Blogin lukijoille

Olen miettinyt aina silloin tällöin, etttä mikä tämän blogini funktio on, mihin sillä pyrin? Vai pyrinkö

mihinkään? Olen tajunnut sen, että kirjoitan tätä itselleni, mutta siinä samalla 50 000 muullekin ihmiselle. Eli selvää on siis se, että kirjoitan blogiani myös teille. Aiemmin kirjoitin livejournaliin, ja juttujen taso oli kymmenen kertaa henkilökohtaisempaa. Se oli eräänlaista terapiaa mulle. Nykyään blogini on aika pintapuolinen. Kerron päivistäni lyhyesti, ostoksistani joskus, matkoista, koiristani, kauneudenhoidoista, kodistani, ystävistäni, juhlimisesta, ja oikeastaan kaikesta siitä mitä teen, mutta tietenkään en kaikkea sitä, mitä mulle tapahtuu tai mitä teen, vain ainoastaan osan siitä.

Tykkään blogistani juuri tällaisena. Joskus tekstipainotteisia postauksia voisi olla enemmän, ja asukuvia myös enemmän, mutta silti, mä pidän tätä just sillä tyylillä kuin parhaiten pystyn ja mihin rersurssit riittää.

Sain kuitenkin tänään eräältä hyvin pitkäaikaiselta lukijalta meiliä.
Hän on siis seurannut mua jo irc-galleria-ajoilta ja lukenut blogiani ihan alusta asti.

Tulinpa hyvälle mielellä, että ihanaa, kun teitäkin vielä on olemassa!

Sähköpostin kirjoittaja mainitsi heti alkuun, että haluaa vihdoin raottaa sanallista arkkuaan.

Hän pahoittelee puolestani sitä, kuinka joudun kestämään anonyymeja ja ikäviä kommentteja.
Hän tsemppaa mua olemaan välittämättä ja jatkamaan samaan malliin, "eihän me muuten luettais sun blogia, jos me ei susta tykättäsisi!"

Sitten tuleekin kohta tai pikemmin loput tekstistä, jotka kääntää viestin ihan ylösalaisin, ja ainakin mulle tulee hyvin hämmentynyt olo. Ehkä jopa sellainen olo, että apua, olenko velkaa jollekin jotain?

 Ja haluan vielä painottaa, että en paljasta henkilön henkilöllisyyttä, eikä sitä näistä lauseista voi mitenkään saada selville.

Hän kirjoittaa seuravasti:

"En tiedä mikä sun funktio tällä bloggaamisella on, jos teet sitä vaan itseäsi varten ni sitten ei kannata edes lukea pidemmälle! Jos sulla on kuitenkin tarkotus kirjotella meitä lukijoita kiinnostavista aiheista, niin kerronpa nyt sitten yhtenä monista, että mikä juuri mua kiinnostaa."

"Mun mielestä sun blogi oli ennen enemmän pinnallinen ja se oli musta hyvä juttu. 

Tykkään tosi paljon "tylsistä" teksteistä jossa kerrot vaan puhtaasti vaatteista, kengistä, tatskoista ja matkustamisesta. Oikeesti parhaita postauksia on musta ne missä oot vaan yksin kotona ja esittelet eri vaatteita ja miten yhdistäisit niitä. Useimmat lukijat on varmaan kiinnostuneita kun paljastat niille vähän sun henkilökohtasta elämää, mutta mua se ei kyllä oikeesti kiinnosta. Mua ei kiinnosta sun koirat (vaikka ihania ovatkin!), kuvat sun ja sun kavereitten tekstariketjuista, kertomukset siitä millasia baarireissuja teillä on ollu tai seuranhaulta vaikuttavat uintikuvat. Äläkä ota tätä pahalla, esim noi sun persekuvat on musta ihan mielenkiintosia, koska en koe että niissä sun pointti ois herutella tmn vaan ihan puhtaasti muotikuvaus, missä nyt sattuu näkymään perse. Oikeestaan mua ei ees kiinnosta noi sun superpitkät kauneudenhoitopostaukset, vaikka ulkonäköpostauksia onkin! mua ei haittaa sun turkispostaukset, vaikka en ihan samaa mieltä sun kanssa näistä asioista olekaan, mutta onpahan ainakin vaatepostaus! joten yhtenä pienenä äänenä toivon tietenkin vaikuttavani hirveän paljon sun blogin tulevaan sisältöön, pliis enemmän vaate- yms postauksia!

ainiin ja vielä, voisitko jooko olla kihartamatta sun hiuksia, sulle sopii niin paremmin suorat! (haha ja vanhana laurafanina tietenkin ehdotan myös takaisin mustaksi värjäämistä.... :P)

vielä toinen ainiin! jos sulla on jossain vanhoissa kätköissä edes haisevana kaapin pohjalla paita josta laitoin sulle liitteenä kuvan ja satut vielä löytämäänkin sen, ni voisitko jookosta myydä sen mulle!? :)) oisin ihan tosi happy!

eipäs mulla muuta :)"

 (tämä oli se paita, jonka hän halusi ostaa, perus 8-vuotta vanha paita)

Että sellainen oli se meili siis.

Jotenkin mulle tuli sellainen olo, että okei, toiveita on monia, ihmisiä on monenlaisia, mutta kaikkia ei vaan aina voi miellyttää - vaikka kuinka haluaisinkin.

Voin yrittää kirjoitella enemmän vaatteistani, kuvata päivänasuja enemmän ja sitä rataa.

Ne tatskat, mitä mulla on, niin niistä kaikista on tehty jo postaukset. Yhtä tatuointia jopa poistatan, ja poistattaminen on jo niin loppusuoralla, että kevään mittaan kerron sitten siitäkin prosessista teille, koska monet ovat sitä pyytäneet ja varmasti se aihe monia kiinnostaa.

Mutta sitten se kohta, jossa pyydetään, etten kihartaisi hiuksiani?
Tai, että värjäisin takaisin mustaksi?
Ymmärrän, että ne ovat toiveita, mutta musta ne ovat aika vaativia ja itsekkäitä toiveita.

Näytän juuri nyt siltä 23-vuotiaalta Lauralta, jolta haluan näyttää.

 En halua näyttää enää samalta, kuin silloin 15-19-vuotiaana. Silloin, kun olin teinityttö.

Mulle tuli jopa hieman harmillinen olo, että rakkaat koirani eivät kiinnostaisi yhtään, tai postaukset, joissa kerron enemmän ajatuksiani, tai ylipäätään mitkään ne jutut, jotka juuri musta kuuluu tähän blogiin!

SIKSI:
Haluankin kysyä teiltä (mikäli vielä olette jaksaneet tänne asti lukea, että mitä te haluaisitte blogissani olevan vähemmän? Mitä taas enemmän?
Minkälaiset postaukset ärsyttää? Minkälaisia videoita voisin teille kuvata?
Kiinnostaako sisustaminen? Kiinnostaako hiustenlaitto, esim kampaajalla, tai uudet pidennykset, eri hiusvärit sun muut?

Haluan myös sanoa, että kyseinen meili ei tosissaan saanut mua nyt niin poissatolaltaan, että siitä piti tänne tulla kirjoittamaan. Koin tässä olevan hyvän raon vähän kuulustella myös teitä muita, että mitä te toivoisitte?

Mun mielestä nimenomaan toivoa saa, mutta vaatia ei.
Enhän mä voi yhden ihmisen toiveiden mukaisesti tätä blogia pitää.
Lähtökohtaisesti kirjoitan tätä blogia juuri niin kuin itse osaan ja haluan.

Hyvää ja ihanaa maanantaita kaikille !!  ♥♥♥