ReplyDelete
  135. näistä sun kuvista vois oikeesti luulla että oot about 170 ja painat sopivan verran siihen pituuteen nähden :D

    mäkin oon aina ollu pieni, en niinkään lyhyt mutta tosi laiha. oon 168 cm ja painan 45 kg. ja tuo paino on pysyny viimeset 4 vuotta samana, ja syön mitä sattuu :D kai mulla sit geenit vaikuttaa jotenkin. mulle kyllä kans vois painoa kertyä reisiin ja mielellään tisseihinkin! :D

    ReplyDelete
  136. oon itkeny koko illan erinäisten asioiden takia ja tuo itkukuva sai taas kyyneleet silmiin. oot ihana.<3

    ReplyDelete
  137. Kiitos postauksestasi, oot ihan mielettömän rohkea kertoessasi tästä meille lukijoille.

    Olet ihana! <3

    ReplyDelete
  138. "oon 172cm ja aina kun ihmiset sanoo mulle "vitsi oot laiha" tuntu et ne pikemminkin tarkottaa sitä että "oot lauta" :D:D oon ihan normaali painoinen.."

    samoin ! pienet rinnat saa aina näyttään laihemmalta vaikka ois aivan normaalipainoinen. etenkin, jos on pitkä, kuten minä.

    Laurassa on se hyvä puoli, että vaikka hän laihtuu todella paljon, niin tissit ei katoa mihinkään. Olisimpa itsekin noin täydellisesti koodattu :) <3

    ReplyDelete
  139. Laura, kiitos todella kun uskalsit avautua meille lukijoille. Tänne onkin laitettu aivan ihania kommentteja (lukuunottamatta paria, mutta älä niistä välitä). Uskon että monet lukijat jopa ymmärtävät sinua paremmin tämän postauksen myötä.:) mä en voi muuta sanoa, kuin että vitsi sä olet mahtava ja rohkea mimmi! ja vahva! oot aivan uskomaton tyyppi,vaikken sua nyt henkilökohtasesti tunnekkaan, mutta silti. lähetän niin paljon halauksia ja lentosuukkoja, sillä sä oot aina mun yks päivien kohokohta, kun saan lukea sun blogia. Oot paras <3 oon todella otettu lukijana, että uskalsit avautua näinkin arkaluontoisesta asiasta. Go girl! Sun kroppa ja sinä niin fyysisesti kuin henkisestikin vaikutat niin älyttömän hyvältä ihmiseltä ja niin aidolta, etten voi muuta kuin nostaa hattua sulle! oot upea omana itsenäs, ja tosiaan niinkuin monet muutkin ovat sanoneet, nyt olet oikein puhjennut kukkaan! nuo lisäkilot todella on vielä entisestäänkin kaunistanut sua, vaikka upean näköinen oot aina ollutkin :) oo ylpeä itsestäs, niin mekin ollaan susta! pus pus <3

    ReplyDelete
  140. En osaa oikein muuta, kuin lässyttää kliseisesti nyt. Arvostan kuitenkin sinua todella paljon ja toivon sinulle kaikki maailman hyvät asiat! Olet ihana ja rohkea! :)

    ReplyDelete
  141. Hienoa että kirjoitit tämän rehellisen postauksen. On tärkeää,että ymmärrät blogisi tuoman vastuusi roolimallina. Rohkeaa uhrata pieni pala yksityisyyttä vastuuntunnosta nuoria lukijoita kohtaan.

    ReplyDelete
  142. Ensimmäistä kertaa taidan sulle kirjoittaa.. Sun pehmeä puoli nousi eri tavalla esille, mitä en ennen ollut huomannu. Erittäin hyvin ja terveen kuuloisesti puhuit varmaan monelle tärkeästä aiheesta. Tsemppiä jatkoonkin, ja itse oon huomannu kyllä saman; paljon onnellisempi ja tyytyväisempi oon elämään mitä vähemmän kiloja tuijottaa.

    ReplyDelete
  143. Arvostan tätä postausta suuresti ja pakko myöntää, olen täysin samassa tilanteessa kanssasi. Olen todella pieni, aina ollut. Itse syön myös kerran päivässä kun ei se kello päässä soi ja sano että syö. Nälkä vaan ei koskaan ole.
    Painoon tämä ei kauheasti ole kuitenkaan vaikuttanut. Painoin monta vuotta 47, kunnes se tippui vuosi sitten 41 kiloon. Nyt olen vuodessa saanut nostettua kolme kiloa lisää.
    Itse olen myös pituudeltani 155cm.

    ReplyDelete
  144. Ihanaa ku kerroit tän (:

    mua ärsyttää ku olen aika laiha ja kaikki kaverit on sillein "söisit enemmän" "mä oon nii läski...toisin ku sä oot tommone sairaan laiha" oon ihan tyytyväine kokooni mut tuntuu että muut ei..

    ReplyDelete
  145. Oot ihana ja rohkea nainen! <3

    ReplyDelete
  146. en kommentoi juuri koskaan, kun tuntuu, että kommentti muutenkin hukkuu vaan helposti näiden miljoonien muiden kommenttien joukkoon, mutta tähän haluan minä(kin) sanoa, että valtavan kaunis ja rohkea postaus, suoraan sydämestä. tuntuu että tää sosiaalinen media on suurimmaksi osaksi sitä, että pitää näyttää ulkoisesti ainakin siltä että menee mahdollisimman hyvin, vähän kuin jos elämästä otettaisiin valokuva, se näyttäisi aina kauniilta ja siinä ei olisi mitään säröjä vaikka oikeasti oliskin. mutta todellisuudessa varmaan suurella osalla meistä on niitä kausia kun tekis mieli vaan tuijotella sitä kattoa sieltä lattialta. tää helpotti vähän omaa "kauttani" kun tiedän että muutkin käy samanlaisia asioita läpi. joskus itsekin haaveilisin jonkinlaisen blogin pitämisestä ja ihmisiin kirjoittamalla vaikuttamisesta, mutta en vaan tajua miten uskallat!
    joka tapauksessa: kiitos tosi paljon sulle ja ihanaa kevättä <3

    ReplyDelete
  147. Ei vitsi, mahtava postaus. Itse syömishäiriöistä kärsineenä tiedän, että ainakin itselleni aihe on ollut aiemmin arka ja ihana, kun siitä on oppinut puhumaan. Paino ei todellakaan ole koko elämä. On rikkaus, että meitä on monenkokoisia. Minusta sua pukee nykyinen paino, näytät todelle terveelle, hyvinvoivalle ja sopusuhtaiselle. Ruokailun suhteen oot ihan oikeassa, parempi olisi vaan oppia syömään silloin, kun on nälkä.

    Kiitos vielä, kypsää ja kriittistä tekstiä painoasioista! :)

    ReplyDelete
  148. Todella rohkea teko sulta, voit olla ylpeä.
    Suosittelisin silti, et menisit puhumaan sun syömisestä jollekulle. Siihen VOI saada apua.

    ReplyDelete
  149. Tuli ihan tippa linssiin :) Hieno teksti !
    Olin itsekkin pienenä todella laiha, nyt kun on tullut lihasta ( ja vähän sitä toistakin ) tuntuu että iahn sama mitä päällä on näytän järkyttäv lihavalta :((

    ReplyDelete
  150. Tsemppiä Laura <3 En osaa samaistua, mutta mun mielestä olet ihanan rohkea kun teit tällaisen postauksen. Ja erittäin hyvä esikuva mitä painoon suhtautumiseen tulee (opettele vielä vaan syömään ;)) :)

    ReplyDelete
  151. Upea teksti ja mun oli pakko lukee nää kaikki kommentitki! Uskomatonta, miten oot saanu ihmiset kertoo asioita! Muutenki tapas kirjottaa on tosi koukuttava ja mielenkiintonen! En yhtää ihmettelis jos joskus kirjottaisit jonnekkii muualle kun vaan tänne blogiin!:)

    ReplyDelete
  152. oot tosi rohkee ku kirjotat tälläsen.
    mun mielestä oot aina ollu kaunis, mutta nyt varsinki ku oot saanu lisää painoa. =) tosi hyvä postaus!

    ReplyDelete
  153. Oot mieletön! Onneks kaikki on hyvin ja tiedän tunteen kun ruoka ei vaan maita... aina ei vaan huvita syödä muutakun jos on pakko tai kerran päivässä ettei pökrää. :)

    ReplyDelete
  154. mä oon kolmen vuoden ajan yhä uudestaan yrittänyt muotoilla vastaavanlaisen postauksen omalle blogilleni, mutta se päätyy aina siihen että deletoin koko tekstin. joko en onnistu muotoilemaan asiaani oikein, tai useasti rohkeus ei vain riitä. haluaisin olla yhtä rohkea kuin sinä, tahtoisin kertoa lukijoilleni että muutkin/minäkin kamppailen näiden asioiden kanssa. tässä en ole onnistunut. en oo blogisi suurin fani, mutta nostan hattua, sekä ihailen SUURESTI sun rohkeutta kirjottaa tää postaus. paljon haleja, toivottavasti mäkin pystyn samaan joku päivä. x

    ReplyDelete
  155. Mä oon susta tosi ylpeä Laura,että avauduit ja kerroit tosi hyvin tästä aiheesta.Toivottavasti luet ja näet tämän kommentin:) mukavaa lopputalvea<3

    ReplyDelete
  156. Laura olet ihana ja rohkea!

    Sitten viitaten muutamaan aikaisempaan kommenttiin, joissa meitä lyhyitä käskettiin olemaan ylpeitä pituudestamme..

    Joskus 150 cm:n "pituudesta" on vaikea olla ylpeä, kun ihan joka päiväisessä arjessa tulee alemmuuskompleksin aiheuttavia tilanteita:
    Kaupoissa tuotteet on sijoitettu käden ulottumattomiin, kauppojen palvelutiskit ovat nenäsi korkeudella, et saa sovituskopin verhoa kiinni sillä et ylety nykäisemään verhoa tarpeeksi korkealta, koulussa/kaupungilla tulet jatkuvasti kolhaistuksi kun hukut ihmismassaan, jne jne..

    Mielestäni on yhtä tökeröä huomauttaa lyhyelle hänen pituudestaan, kuin ylipainoiselle hänen painostaan. Tuskin kukaan ihmettelee ylipainoisen tuttavan lihavuutta päin naamaa aina tavatessa, mutta sama kohtelu on täysin suotavaa, jos päivittelyn kohteena on lyhyt ihminen.

    Yritän kovasti olla ylpeä pituudestani, mutta muut ihmiset tekevät sen joskus todella vaikeaksi ajattelemattomuudellaan.

    ReplyDelete
  157. WAU. Ensinäkin, tosi rohkee teko että oot uskaltanut avautua näin henkilököhtaisesta asiasta sun blogissa. Oot kaunis kaikissa noissa sun kuvissa, mutta pakko sanoa et gurl, gotta love your new shape<3

    Jatka samaan malliin =)

    ReplyDelete
  158. Ihan loistavaa! Oon jo pitkään tykänny sun blogista kun se on niin aito ja välitön! Tää oli vaan jotain vielä paljon enemmän. Toivon sulle kaikkea hyvää aina!
    -Riina

    ReplyDelete
  159. Tosi hyvi kirjotettua ja asiallista tekstiä! Painoasioissa pitää aina ajatella, ettei sillä painolla välttämättä ole niin väliä, kunhan on terve ja näyttää siltä. (: Toivottavasti saat pidettyä painosi normaalin rajoissa, sun kroppa näyttää tosi hyvältä!

    ReplyDelete
  160. En nyt tiiä luetko ees näitä kaikkia kommenteja, niin paljon niitä on taas tullut. Ja ihan syystäkin. Todella liikuttava postaus mielestäni oli. Peukutan sua ihan täysillä Laura! Muistan, kun jo varmaan 04-05 rupesin sun irc-galleria kuvia kattelee (öö stalkkeri? 8) EN!) Oon vaan pitänyt sua todella kauniina ja ihana tyylisenä tyttönä aina. Todella todella rohkea postaus. Tsemppiä <3 Mulla itsellä ollut tahallista laiduttamista pari vuotta sitten. Olen suht samanpituinen kun sä, mutta muuten ehkä semisti isompi kokoinen, ja painoin 43kg ikää oli silloin 18 vai 19 ja pituus 164. Oli ihan hirveetä ja onneks ONNEKS kaverit tajusivat mulle sanoa, että toi ei ole enää nättiä. Niin se oma kuva vain sekoaa. Nyt elän terveellisesti ja oon alkanu ihailemaan treenattuja naisia, joilla näkyy nätisti että on jotain tehnyt salilla. Itse kun saisin niskasta kiinni ja jumppiin, niin sais itsellekin pari lihasta jonnekkin. Syömättä kun oli niin kaikki lihaksetkin meni. Kiitos Laura tästä, ihan varmasti on apua monelle. <3 Oot ihuna!!!!!!!!!!!!
    T. Ellu

    ReplyDelete
  161. Sanattomaks jäin! Rohkeeta! Mulla itellä on aina ollu aina normaali ruumis muuten, mutta lonkkaluiden ja kylkiluiden välistä, eli mahasta oon ollu aina tosi laiha. Siihen ei tuu rasvaa millään! Lääkäritkin oli aina huolissaan..

    ReplyDelete
  162. Mulla on ihan sama ton syömisen kanssa. En yritä mitenkään olla syömättä, mutta ei vaan ole nälkä, ei kiinnosta tehdä ruokaa, olen todella nirso (en voi syödä koulussa)... Terkkarit nillittää aina syömisestä ja kaikki hokee, että SYÖ. Helposti käy niin, että huomaan kellon olevan jo 17 enkä ole syönyt koko päivänä vielä mitään.. Aina olen ollut samanlainen, en tiedä mistä johtuu. Tuskin kasvatuksesta, koska sisko syö ihan normaalisti... Olen 165 cm ja nyt 45 kg.. Mutta silti melko tyytyväinen kroppaani, vaikka kaikki puolitututkin kehtaa yökötellä tosi epäkohteliaastikin ohuista sormista, ranteista ja törröttävistä solis- ja lonkkaluista..

    ReplyDelete
  163. Annni kirjoitti...

    "Anonyymi sanoi...
    älä loukkaannu mut luulen ettet voi ees ikinä saada lapsia kun oot noin laiha.. itsekkin kun oot vielä lapsi. :("

    Jos naisella on kuukautiset, oli hän sitten kuinka laiha tahansa, on lasten saanti yhtä mahdollista kuin normaalisti. Ei se laihuus siihen yksinään vaikuta."

    Ei laihuus vaikuta lastensaantiin, vain rasvaprosentti :) Tästä tekstistä tulee mieleen minä yläasteella, jolloin olin alipainoinen vaikka söin normaalisti (170 cm ja n.50kg). Muututtuani laudasta naiseksi olen reilu 10 kg painavampi, joten ei ole tota huolta, mutta muistan nuo laihat ajat. Siskollani on jonkunverran ongelmia laihuutensa kanssa ja tämä teksti toi sen mieleen. Myös laihuudesta ei saa haukkua ihmistä, kuten ei myös lihavuudesta. Molemmat on ääripäitä, mutta siitä huolimatta omaan kroppaansa voi olla tyytyväinen. Rohkea veto kirjoittaa tästä tänne. Itse en enää pysty samaistumaan tohon liian laihana olemiseen, kun nykyisin tunnen oloni lihavaksi. Mulla on kyllä aina ollut vääristynyt vartalonkuva, joten ehkä en ole ikinä tyytyväinen kroppaani. Mutta juu, tsemiä sulle ja kaikkea hyvää :)

    ReplyDelete
  164. tää on upein postaus suomen blogimaailmas mitä oon ehkä nähnyt! kiitos tästä. ♥

    ReplyDelete
  165. heippa :)
    en ole tainnut koskaan aikaisemmin kommentoida, mutta nyt pakko, sillä tiedän kokemusta, miltä susta tuntuu. itsekin olen aina ollut pienikokoinen, muistan kun jo ala-asteen terkkarilla mulle sanottiin "sun pituuskäyrä on sulle normaali, se on vaan hieman loivempi kuin muilla". tällä hetkellä olen juurikin 155cm pitkä (kuten olen ollut jo viimeiset 5 vuotta). Painoni vaihtelee 42-45 kilon välillä, ihan sen mukaan miten syön, mun ei koskaan oo kuitenkaan tarvinnut katsoa mitä syön, ei edes vaikka ikää on nyt se reilu kakskyt. joidenkin mielestä oon onnekas. toisten mielestä oon 14-vuotias mikä on myös pidemmän päälle aika hiton ärsyttävää. en ymmärrä, mikä oikeus kenelläkään on oikeus tulla sanomaan mulle baarissa että "hitto oot pieni, minkä ikänen sä oikein oot?" tai "mitä tollanen alaikänen tekee täällä" en mäkään mee kenellekkään sanoon että "ootpas lihava". ärsyttävintä kuitenkin on, että pienen koon takia ihmiset, etenkin vanhemmat kohtelevat kuin 15-vuotiasta. heille tekis mieli huutaa "hei haloo, en oo mikään lapsi". ja mun ei varmaankaan tarvitse mainita sitä, että vaatteet on lähes aina suuria, kengistä puhumattakaan (oma jalkanikin on kokoa 34). mun pituus ei oo mulle mikään ongelma, muille se tuntuu usein olevan.
    ihanaa kevättä kuitenkin sulle :)

    ReplyDelete
  166. Aivan älyttömän rohkee postaus! Arvostan. Oot super, tsemppiä :)

    ReplyDelete
  167. Olet Laura ihana <3

    ReplyDelete
  168. Voi Laura tää postaus on hieno ja tosi rohkee! Tosi hieno juttu että voit nyt hyvin :) Kaikkea hyvää sulle <3 ps. tää on ollut mun lemppari blogi jo pari vuotta :)

    ReplyDelete
  169. Olen itse yli 170cm pitkä, lapsena kärsin myös tästä samaisesta ruokahaluttomuudesta ja jouduin käymään jokaisessa mahdollisessa testissä jotta selviäisi huonon oloni lähde. Nyt 18-vuotiaana olen alipainoinen ja ystäväni kuittailevat tästä minulle jatkuvasti. Laihuuteni syynä on todennäköisesti geenit tai huono ruokavalio, syön normaalisti ja välillä liikaakin. Painoni ei nouse, enkä voi tälle mitään.

    Olet kaunis sellaisena kuin olet, ihana postaus! Tykkään tyttöjen hömppäjutuista joita tästä blogista saa lukea paljon, mutta olet saanut minut avaamaan sydämeni juuri näillä aidoilla postauksilla. Vaatii rohkeutta puhua suunsa puhtaaksi tällaisesta asiasta nyky-yhteiskunnassa kun paino ja vaatekoko ovat ihmisille nro1 asia elämässä.

    Kiitos tästä! <3

    -V

    ReplyDelete
  170. <3 voih Laura... :)

    ReplyDelete
  171. Tosi kiva postaus! Oot ihanan rohkee ja sun blogi on nii ihanan erilaine ku muitte! Oon ite kärsiny taas koko ikäni siitä että oon pitkä,isoluine ja lapsena varsinkin olin vähän pyöreempi ku muut.. Oon aina kadehtinu siroja ja pieniä naisia, joten oo onnellinen koostasi!:)

    ReplyDelete
  172. ihana oot♥ kyyneleet silmis, oon ylpee et oot noin rohkee et kerrot näin henkilökohtasest ja tämmösest asiast:) respectit sulle kympillä!!!

    ReplyDelete
  173. Oot ihana ja rohkea nainen, Laura! Ärsyttää jatkuva laihuuden ihailu ja jutut tyyliin "alan laihduttamaan, lopetan syömisen". Sinä näytät kauniilta, terveeltä ja onnelliselta :)

    ReplyDelete
  174. You truly are inspirational!

    ReplyDelete
  175. oon lukenut sun (ja monien muidenkin blogeja) jo pari vuotta, mutta en ole koskaan törmännyt yhtä koskettavaan, ihanaan ja täydelliseen postaukseen. tämä oli aivan kuin suoraan mun suusta, enkä itse olisi osannut paremmin muotoilla ajatuksiani. en ymmärrä miten ihmisiä jaksetaan tuomita ja arvostella tuntematta tai tietämättä taustoja! oot todella rohkea ja ihailemisen arvoinen, kun uskallat tuoda tällaisen asian itsestäsi esille. et oo ainoa tai yksin ton saman ongelman kanssa. tsemppiä ja haleja sulle, oot lempibloggaajani ja uskomattoman kaunis! <3

    ReplyDelete
  176. arvostan sua ihan hirveesti, oot upee nainen ja rakastan sun kirjotustyyliäs <3 sulla todellakin on paras blogi mitä tiiän. seki on ihanaaa ja ihailtava, että kuinka rohkee oot, lähet tosta vaan yksinäs johki thaimaahan, ei monella olis rohkeutta sellaseen. vaikutat niin ihanalta ihmiseltä, läheises on onnekkaita kun niillä on sun kaltanen ihminen! ja nyt oikeestaan sen tajuan, että itsevarmuus saa kenet vaan näyttään hyvältä, koska sä näytät hyvältä oot sitten missä painoluokassa tahansa, koska oot niin itsevarma <3 toivon sulle kaikkee hyvää, oot paras!!

    ReplyDelete
  177. Upea postaus. Sussa on nainen asennetta!
    Oot ihana. <3

    ReplyDelete
  178. Miljoona plussaa tästä postauksesta. Ihan uskomatonta rohkeutta ja avoimuutta kirjoittaa näin henkilökohtaisia juttuja tänne omana itsenään. Oot upea, ja tiedoksi, että ajattelen näin ehkä 1/1000 ihmisestä. Oot todella ainutlaatuinen, kaunis nuori nainen. Tämmönen kuva mulla on susta ollut jo kauan, mutta nyt tuli vaan just tän postauksen myötä mieleen purkaa se tänne. Voi hyvin :)

    ReplyDelete
  179. Tämä sun postaukses oli aivan mahtava! Ihailen sun rohkeutta, onneksi tulevaisuus näyttää valoisalta!

    Löysin sun blogisi tänään, mutta kiinnostuin heti kympillä :)

    ReplyDelete
  180. Voi ihanaa, että mulla on kohtalotovereita. Olen itse kärsinyt juuri samasta ja kärsin vieläkin. Olen kyllä huomattavasti pidempi kuin sinä mutta painoni ei nouse, vaikka kuinka söisin. Vaikka ruoka ei aina maistukaan, on pakko suuhun jotain pistää ettei painoni enää laske. Olen pienestä pitäen ollut laiha ja myös minua on kiusattu siitä. Olen aina syönyt normaalisti ja syön tälläkin hetkellä ja herkuttelen enemmän kuin laki sallii. Pitäisi vain oppia hyväksymään oma vartalo ja se ettei sitä tavaraa sinne nahan alle kerry. Minulla onneksi kyse on geeneistä, sillä siskoillani on samanlaisia ongelmia.
    Btw. Olen seuraillut blogiasi jo muutaman vuoden ja vasta nyt uskaltauduin kommentoimaan. Olet upea tyyppi :)

    ReplyDelete
  181. Respect! Oot upea!! :)

    ReplyDelete
  182. hei tosi hieno postaus ja tsemppiä siihen syömiseen vaikka ei maistuisikaan! :)

    ReplyDelete
  183. en tiennyt miten reagoida sanoilla tähän postaukseen, mutta KIITOS! :)

    ReplyDelete
  184. Mä tajuun sua niiiin hyvin ton pituus jutun suhteen! Ite oon 158 pitkä ja kuulen moooonta kertaa päivässä edelleen "vitsi oot lyhyt" "naaaw, oot niin pieni" "näin sut jo kaukaa ku katoin et hei joku lyhyt". Oon 18 enkä tajuu miks siitä pitää huomauttaa. Aivan niinkuin en ite tietäs et oon lyhyt :D Musta tuntuu että mua "haukutaan" lyhyeeks enemmän ku lihavat henkilöt saa kuulla et ne on lihavia...

    Kilojen puolesta en oo ihan samoilla viivoilla. Itseasiassa melkeen toivoisin että mun ruokahalu vaan katois kokonaan. Mulla taitaa olla ääääärettömän huono aineenvaihdunta, sillä urheilin mooonta vuotta 4 kertaa viikossa ja söin urheilijan tavoin mutta en silti laihtunut, en kiloakaan. Tiedän kuitenkin että alipainokaan ei ole mikään hyvä asia joten toivon että itse saat pidettyä painosi kurissa :)

    ReplyDelete
  185. Vaikka oon seurannut blogiasi alusta asti, en ole jostain syystä kauheana kommentoinut. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että tosi hyvä postaus, tässä on varmasti monelle ajateltavaa! Olet todella rohkea, en voi muuta kuin ihailla sinua ja sanoa että oot mieletön, kaikkea hyvää sulle, jatka samaan malliin. :) ♥

    ReplyDelete