Kuumeessa

Tänään päätin iskeä pari kärpästä yhdellä iskulla, eli lähteä liikenteeseen ja asioille.
Tarkoituksena oli tulla äidin luokse viemään koirat ulos, ihan näin ensimmäiseksi. Seuraavaksi mun piti mennä Alppilaan asuntonäyttöön, mutta kuinka ollakaan... Ragnar soitti ihan muuten vain. Puhelun puolessa välissä kuitenkin selvisi, että Raksukin on menossa kyseiseen asuntonäyttöön. Tein nopean päätöksen silmänräpäyksessä; en aio mennä asuntonäyttöön.
(Juuri nyt soi puhelin, Raksu soittaa.) Raksu soitti ilmoittaakseen, että on nyt 3B:ssä ja Karhupuistossa. Raksu halusi tarkistaa, että onko menossa oikeaan suuntaan, kun ei ole koskaan aikaisemmin tullut "näin pitkälle". "Joo sä olet nyt kuule Kalliossa, ja vielä sellaiset viisi pysäkkiä."


Mitä pidemmälle tämä päivä etenee, niin sitä omituisemmalta se alkaa tuntua.
Istuin tänään aikaisemmin metrossa, kuumeessa. En edes muista, milloin olisin viimeksi käyttänyt suomalaista metroa. Jostain syystä hetki pysähtyi, ja tilanne alkoi tuntua ahdistavalta. Ihmisiä joka puolella. Ruoholahdessa muutamat puliukot ja ihmeellistä örvellystä.. Sörnäisten kohdalla piti jäädä.
Kurvi.
Mieleeni muistui ne jännittävät kerrat, kun eräs nisti halusi tehdä tuttavuutta kanssani, mutta koska yritin vaan totaalisesti ignorata koko tyypin, niin liukuportaissa alkoi sitten sellainen huorahuuto, ettei pahemmasta tietoakaan. Tai kun kerran eräs juoppo otti kädestäni kiinni, ja olisi halunnut "vain vähän koskettaa"..Huusin, että älä jumaliste koske, ja tyyppi jäi Ärrän taakse iltapimeällä vaanimaan.
Tänään päivänvalossa avasin oven ja olin nousemassa Hämeentielle, kun kuulin äänen: "Auta minua, auta minua!"
Katsoin viereeni, ja siinä istui pyörätuolissa/rollaattorissa "lievästi" ylipainoinen vanha suomalainen nainen.
Pysähdyin siihen, katsoin naista kohti ja kysyin: kuinka voin auttaa?
Aloin jo punnita päässäni erilaisia laskutoimituksia, että mitä, pitääkö mun kantaa nainen sekä pyörätuoli nämä rappuset ylös.. Nainen vastasi, että muutamasta kolikosta olisi apua, hän ostaisi ruokaa rahoilla. Aloin kaivella taskujani ja lompakkoani. Sain kasaan reilut neljä euroa, ja ojensin ne naiselle. Nainen katsoi kolikoita ja mua hyvin onnellisena. "JUMALAN SIUNAUSTA SINULLE, TODELLA PALJON!" Mietin, että mitä ateisti tekisi jumalan siunauksella, mutta ainakin hyvä mieli siitä tuli.

Seuraavaksi menin kauppaan, otin bussin alleni, tulin viemään koirat ulos, ja nyt odottelen äitiäni, että saataisiin vielä se kolmaskin kärpänen iskettyä tällä reissulla, eli äipälle hiustenpidennykset päähän.