Onnellinen aamu

Heräsin tänään onnellisena. Tasan kello 11.35.
Katsoin puhelintani, että paljonko kello on, ja huomasin, että olin saanut Whats apissa sydämen eräältä. Punaisen. Viesti oli tullut minuuttia ennen kuin olin herännyt.

Seuraavaksi laitoin c-vitamiiniporetabletin isoon vesilasiin, Kristinen "tuliais"tuoppiin jostain baarista. Se on muuten todella kestävää tekoa. Pari kertaa tippunut tiskikaapista alas, eikä ole ilmeisestikään hajonnut.

Näin sellaista unta, että asuin 60-luvulla Neuvostoliittolaisessa junassa.
Mun koko elämä oli siellä junassa. Välillä pysähdyttiin, ja sitten saatiin vaikkapa elintarvikkeita tai jotain muuta tärkeää. Tämä oli siis unen alussa. Mutta sitten kasvoin vanhemmaksi tässä Neuvostoliittolaisessa junassa ja ihastuin ikäiseeni Vladimiriin.
Oon nähnyt ennenkin tällaisia junaunia, mutta viimeksi, kun näin junaunta, niin pelasin Tšekkoslovakian jääkiekkomaajoukkueessa vuonna 1953, ja mä tein lopulta ratkaisevan maalin Neuvostoliittoa vastaan, ja Tšekkoslovakia voitti MM-kultaa.
Olin sen ajan Wayne Gretzky, ehkä jopa vähän kovempikin..

Niin, mutta viime yön junaunessa olin junakuskin tytär, eli en mikään tavallinen tallaaja.
Isäni oli kunnioitettu mies, ja osasi hienosti väistellä vastaantulevia vaaroja ja muita junia (ei varmaan kannatais pelata Hugopeliä ennen nukkumaanmenoa... :D)
Jossain vaiheessa mun kuitenkin piti saada rintaliivit, koska olin tullut jo siihen ikään, ja joku pysähtymispaikalla sitten salakuljetti mulle sellaiset, pitsiset ihan.
Siihen se uni loppui.

Krisu soitti just, että oonko jo lähtenyt Pitäjänmäkeen sen luokse.

Mutta koska mulla on tänäänkin sata ja yks asiaa tehtävänä, niin maanittelin Krisun tänne mun luokse Kurviin. 

Matkin yhtä Pasilajaksoa, sitä missä Kontiovaara väkisin änkee poliisipartioautoon ja aiheuttaa pelkästään ongelmia. Kohdassa, jossa Neponen sanoo, että "Kalliosta on tullut raportti, että joku myy huumeita." Pöysti saa tilanteen hallintaan ja on just selvitämässä keissiä, kun Konttis tulee siihen sitten ja pilaa kaiken ja sanoo "Juhani Kontiovaara - Kallio. Huumeet, nuo aikamme rutto, rehottavat koleran lailla pääkaupunkimme tunkiolla, joka on leprainen Kallio!"
Siihen sitten tää huumepusheri vastaa, että "Hei mitä helvettiä??Plus Kallio ei ole tunkio. On rosoisen elämän makuinen.
Ja mä yritin just sillä äänellä ja noilla sanoilla houkutella tänne ja MÄ ONNISTUIN!
Me mennään muuten luistelee.
Ja mä rakastan Konttista!

Nyt on hirrvee pissahätä-->