Lauran rakas ystävä Emilia teki tämän muistovideon. Laura rakasti tätä kappaletta.
"I was here
I lived, I loved
I was here
I did, I`ve done everything that I wanted
And it was more then I thought it would be
I will leave my mark so everyone will know
I was here"
Kiitos teille kaikille Lauran blogin lukijoille. Olette koskettavan kauniisti elänyt mukana suuressa surussamme
(Lauran muostopuhe)
Rakkaat äiti
ja isä ja Lauran läheiset.
On liian
lyhyt matka siitä peltorit päässä vuosia nukkuneesta tytöstä tähän päivään,
jona saatamme Lauran viimeiselle matkalleen. Vaikka Lauran elämä päättyi aivan
liian aikaisin, ei se jäänyt vaille merkitystä. Me läheiset saimme rinnallemme
hyväsydämisen ja oikeudenmukaisen ihmisen, jolla oli suuri tarve toteuttaa
unelmansa. Laura oli kärsimätön ja tuntui kuin Lauralla olisi ollut sammumaton
jano kokea ja nähdä. Kiire elää. Toteuttaa itseään. Toinen toistaan seuraten
ideat pursusivat Laurasta, joka innostuksissaan oli maailman paras myymään
suunnitelmiaan. Siihen innostukseen oli helppo lähteä mukaan, oli sitten kyse
vuokra-asunnon täysremontista laminaattien, tapettien ja muovimaton poistoineen
(vuokranantajalta ei tietenkään kysytty mitään) tai ex tempore-Filippiinien
matkasta, jonne Laura lensi, totta kai, ykkösluokassa.
Ulkomaailmalle
Laura halusi imagonsa olevan kovatahtoinen, mielipiteiltään suora. Välillä
Laura tietoisesti sanoi jotain, minkä tiesi aiheuttavan pahennusta. Laura
halusi shokeerata. Tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät. Mutta kaikista tärkeintä
oli herättää tunteita. Olla olematta tavallinen. Kaikki muu kävi.
Lauran
julkinen imago saattoi hätäisimpien tulkitsijoiden mielestä antaa kuvan
ihmisestä, jota mikään pintaa syvempi ei kiinnosta. Tai että Lauralla oli
kaikki ja enemmän kuin kukaan voisi toivoa.
Oikeasti
Laura oli valtavan ujo tyttö, joka jännitti puhumista ja esiintymistä ja joka
toivoi hyvää niin eläimille, lapsille kuin heikossa asemassa oleville. Lauran
suurin unelma oli lähteä vapaaehtoiseksi kriisialueelle tai kehitysmaahan,
jossa olisi voinut olla avuksi pienille lapsille.
Laura oli
täynnä ihmeellisiä kysymyksiä historiasta, tieteestä ja avaruudesta. Laura
halusi ymmärtää maailmankaikkeutta ja syiden suhdetta seurauksiin.
Valonnopeutta. Meillä oli Lauran ja isän kanssa Historia-lehti –piiri. Lehdet
kiersivät Heijalta toiselle, tai olisivat kiertäneet, jos ne eivät olisi aina
jääneet jumiin Lauralle.
Laura eli
intensiivisen ja hyvin julkisen elämän, jota tuhannet ja taas tuhannet nuoret
seurasivat. Laura oli lukemattomille ihmisille esikuva, tyyli-ikoni. Syy tehdä
asiat jotenkin toisin. Joku joka antoi luvan kulkea omaa tietä ja olla
välittämättä epäilevistä tai vähättelevistä kommenteista.
Niitä Laura
sai itsekin. Varmasti enemmän kuin kukaan muu. Välillä pahat sanat pääsivät
Lauran ihon alle, välillä eivät. Laura oli tässä suhteessa aivan tavallinen
tyttö. Ketä tahansa sattuisi ne kymmenet ikävät kommentit, joita Laura joutui
itsestään päivittäin lukemaan.
Mutta entä
ne kauniit kommentit? Kolme päivää Lauran poismenon jälkeen minulla oli
tarpeeksi voimia avata Laurasta käytyjä nettikeskusteluja. Löysin
keskustelupalstoilta useita viestiketjuja, joista kiihkeimpään oli kerennyt tulla
687 kommenttia Lauran menehtymisen jälkeen. 90 % viesteistä oli kertomuksia siitä,
kuinka järkyttyneitä nettikeskustelijat olivat Lauran poismenosta ja mikä merkitys
Lauralla oli ollut heidän elämässään. Kertomuksia kasvamisesta Lauran mukana,
oman identiteetin löytämisestä ja itsevarmuuden ja omien halujen ja toiveiden
muokkautumisesta. Kauniita kiitoksia Lauralle siitä, että Laura oli… Noh,
Laura. Se pieni, uskomattoman kaunis tyttö, jolle sopi mikä tahansa vaate tai
vaikka jätesäkki (tästä kuva Lauran muistokirjassa). Siitä että oli joku, joka
ei pyydellyt anteeksi sitä mitä oli.
Haluan tässä
jakaa yhden niistä tarinoista, joita viikko sitten luin Internetistä. Tämän
tarinan kertoi itseään aiemmin ujoksi introvertiksi kuvaillut 25 vuotias
nainen, joka omien sanojensa mukaan oli seurannut Lauraa netin välityksellä
viimeiset 10 vuotta. Tämä nuori nainen oli vielä jokin aika sitten harmitellut
osaansa sinkkuna ja suorastaan pelännyt uusien ihmisten kohtaamista. Kaikki
muuttui, kun hän näki Lauran yllä omasta mielestään maailman kauneimmat
vaatteet, jotka saattaisivat sopia hänellekin. Tämä nainen osti nuo samat
vaatteet, ja vaikka ne eivät näyttäneet peilistä läheskään yhtä hyviltä kuin
Lauran päällä, oli hän näkemäänsä niin tyytyväinen, että uskaltautui
viikonloppuna lähtemään baariin. Tuossa baarissa hän iski silmänsä unelmiensa
mieheen, pyysi tätä tanssimaan ja loppu on historiaa. Pari odottaa ensimmäistä
lastaan ja on menossa naimisiin tänä kesänä.
Tämän naisen
tarina summaa mielestäni Lauran perinnön. Laura oli tärkeä ihminen meille
kaikille. Ja tärkeä, tavoilla joita emme ehkä vielä tiedäkään, lukemattomille
muille.
Laura,
rakastan sinua aina. Ja olen ikuisesti kiitollinen ajasta, jonka sain viettää
kanssasi.
Lepää
rauhassa pieni.
Rakkaudella veljesi Jesse
Rakkaudella veljesi Jesse