Elsa syntyi kesällä 1991 tai 1992, me ei millään osata hahmottaa, että kumpi vuosi on kyseessä, koska siitä on niin kauan aikaa.
Vaikka olin vasta noin 3-vuotias, niin muistan hämärästi sen päivän, kun me saatiin Elsa.
Isä oli jo hyvän aikaa vinkunut meille kissaa, ja kun äiti lopulta suostui siihen, niin sittenhän se hankittiin. Asuttiin silloin Järvenpäässä omakotitalossa, omenapuiden ympäröimänä.
Mentiin erääseen maalaistaloon Jessen ja isän kanssa, aikomuksena löytää "tiikerikissa"!
No, siellä ei sitten ollut tiikerikissoja, vaan pieni ja suloinen mustavalkoinen kissanpentu, joka nukkui jonkun heinäkasan alla, kanalassa, vai missä nyt olikaan.
Ja niin Elsa sai sinä kesäisenä päivänä paikan meidän perheestä.
Elsa oli aina perheen kingi, kerran se ajoi takaa koiraa, ja välillä se karkasi viikoiksi omille teilleen, mutta tuli aina takaisin. Noin vuoden kahden vanhana Elsa sai kolme suloista kissanpentua.
Pennut kylläkin annettiin pois luovutusikäisinä, mutta oli sekin kokemus.
Elsa ei erityisemmin pitänyt lapsista, eli Elsa ei koskaan pitänyt musta, kun olin lapsi. :D
Eikä Elsa pitänyt koirista tai muista kissoistakaan. Monesti heiluivat kynnet, ja mulla olikin aina naarmuja jossain päin naamaa.
Elsa on aina ollut erittäin fiksu kissa, se on tullut pyytäessä ja totellut käskyjä.
Helsingissä asuessa legendan mukaan Elsa hyppäsi kuudennen kerroksen parvekkeelta, ja olikin silloin taas pari viikkoa kateissa, jossain se oli seikkailemassa, kun me oltiin sydämet syrjällään.
Saattaa myös olla, että Elsa oli päässyt jotenkin ihmeen kaupalla ulko-ovesta karkuun, sitä me ei tiedetä.
Viimeiset aikansa Elsa sai viettää äidin täysihoitolassa.
Elsa sai mennä parvekkeelle nukkumaan koska vain, pääsi saunomaan äidin kanssa, ja söi itsensä hieman pulleaksi jopa. Elsa vaikutti todella tyytyväiseltä.
Eilen 11.08.09 Elsa nukkui pois.
voi ei, otan osaa :'( <3 Elsa oli varmasti hieno kissa
ReplyDeleteVoi ei, ihana Elsa :( Otan osaa!
ReplyDeleteEikä! ='(
ReplyDeleteOtan osaa, ihana Elsa <3
<3
ReplyDeletevoi :( voimia sinne!
ReplyDeleteSurullista. Otan osaa :( Tosi suloinen kissa<3
ReplyDeleteotan osaa :(
ReplyDeletehui mua alko ihan itkettää tossa ku luin tota :( otan osaaa =(
ReplyDeletevoi ei otan osaa <3 tekstissä luki että menitte jessen kanssa hakemaan , onks jesse sun veli ? :o :D
ReplyDeleteiha oikei sulle
ReplyDelete:,<
ReplyDeleteOtan osaa :(
ReplyDeleteei oo totta :( kauheeta tommone :(
ReplyDeleteOtan osaa, Elsa oli varmaan mahtava kissa, suloinen ainakin!
ReplyDeleteOtan osaa:(
ReplyDeletelemmikit on mulle aina ollut kuin perheenjäseniä, tätä lukiessa silmät kostuivat. voimia <3
ReplyDeleteTosi lämmin kirjoitus Elsasta:)
ReplyDeleteVoi ei. Mä itken täällä naama märkänä. Onneksi sen ei tarvinnut kärsiä.
ReplyDelete:´<
ReplyDeleteOtan osaa, minullekin tuli itku silmään tuota lukiessa. :'<
ReplyDeletetuli ihan tippa silmään.. kyllä oma lemmikki on aina niin tärkeä ja rakas ja kun katselen vieressä makaavaa paksua kissaani.. :(
ReplyDelete<3
ReplyDeleteIhana Elsa-postaus, Laura:'>
ReplyDelete<3
tiedän miltä susta tuntuu.
ReplyDeletemutta ikävän lisäksi jää onneksi myös ne hyvät muistot :)
Voi ei, tuli kyyneleet silmiin ihan :´( Meilläkin on aina ollut kissa ja niistä monta on jo kuollut, mutta aina se on yhtä vaikeeta. Otan osaa siis!
ReplyDeletevoi ei :((((((( mä niin itkin ku luin tätä...... jaksamisia sulle!
ReplyDeletekamala kun rupesi itkettämään, otan osaa<3 Elsalla oli varmasti ihana kissan elämä ja se elikin todella vanhaksi rakastavassa perheessä.Toi sun kirjotus siitä oli ihana,voin kuvitella miten paljon lemmikin kuolema sattuu,en voi sitä vielä kuvitella kun kattoo omia hauveleita,toinen vasta pentu,mutta Elsalla on varmasti hyvä olla nyt.
ReplyDeleteJaksamisia! Elsa vaikuttaa olleen hieno kissa. Ja se sai elää mahtavan ja pitkän elämän! Se oli onnekas.
ReplyDeleteVoi luoja miten joku voikin kommentoida noin, että lemmikin menettäminen olisi ihan oikein sulle?!?! Toivottavasti kyseinen anonyymi tukehtuu omaan katkeruuteensa.....
ReplyDeleteOtan osaa suruun, itse menetin 12-vuotiaan rottweilerini helmikuussa, eikä ikävä ole vieläkään hellittänyt :/
Voi, otan osaa :¨(
ReplyDeleteSilmät kostuivat kun tätä postausta luki, kirjoitit Elsasta kovin kauniisti. Otan osaa ja toivotan sulle voimia.
ReplyDelete:( kauniisti kirjoitettu, otan osaa. ja todellakin typerä anonyymi joka sanoo että ihan oikein sulle, se on aina kamalaa kun menettää jonkun tärkeän elämästään, oli se sitten ihminen tai eläin.
ReplyDeleteJaksamisia. <3 Itselle tuli mieleen oman edesmenneen kissan tarina. On aina kovin surullista kun eläinystävät nukkuvat pois.
ReplyDelete<3
Elsan elämä kuulostaa aika jännältä ja hyvältä kissan elämältä, eikä se onneksi ihan lyhytkään ollut :) Voimia sinne kaikille! ja Elsa elää edelleen, muistoissa.
ReplyDeleteää kauhee! :( toi kuulostaa ihan omalta kissaltani ja siks tuntu niin pahalta lukee tätä kun alkaa silläkin jo ikää olla :(
ReplyDeletesiitä oon kuitenkin iloinen että vaikuttaa siltä että kissa oli sulle tärkeä, aika moni ei kiinny lemmikkikissaan kuten vaikkapa koiraan kiinnytään, en tiedä miksi? muutenkin tuntuu että kissoja pidetään paljon toisarvoisempina kuin muita eläimiä...
mutta voimia sulle paljon
Otan osaa. Ihanasti olit kirjoittanut elsasta :)
ReplyDeleteotan osaa<3
ReplyDeletetiiän täsmälleen miltä tuntuu tollanen menetys, itselläni oli koko elämäni ajan ollu kissa kunnes se kuoli 18 vuotiaaana:( suru helpotti vasta kuukausien päästä:( mutta kyllä jossain vaiheessa helpottaa, mutta uudet lemmikit ei korvaa
Otan osaa<3
ReplyDeleteTuli kyllä itelläki tippa silmään vaikken kissoista kovin tykkääkään. Mutta jaksamista sulle. :)
ReplyDeleteAnonyymi Anonyymi sanoi...
ReplyDeleteiha oikei sulle
mä jotenki arvasin et jonkun on vaan pakko tulla sanomaan jotain ilkeetä ja keksimällä keksii jotain mihin vois purkaa omaa katkeruuttaan. haloo.
mutta jokatapauksessa otan osaa <3
Otan kovin paljon osaa! Tuli ihan tippa linssiin täällä päässä. Oma kisu kuoli alle kymmenvuotiaana kaksi vuotta sitten, ja ainoa mitä siitä viisastuneena voin sanoa on se, että ihanat muistot pysyvät aina!
ReplyDeleteElsa oli varmasti tyytyväinen, että sillä oli noin rakastava ja huolehtiva perhe <3
ReplyDeletevoi ei, otan osaa, koska kun pistit tuon aiemman postauksen Elsasta, meidän oma kissa oli tosi kipeä, ja epäiltiin että se olisi saanut jostain rotanmyrkkyä ;( Tuli ihan tippa linssiin, koska olen menettänyt usemmankin lemmikin. No, nyt Elsan on hyvä olla , ajatellaan näin :) Jaksamisia. :>
ReplyDelete<3
ReplyDeleteOtan osaa :/ lemmikin menettäminen on kamalaa.
ReplyDeletejaksamisia :)
ReplyDeletevoi, otan osaa. itsekin tiedän millaisen merkityksen lemmikki tekee itselleen, varsinkin kun on saanut sen pikkutyttönä.
ReplyDeletetoivottavasti Elsa löysi pehmeän pilven missä nukkua.
Otan osaa <3 Siitä ainakin voi olla onnellinen, että Elsa sai elää pitkän hyvän elämän. Mullakin on yksi kissa sateenkaarisillalla, pahin suru ja ikävä on helpottunut paljon näin vuosien varrella ja lämpimät muistot ovat jääneet :)
ReplyDeleteooiku sulosia kuvia, hirmu nätti kissa! mutta jaksamisia sinne!:)
ReplyDeleteJaksamisia. Lemmikin menettäminen on aian rankkaa. :(
ReplyDeletehaha koominen toi biisi jotenkin tähän. vähän paras:D
ReplyDeleteVoimia paljon Laura! Olen kokenut ihan saman kuin sinä, menetin 17-vuotiaan rakkaan kissani 4 vuotta sitten ja edelleen itku tulee erittäin helpolla kun mietin kisuani.
ReplyDeleteVOI EI!:( Mun kissa kuoli viime jouluna ja osa minusta tulee aina ikävöimään ja rakastamaan häntä!
ReplyDeleteMutta nyt Elsa on kissojen taivaassa ja voi olla sun suojelusenkeli! :)
otan osaa...:(
ReplyDeletetsemppiä sulle laura!
This comment has been removed by the author.
ReplyDeletehttp://www.youtube.com/watch?v=t9QwGJkYisc&feature=fvw
ReplyDeletevoimia sinulle laura.
otan osaa :( ja liikuttavan tarinan kirjotit! ihan tuli tippa linssiin ku aloin miettimään meidän kissaa, joka kuoli viime kesänä :'(
ReplyDeleteOtan osaa :( lemmikin menettäminen ei ole koskaan helppoa, se on sama tunne kun menettäisi ihmisen.
ReplyDeleteVoi, otan osaa =( Voimia sulle<3
ReplyDeleteOsanottoni :(
ReplyDeleteMeitsin kissa oli kanssa 17-18vuotias kun se piti lopettaa, oli todella huonossa kunnossa :(
ReplyDeleteKehräsi vielä sinä päivänä kun vietiin se eläinlääkärille, ei ole ehkä ikinä ollut niin rauhallinen ja levollinen. Varmaan tiesi mitä on edessä.
RIP. Repe, paras kissa ikinä<3
Onneksi muistoja ei kukaan vie pois! <3
ReplyDeletevoi ei :( otan osaa.
ReplyDelete:'( voimia<3 mutta sai elää hyvän elämän ja toi teidänkin elämään iloa=) ps.IHANIA kuvia susta! voisit joskus tehdä sellasen postauksen missä on pelkästään tollasia kuvia susta=)<3
ReplyDeletei know the feeling, mun 16-vuotias koira kuoli kesäkuussa ja oltiin sen kanssa jaettu mun ilot, surut ja kasvaminen 3-vuotiaasta täysikäiseksi. tsemppiä!!
ReplyDeletehyvää matkaa elsa-kisulle sinne jonnekin ja voimia sinulle <3
ReplyDeleteMeillä on ihan samannäköinen poikakissa kuin Elsa, 6-vuotias vasta, mutta olen itkenyt täällä nyt naama märkänä kun kuin postauksesi, kun on niin samannäköinen, ja kun miettii miten kestän kun siitä aikanaan aika jättää.
ReplyDeleteJaksamista!
-Minni
:( Poru tuli tätä lukiessa.. :( Tiedän tunteen..
ReplyDeleteOsanottoni. :(
ReplyDeletehttp://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html
otan osaa laura<3
ReplyDeleteparempihan sen on varmasti nyt olla! Ja sitten kun meidän on aika lähteä täältä maailmasta, varmasti Elsa tulee meitä vastaan siellä jossain... Voimia, osanottoja ja jaksamista sulle!<3
ReplyDelete<3<3<3
ReplyDeletevoi ei :( kauhee surullista.yhyhyhy ;(
ReplyDeleteotan osaa myöskin :<
ReplyDeleteitse olen juuri muuttamassa uuteen asuntoon ja sain juuri tänään tietää ettei sinne saakaan ottaa lemmikkieläimiä, joten joudun luopumaan kahdesta ihanasta kissastani =( tosin luultavasti joku sukulainen/perheeni huolii ne ja ehkä saan kisut vielä takaisin kun muutan jonnekin muualle taas =)
http://www.youtube.com/watch?v=tZ9PJhL5zK8&feature=related
ReplyDeletekannattaa katsoa tämä kyseinen pätkä.
voi helpottaa. :)
osanottoni vielä.
Otan osaa<3
ReplyDeleteooi miten olit kirjoittanut Elsasta :) ihana ajatus tää postaus!
ReplyDeleteAnonyymi sanoi...
ReplyDelete:'( voimia<3 mutta sai elää hyvän elämän ja toi teidänkin elämään iloa=) ps.IHANIA kuvia susta! voisit joskus tehdä sellasen postauksen missä on pelkästään tollasia kuvia susta=)<3
tarkoitin noilla kuvilla siis ylempäää postausta=)
Otan osaa, tuli ihan kyynel silmään kun niin kovin kissarakas olen :(
ReplyDeleteOtan osaa ja voimia <3 rakkaan lemmikin menetys on kauheeta, mut muistot säilyy aina :)
ReplyDeleteHera ja Elsa kävelee vierekkäin sateenkaarisillalla! :)
ReplyDelete<3: J
tota, otan osaa , mut myytkö mulle noi uggit ??????????????????
ReplyDeletemistä tuo kuva on otettu missä olet elsan kanssa?:)
ReplyDeleteVoi, kauniisti kirjotettu Elsasta. Oli varmasti hieno lemmikki <3
ReplyDeleteeikä :'( kauheaa, mutta nyt sen on parempi olla. otan osaa<3
ReplyDeleteouuu, kauheeta ::<
ReplyDeletemeinasin itsekin käydä itkemään.
voi sua :( tuli iha kyyneleet silmii ku itellä on kaks kissaa ja jos niille kävis jotai ni olisin varmaa iha hajalla. mutta ihan varmasti Elsalla oli hyvä elämä ja nyt sillä on hyvä olla siä missä onkaan. jaksamista sulle <3
ReplyDeletevoivoi :'( aloin itsekkin ihan melkein itkemään .. en voi edes kuvitella sitten kun omasta kissasta joskus aika jättää :'<<
ReplyDeleteVoi ei :/ otan osaa, lemmikin menettäminen on aina raskasta. Jaksamista :)
ReplyDeleteEi muuta kuin, että voimia sinulle ja perheellesi :( Otan osaa.
ReplyDeletehei missäpäin järvenpäätä asuit ja kuinka kauan =)?
ReplyDeleteja otan osaa multaki kuoli rakas kissa kesällä ;'(
voi eii. :( tää oli niin ihana :)
ReplyDeleteVoi, otan osaa, tuli tippa linssii. :[
ReplyDeleteTuli mielee meijän 3 kisua, joista kaks pitäny lopettaa ja yks kuoli vanhuuteen. :-------( Itkettää vieläki, ku ajattelee niitä.
Otan osaa todella paljon! : (
ReplyDeleteTuli kyyneleet ihan silmään tuota lukiessa.
otan osaa myös :( suloinen kisu ainakin oli.Mutta ainakin se kuoli vanhuuteen eikä esimerkiksi jäänyt auton alle mistä voi kyllä olla onnellinen :)
ReplyDeleteOsan otot ja suuresti voimia sinulle. Rakkaan lemmikin pois meno on todella raskasta:(<33
ReplyDeletealko itkettää tosissaan kun luin tota!! :(( itelleni oma koira on maailman tärkein! jaksamista..
ReplyDeleteIHANA sänky!
ReplyDeleteVoi ei, otan osaa! :( Voin vaan kuvitella miltä tuntuu menettää lemmikki mikä on ollu sulla koko elämäs.
ReplyDelete