Sunday, December 18, 2016

Kirppispäivä kesällä

Kiitos kaikille kirppikseen osallistujille. Laran äiti Kirsi haluaa erityisesti kiittää niitä kaikkia jotka tulivat rohkeasti keskustelemaan. Se oli hänelle tärkeä asia.

Myynnistä kertyi varoja niin että tarhan 200-koiraa saivat muonaa noin 2-3 viikoksi. Tämä auttaa merkittävästi talvella kun muonan tarve on hälyttävä. Suuri kiitos kaikille käynneille!




Kirppismyyjä 2006

Laurasta on kymmeniä tuhansia kuvia. Julkaisemattomia. Olen käynyt niitä aika ajoin läpi ja poiminut joitain mitä ei omasta mielestäni täällä ole. Niitä olis tarkoitus laittaa postauksen muodossa tänne jonain sopivana ajankohtana.

53 comments:

  1. Hei kaikki Lauran blogin lukijat

    En ole saanut aikaiseksi tehdä postausta, joten pieni kirjoitus teille.

    Lauran muistolle järjestetty kirppis meni ihanasti. Kokemus oli minulle, koskettava, itkua ja naurua. Koirat saivat ruokaa kahden kuukauden edestä. Järjestö kiittää teitä kaikkia osallistuneita avustuksesta.

    Lauran kirppiksellä oli ihana, rakkauden täyttämä tunnelma, kosketitte sydäntäni todella lämpimästi. Sain mahdollisuuden jakaa ihania muistoja Laurasta ja kuulin myös, koskettavia henkilökohtaisia tarinoita teidän elämästä. Avoimuus oli ihanaa ja ikimuistettavaa."Laura oli paikalla tuon avoimuuden myötä" Sain myös kuulla, kuinka monessa tarinassa, selviytymistarinassa tyttäreni Lauralla oli ollut voimaannuttava vaikutus. Aivan mahtava juttu. Laura teki paljon hyvää ja olen siitä todella ylpeä.
    Lähetän teille kaikille, voimia ja rohkeutta. Voimaa ja rohkeutta olla juuri sinä, sinä olet ok.

    Elämänkatsomukseni myötä totean. Rakkaus on ehtymätöntä, anna rakkautta, ota rakkautta vastaan. Rakkauden energia ei lopu.

    Ihanaa että edelleenkin käytte täällä Lauran blogissa. Katsoin tilastoja ja ne ovat samat, kuin Lauran tänne kirjoittaesa:)En tiedä kuinka voisin kiittää teitä siitä, kuinka paljon voimaa olette minulle antaneet kommenteillanne.
    Olen saanut ihania henkilökohtaisa viestejä, joista olen todella otettu. Olen myös saanut uusia ystäviä tämän blogin kautta. Kiitollisuuteni on jotain mitä en voi sanoin edes kuvailla.

    Rakkaudella
    Kirsi

    Rakkaudella Lauralle
    äiti

    ReplyDelete
  2. Seurasin säännöllisen epäsäännöllisesti vuosina 2013-2015 koska itsekin olen bloggaaja. Itse olen Lauraa 10v vanhempi mutta silti hän vaikutti mielenkiintoiselta, ja hyvin ristiriitaiselta ihmiseltä. Alamäki oli koko ajan päällä ainakin sen ajan mitä häntä seurasin, ja yleisesti tiedossa oli lääkeaineriippuvuus, huumausaineet ym, ja taisi hän jotain myös myöntääkin blogissaan ahdistuneisuudesta ja masennuksesta lähtien.

    Itseäni järkytti viimeisen vuoden aikana se kuinka hurjaksi meno alkoi muuttua, ja Lauralta tuli videoita jossa puhe sammalsi, reaktiot oli hitaita, silmät ei meinanneet auki pysyä jne, eli oltiin selvästi sekaisin. Ja postaustahti harveni, mietin aina että toivottavasti saa jostain apua, hänet ohjattaisi katkaisuhoitoon, psykoterapiaan ym. Sitten tulikin uutinen kuolemasta.

    On todella hyvä että hänen äitinsä on pitänyt sivun avoimena, ja julkaissut tekstejäkin. Toivoisin että kun aikaa kuluu ja hän siihen pystyy, hän myös Lauran enkeliteeman ja kaiken kauniin ohella pystyisi rehellisesti puhumaan ongelmista ja taustoista jotka ajoivat Lauran ennenaikaiseen kuolemaan, sillä siitä voisi olla monelle paljon hyötyä. Nuoret nykypäivänä kuvittelee että bloggaus ja nuoruus yleensä ja elämä on yhtä pintaliitoa ja klubitusta ja ei se haittaa jos viihteellä käyttää sitä ja tätä... Nykyään pitää olla kaunis ja menestynyt ja rikas ja. Kyllä te tiedätte. Heikkouksia on silti kaikilla meillä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ehkä joskus myöhemmin Lauran äiti tulee vielä käyttämään blogia jonkinlaiseen valistustyöhön tai muiden auttamiseen.

    Joku oli kirjoittanut yhdellä palstalla näin. Voisiko se todella olla niin että sinä Kirsi jakaisit Lauran tarinan avoimesti kaikille meille, jotka Lauran elämää seurasimme. Uskon todella että todellinen asioiden julki tuonti voisi auttaa monia monia nuoria sekä aikuisia samanlaisten ongelmien kamppailemisen kanssa. Olisin ainakin itse todella kiitollinen jos tarina jaettaisiin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kommentoin saman asian kuin kommentoin tähän samaan tekstiin aiemminkin.

      Olen kyllä kanssasi eri mieltä. kirjoitit jo aika suoraan Lauran alamäestä jonka kaikki lukijat näkivät. Kaikki tietävät esimerkiksi Lauran lääkkeistä ja masennuksesta, kaikesta mistä Laura avoimesti kirjoitti. Myös kaikki tietävät että Laura on nyt kuollut, ja järkyttelevät sitä, miten fasadien takana kuohuu, kun kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Kaikki järkyttelevät, mitä paha olo ja lääkkeet saavat kauniissa nuoressa aikaan. Miten ne tuhoavat jotain kaunista. Kun nämä asiat ovat lukijoiden tiedossa, eikös tämä "valistus" ole juurikin toteutunut? Miksi tietää lisää?

      Kuitenkin Laura päätti, että hän jättää paljon asioita kertomatta blogiin. Hän poisti monta videota. Hän ei halunnut jakaa kaikkea. Miksi Kirsin pitäisi nyt pyörtää ja kumota hänen tyttärensä päätös ja jakaa kaikki se, mitä Laura ei halunnut jakaa? Mitä lisäarvoa se valistukselle enää toisi? Keskustelupalstat laulamaan, janotaan lisää tietoa. En usko, että kukaan lapsensa juuri menettänyt tekisi niin. Kirsi todella kunnioittaa tyttärensä elämäntyötä ja Lauran itse vetämää rajaa yksityisen ja julkisen välille; jotkut asiat voivat olla julkisia mutta kaiken ei tarvitse olla.

      Seurasin Lauraa irc-galleria ajoilta asti. Minä ainakin kriittisimmän murrosikäni aikana rakensin identiteettiäni ja itsevarmuuttani paljonkin Lauran persoonaan nojaten ja sitä ihaillen. Laura on edelleenkin monellakin tapaa iso juttu mulle. Tosiaan; Lauran äidillä on ollut blogissa vain yksi toive; että Lauran yksityisyyttä kunnioitettaisiin ja kuolinsyyllä ei rellestettäisi netissä. No sitähän valitettavasti kaikissa Lauraa koskevissa ketjuissa (tämä kommenttisi ei poikkea mielestäni niistä uteluista ja kysymyksistä mitenkään) on, mutta se toki kertoo vaan muiden tahdittomuudesta näinkin herkän asian ympärillä. Kaunis, inspiroiva, rohkea, herkkä ja syvällinen nainen. Sellaisena minä Lauran muistan.

      Kiitos siis Kirsi ja nyt Taavi näistä postauksista ja kirjoituksista joita meille suotte. Toivon teille molemmille rakkautta ja lämpöä elämäänne. Niin, ja rauhallista ja kaunista joulua & kaikkea hyvää tulevalle vuodelle.

      -Rose




      Delete
    2. Tämäkin taas typerä utelu, joka on vain verhottu "kauniiseen pyyntöön". Lopettakaa. Pliis. Lopettakaa.

      Delete
    3. Hei sinulle, joka seurasit säännöllisen epäsäännölisesti Lauraa 2013-2015

      Kirjoituksesi oli ristiriitainen. Minun mielestäni Laura ei ollut ristiriitainen persoona. En todellakaan ymmärtänyt, mikä oli kirjoituksesi pointti? Kerroit olevasi Lauraa 10v vanhempi ja bloggaaja. Näiden tietojen perusteella, odottaisin sinulta asiallista lähestymistapaa. Olen toivonut, että täällä muisteltaisiin Lauraa rakkaudella. Sinun kirjoituksesi ei sitä minulle viestinyt. Tämänkaltaiset kommentit voi jatkossa, kirjoittaa johonkin muulle foorumille. Tässä Lauran blogissa, en enää niitä julkaise!

      T. Kirsi



      Delete
    4. Täysin samaa mieltä Rosen kommentin kanssa.

      Kanavoikaa, te kyltymättömän uteliaat, tiedonjanonne johonkin tähdellisempään kuin menehtyneen ihmisen yksityiselämän epäkohtien mässäilyyn.

      Kiitos Kirsi ja Taavi, että kirjoitatte vielä tänne. En pysty sanoin kuvailemaan sitä inspiroivaa vaikutusta, jota Laurasta vuosien aikana sain. Kiitos siitä hänelle. <3

      Delete
    5. Miksi ei tämä kyseinen bloggaaja ole itse avoin vaan utelee täällä anonyymisti toisten asioita?

      Delete
    6. Niinpäniiiin. Tajuaa varmaan itsekin kommenttinsa olevan niin typerä ettei kehtaa omalla nimellään skriivaa! Nordic style and beauty sivuillahan fb:ssä tämä kommentti on julkaistu ja julkaisijan nimi on Eveliina Ylönen, en oo kyl ikinä tästä bloggaajasta kuullu. Samalla linjalla myös minä Rosen kanssa. miksei voida vaan keskittyy nyt nykypäivään. Miten Laura elää nykypäivässä ja miten hän on ihmisiin vaikuttanut? miksi puida kuolemaa joka HALUTAAN ja myös PIDETÄÄN yksityisenä niinku kuuluukin. Kun tuo bloggaaja ei selvästi Lauraa seurannut tai arvostanut, jättäisi vaan kommentoimatta.

      Delete
    7. Minä kyllä uskon että jokainen, joka Lauraa on vuosikausia seurannut Livejournalissa ja täällä blogissa voi sanoa, ettei Laura ollut millään tapaa ristiriitainen persoona.

      Delete
  3. <3 Jotenki oon iha sanaton.. Ihana tarkoitus kirppiksellä. Nyt kun taas tähän aikaan vuodesta sukkapuikot viuhuu tiuhaan tahtiin niin tulee yksi pieni muisto mieleen. Tein kerran Lauralle villasukat joista hän sitten tykkäsi kovasti ja blogiinkin kuvasi ne. Enkä ole ikinä tehnyt tuntemattomalle ihmiselle villasukkia - ihan hassua. <3

    ReplyDelete
  4. Lauran blogi ei tule koskaan poistumaan ainakaan omalta blogilistaltani, sillä siellä se on ollut jo vuosikaudet. Ihanaa, miten surun keskellä jaksatte päivittää tuntemuksianne ja ajatuksianne meille tuntemattomille... voimia surun keskelle ja rauhallista joulunaikaa <3 -Emmi

    ReplyDelete
  5. Olipa mukava lukea Taavinkin ajatuksia,toivottavasti niitä tulee lisää. Taavilla olisi Laurasta paljon kerrottavaa. Ymmärrän, että ihmiset ovat uteliaita Lauran kuoleman suhteen,koska eivät ole saaneet vastauksia. Mutta ymmärrän myös, että läheisiä tämä uteliaisuus ärsyttää. Kuitenkin varmasti suuriosa ihmisistä,jotka Lauran blogia ovat lukeneet, tietävät mitä on käynyt, mutta eivät tietenkään millä tavalla on käynyt. Ja oikeastaan läheisten puhumattomuuden luulisi useimmille vahvistavan tämän asian. Ne,jotka oikeasti tunsivat Lauran, varmasti tietävät tarkemmat syyt. Lauraa kaivataan joka päivä jossakin. Ja se on selvää, että hän lähti aivan liian varhain, kesken kaiken. Se on niin surullista.

    ReplyDelete
  6. Kiitos omaisille kun jaksoitte järjestää kirppispäivän kesällä! Ostin paljon Lauran vaatteita, osasta tullut lemppareita ja olen saanut niistä myös kehuja tuntemattomilta. Olisi hienoa jos järjestäisitte kirppiksen uudelleen ensi kesänäkin, tällöin muutkin voisivat osallistua ketkä eivät päässeet paikalle viimeksi. Itse tulinsin kovin mielellään myöskin.

    Haaveissa on vielä päivä, jolloin kaikki blogin lukijat voisivat kerääntyä yhdessä muistelemaan Lauraa hyvässä hengessä, jakaa muistoja ym ja löytää uusia kavereita.

    Mitä Lauran blogiin tulee, tänne on aina mukava palata uudelleen, lukea vanhoja tekstejä, katsella kuvia.. Lauran postaukset on jotenkin ajattomia, hauskoja, erilaisia ja sellaisia että niihin jaksaa palata aina uudelleen. Osa teksteistä tuntuu aivan tuoreilta ja on vieläkin vaikea uskoa ettei Laura ole täällä enää.

    Seurasin Lauran elämää tiivisti ennen hänen kuolemaansa pari vuotta, toivoin salaa että voisimme tutustua ja ystävystyä, koska huomasin meissä olevan paljon samanlaisia piirteitä. Olen itsekin tykännyt herättää huomiota pukeutumisella, tykännyt vaatteista ylipäätään paljon, ollut yksinäinen jne. Lauran tapaaminen olikin lähellä kesällä 2014 kun kirjoitin Lauralle ja hän pyysi mukaansa festareille. Laurasta ei sitten kuulunutkaan mitään syystä tai toisesta, en tiedä menikö Laura lopulta festareille ollenkaan, mutta koin suurta iloa edes siitä ajatuksesta että Laura oli pyytänyt tuikituntematonta mukaansa.

    ReplyDelete
  7. Kiitos Kirsi ja Taavi<3 Täälläkin ilmoittautuu yksi tyttö, kenen elämään Lauralla oli todella suuri vaikutus. Edelleen tasaisin väliajoin Laura käy mielessäni ja vähän väliä päädyn katselemaan Lauran kuvia ja lueskelemaan hänen kirjoittamiaan tekstejä. Kiitos, että olette antaneet Lauran luomusten olla edelleen löydettävissä, sillä hänen ainutlaatuisuutensa näkyy niistä edelleen hyvin<3

    ReplyDelete
  8. Hei Taavi! Kiitos kirjoituksesta! Olisi mielenkiintoista kuulla lisää minkälaisia selittämättömiä asioita on tapahtunut Lauran lähdön jälkeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minua kiinnostaa myös. Oletko kokenut jotain yliluonnollista? Minulla on ollut samankaltaisia kokemuksia jo kolmen vuoden ajan. Siskoni menehtyi 2013 vuoden alussa ja on tapahtunut paljon asioita, joita ei voi järjellä selittää. Aiemmin en uskonut mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään, mutta nämä tapahtumat ovat muokanneet uskoani, ei uskonnolliseen suuntaan mutta siihen, että jotain on. Onko se taivas, en usko, mutta jotain.

      Delete
  9. Paljon voimia teille! Ajattelen Lauraa päivittäin <3
    Todella kunnioittavaa siitä kun päätitte pitää kirppiksen romanian koirien vuoksi ja pitää yllä Lauran muistoksen. En utele koska kunnioitan teitä todella paljon/valtavasti. Ihailen teitä, myönnän.

    Hyvää joulua teille <3

    ReplyDelete
  10. Kaunis enkeli Laura <3

    ReplyDelete
  11. Eksyin tänne taas pitkästä aikaa ja niin kamala suru valtasi jälleen mielen. Laura oli tajuttoman inspiroiva ja rohkaiseva omalla persoonallaan. Seurasin Lauran elämää somen välityksellä 10 vuotta ja kasvoin mukana 13-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. Koen Lauran elämänasenteen vaikuttaneen syvästi siihen, millainen olen tänä päivänä. Tämä Lauran äidin kirjoittama virke on jotenkin niin kaunis ja koskettava ja samaan aikaan niin totta: "Elämänkatsomukseni myötä, uskon meidän syntyvän tähän maailmaan, oppimaan ja opettamaan, joten kaikella on tarkoituksensa. Kun pohdit Lauran elämää voit ehkä löytää vastauksen siihen, mikä oli hänen tehtävänsä tässä elämässä." Lauran tehtävä tässä maailmassa tuskin jäi kenellekään meistä epäselväksi.
    Rakkautta ja voimia Lauran läheisille <3

    ReplyDelete
  12. En ole Lauran poismenon jälkeen osannut kirjoittaa tänne mitään. On ollut vaikea pukea tunteita sanoiksi.
    Niinkuin monet monet muut, myös minä seurasin Lauraa vuodesta 2005 asti. Laura oli aina upea, tyylikäs, niin omaperäinen! Muistan usein ajatelleeni, että miten joku voi olla noin täydellinen. Lauralla näytti olevan kaikkea; aina täydellisen virheellisestä ihosta upeisiin asuntoihin. Ihailin todella paljon Lauran tyyliä, sellaista omaperäisyyttä en ole muualla tavannut. Laura oli kuin syntynyt valokuviin.
    Laura todella inspiroi myös minua. Kopioin paljon Lauran upeaa pukeutumistyyliä. Laura oli myös erittäin taitava kirjoittaja; rakastin Lauran hassuja tekstejä ja tarinoita mm. katkaravuista banaanissa (!).
    Erityisesti minulle on kuitenkin jäänyt mieleen se, kun erään Lauran kuvan ja tekstin myötä sain Lauralta jotenkin rohkeutta ja inspiraatiota lähestyä erästä poikaa, nykyisin tämä "poika" on aviomieheni ja lapseni isä.

    Toivon teille läheisille paljon valoa ja voimia elämään. Kiitos todella paljon siitä, että tämä blogi on saanut tääällä pysyä. Palaan tänne aina välillä, ja ihastelen Lauraa. Kiitos.

    Ja kiitos Laura Sinulle <3

    ReplyDelete
  13. Olipa kiva yllätys että tänne oli pitkästä aikaa tullut uusi postaus, välillä vieläkin automaattisesti avaa tämän blogin..jäin kaipaamaan kyllä lauran blogia kovasti, blogi oli niin aito ja ainoa laatuaan. Seurasin vuosia Lauran elämää blogin kautta ja hänestä tuli minulle esikuva. Asun kaukana helsingistä mutta muistan vielä kuinka kerran helsingin reissulla oli pakko päästä ginatricotiin pällistelemään olisiko laura töissä, halusin vihdoin nähdä hänet livenä. Ja onnekseni olihan hän töissä. Ja luonnossa vielä pienempi ja kauniimpi mitä ruudun välityksellä :D

    ReplyDelete
  14. Kiitos teille, Kirsi ja Taavi <3 Luin eilen Lauran postauksia pitkästä aikaa, niihin juttuihin ja kuviin ei vaan kyllästy. Niin kaunis, ihana ja inspiroiva nainen. Ikävä on toisinaan käsittämätön ja itku tulee aina, kun tämän blogin avaa.
    Kiitos Laura kaikesta.

    ReplyDelete
  15. Täällä tulee edelleen käytyä. Olisi kiva nähdä Laurasta niitä julkaisemattomia kuvia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minustakin :) odotan niitä innolla, jos meille tuo jalo teko suodaan!<3

      Delete
  16. Tänään haluan muistaa sinua, Laura <3
    Olet rakas.

    ReplyDelete
  17. Sinulle, rakas Laura.

    ”Älä tule tänne
    Älä katso minuun
    En tunne mitään
    En halua rakastua sinuun
    Haluan olla yksin
    Yksin vain ja rikki
    En rakastua enää
    En tulla korjatuksi.

    Yksin tämän matkan kuljin
    Ja silmäni mä suljin
    En haluu ketään näkemään
    Kun vaivun pimeään
    Maailma muistaa sinut
    Minä muistan meidät.

    Olen katkennut oksa
    En hymyile enää
    Enää ei jaksa
    Ja on niin pimeää
    Herätä en halua
    Haluun olla kanssasi
    Uniini hukun
    Tule luokseni.

    Yksin tämän matkan kuljin
    Ja silmäni mä suljin
    En haluu ketään näkemään
    Kun vaivun pimeään
    Maailma muistaa sinut
    Minä muistan meidät.

    Linnut vaihtaa maisemaa
    Jossain lapsen silmät aukeaa
    Valot talossa sammuu saa
    Kaikki loppuu aikanaan.

    Yksin tämän matkan kuljin
    Ja silmäni mä suljin
    En haluu ketään näkemään
    Kun vaivun pimeään
    Maailma muistaa sinut
    Minä muistan meidät

    Hetkemme hento ja kaunis
    Liian hauras elämään.”

    Kim Herold - Liian hauras.

    - Lukijasi ensimmäisestä vuodesta saakka. Kaipaus on kova.

    ReplyDelete
  18. Temptation Islandin Sonjasta tulee vähän Laura mieleen. Ikävä ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullekkin tuli! <'3

      Delete
    2. Mietin ihan samaa! Hämmentävän samannäköinen

      Delete
  19. Olen vihainen kaikille siitä, mitä Lauralle tapahtui. Hän ei saanut riittävästi apua ja tukea. Hänet olisi pystytty pelastamaan,mutta ei. Hän kuoli aivan turhaan. Lisäksi mietin,kuka teki niin pahan virheen,joka lopulta syöksi Lauran tuhoon. Hänen kuuluisi olla täällä maanpäällä edelleen, odottaa kesää, nauttia elämästä. Laura,olisitpa täällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ole olemassa syyllistä, ei yhtä pahaa virhettä joka johti poismenoon. Aivan varmasti Lauraa rakastettiin, rakastetaan yhä ja vastakin. En tiedä Laurasta niin syvällisesti, mutta joskus on niin ikävästi, että ihmistä ei voi auttaa ellei se itse halua. Avulla ei ole merkitystä jos ihminen ei ole kykenevä ottamaan sitä vastaan. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät tällaisten asioiden monenkirjavuuden ja sen miten kaikkea muuta kuin mustavalkoisia asiat ovat. Jos ihminen on rikki sisältä, ei monipäiselläkään tukijoukolla ole siinä tilanteessa juuri mitään apua.

      Delete
    2. Juurikin näin. Jos joitain syyttäisin niin vanhempia. Lauran ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta: sai ostaa mitä ikinä mieleen juolahti, matkustaa toiselle puolen maapalloa hetken mielijohteesta. Ei stressiä töistä tai koulusta, vanhemmat makso kaiken ja piti huolen et tytöllä on kämppä parhaalla asuinalueella :/

      Delete
    3. Typerää kommentointia, lopettakaa. Kasvakaa aikuisiksi ja miettikää miten puhua menehtyneet ihmisen omaisille. Aivan käsittämätöntä.

      Delete
    4. Lääkärit jne ainakin syyllisiä. Laura ei todellakaan saanut riittävästi apua. Kuolintapa kiinnostaa edelleen.

      Delete
    5. En ymmärrä, miten kehtaatte edes kirjoittaa tälläisiä asioita tänne. Tuskin kukaan teistä tunsi Lauraa niin läheisesti, että voisitte esimerkiksi tietää, mistä hänen käyttörahansa tulivat. Laura on tehnyt töitä ja opiskellut, sen saatte selville ihan tätä blogia selaamalla.

      Lauran vointi oli kirjoittamansa mukaan välillä niin huono, että hän ei kyennyt opiskeluun. Suorastaan sikamaista sanoa, että hänellä ei ollut stressiä opiskelusta. Laura olisi varmasti halunnut olla niinkuin useimmat muutkin nuoret aikuiset: valmistua mieleiseen ammattiin, löytää kivan työpaikan, rakastua ja muodostaa perheen, elää itselleen mieleisessä kodissa ja toteuttaa unelmia. Aina ei vain voimat riitä kaikkeen,ja sillä ei ole mitään tekemistä kauneuden, varakkuuden tai nuoruuden kanssa. Kaikilla meillä on vaikeutemme, vaikka asiat näyttäisivät ulospäin hienoilta. Kauneimmankin kuoren alla voi olla särkynyt ja todella herkkä sielu.

      Lauran kuolinsyy on niiden henkilöiden tiedossa, joille asia kuuluu eli perheellä ja muilla läheisillä. Kuolinsyyn julkistaminen ei tuo Lauraa takaisin, korkeintaan se sammuttaisi uteliaiden tiedonjanon hetkeksi, kunnes keksisitte mittavat määrät muita tunkeilevia kysymyksiä. Läheisen ja tärkeän ihmisen menettäminen on ihan yhtä raskasta, oli sen syynä sairaus, onnettomuus, rikos tai itsetuhoisuus. On täysin tahditonta alkaa osoittelemaan muita sormella ja syyttämään kuolemasta, ne ovat nimittäin todella rankkoja ja loukkaavia syytöksiä. Erityisen loukkaavaa noita syytöksiä on kohdistaa henkilöihin, jotka ovat menettäneet ainoan tyttärensä. Ehkä teidän tiettyjen kirjoittajien pitäisi itse kokea elämässänne jokin suuri menetys, jotta voisitte jollain tapaa yrittää samaistua Lauran läheisiin ja heidän tapaansa toimia rakkaan ihmisen yllättävän poismenon jälkeen.

      Delete
    6. Herranjumala miten järkyttävää tekstiä! Kuinka te kehtaatte! Kuolinsyy ei ole meillä tiedossa, eikä se meille lukijoille millään muotoa kuulukaan! Ja se, mitä loppujen lopuksi tapahtuikaan, ei ole millään muotoa perheen tai läheisten vika. Hävetkää! Hurjasti voimia perheelle tulevaan, terveisin lukija, joka tuli pitkästä aikaa selaamaan Lauran vanhoja postauksia. Laura oli niin upea persoona. <3

      Delete
    7. Mutta ei myöskään salailu tuo rakasta läheistä takaisin. Siitä vaan tulee fiilis, että asia hävettää, vaikkei siinä oikeasti ole mitään hävettävää. Kyllä meistä jokainen on kokenut/kokee menetyksiä elämässään.

      Delete
  20. Mahdatteko järjestää uutta kirppispäivää? :) Lauran blogia tulee luettua vieläkin viikottain!

    ReplyDelete
  21. Olet Joka päivä mielessä <3

    ReplyDelete
  22. Kaipaan sinua Laura ❤

    ReplyDelete
  23. Hyvää äitienpäivää sinulle Kirsi <3

    ReplyDelete
  24. Monet lukijat välittivät Laurasta paljon. Siksi on ikävää,että tietoja pimitetään,koska mekin haluamme tietää mitä tapahtui. Läheiset voisivat itse miettiä, että jos Laura olisikin kadonnut, eikä koskaan löytyisi,niin mikä epätietoisuuden tuska siitä aiheutuisikaan. Helpoimmalla pääsisi,kun kertoisi vain sen minkä tietää,kuka,miten,missä. Siihen loppuisi kyselyt. Laurallahan oli ollut vaikeaa vuosikaudet. Ja rakkauden lisäksi hän olisi tarvinnut elämäänsä rajoja. Tottakai vanhemmat yrittivät parhaansa,että Lauralla olisi hyvä olla. Siksi varmaan ainakin äidistä tuli enemmän ystävä kuin äiti. Tai ainakin blogista saa sen käsityksen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvittele itsesi Lauran äidin asemaan. Miltä tuntuisi saada tällaisia kommentteja?

      Joten muistetaanhan kunnioittaa omaisten päätöstä. Vaikka Laura jakoi itsestään paljon asioita tänne blogiin, ei se tarkoita sitä että meillä olisi oikeus saada tietää kaikesta kaikkea. Varsinkaan näin henkilökohtaisista asioista. Jokaisella ihmisellä on oma yksityisyytensä, oli hän sitten täällä tai ei.

      Mielestäni Lauran äidistä saa lämpimän ja rakastavan kuvan. Kiitos sinulle Kirsi, kun olet muistanut meitä lukijoita. Ihanaa ja lämmintä kesää sinulle <3

      -Anni

      Delete
  25. Miksi täällä edes julkaistaan nämä kaikki utelukommentit jos niitä uteluita ei haluta? Niitä vaan tulee lisää ja lisää.

    ReplyDelete
  26. Laurasta voisi tehdä jonkinlaisen omaisten muistopostauksen, miten te muistelisitte Lauraa.


    Kysyisin vielä onko Lauralla hautapaikkaa olemassa, olisi ihana joskus viedä ruusuja hänen haudalleen, ei ole päivääkään milloin en häntä ajattelisi <3 Kaunis ihminen oli sisältä ja ulkoa.

    Mukavaa kesänalkua kumminkin!

    ReplyDelete
  27. En kyllä pysty millään tasolla ymmärtämään miten tietyt ihmiset kehtaa olla kateellisia kuolleelle ihmiselle ja tuomaan julki tämän omaisille omia henkilökohtaisia väitteitä/uskomuksia tietämättä kuitenkaan milläänlailla totuutta. Miten hiton typeriä ihmiset voi olla!

    Eli väännetäänpä kaikille utelijaille kaikkitietäville anonyymeille rautalangasta: Te ette ole tunteneet Lauraa vaikka, olette hänen blogiaan lukeneet. Se, että hän pienen osan elämästään teille avasikin, ei koko totuutta hänen elämästään voi tietää kuin ne ihmiset, jotka olivat aidosti päivittäin lähellä hänen elämäänsä.

    Toinen juttu. Jos jatkat täällä muka välittämisen merkeissä vinkumista siitä, että haluat tietää miksi Laura kuoli, saa se todellakin jäädä sinulle arvoitukseksi. Jos et ole ollut Lauran läheinen ei asia sinulle kuulu. Totuushan on se, että et välitä. Olet vain utelias, etkä kestä tietämättömyyttä siitä osuuko veikkauksesi asiasta oikeaan.

    Pyydän valmiiksi anteeksi tätä tulikivenkatkuista kommenttiani omaisilta, mutta pistää todella paljon ketuttamaan ihmisten typeryys ja ilkeys. Suosittelisin kaikkien typerien kommenttien julkaisematta jättämistä. Lauran muiston kunnioittamiseksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä ymmärrän myös uteliaita, koska uteliaisuus kuuluu ihmisluonteeseen, eikä utelisisuus ole ilkeyttä tai typeryyttä. Myös Lauran läheiset tuntuvat ymmärtävän uteliaisuutta,koska julkaisevat kommentit. En usko, että kukaan tarkoittaa pahaa. Ymmärrän myös sinun kantasi, mutta ei se tee sinustakaan sen parempaa tai huonompaa ihmistä. Jokainen tekee omat valintansa ja vastaa seurauksista. Lauran läheiset päättivät tietoisesti vaieta ja poistaa alkuun kaikki keskustelutkin, tottakai se lisää uteliaisuutta ja spekulointia. Itse olisin toiminut toisin ja kertonut asioista avoimesti. Mutta kuten sanottu, jokainen valitsee itse ja kantaa seuraukset. En väitä, että utelu olisi oikein, muttei myöskään ole oikein alkaa ihmisiä siitä haukkumaan. Me olemme erilaisia kaikki.

      Lauran kuolemasta on kaksi vuotta ja varmasti kaikki,jotka edelleen täällä käyvät, ovat jollakin tasolla välittäneet Laurasta. Laura oli hieno ihminen,joka lähti aivan ennen aikojaan. Se on todella sääli.
      ❤️❤️❤️❤️

      Delete