Banneriongelma

Mun on jo pitkään aikaan pitänyt tehdä uusi banneri. Yksinkertaisesti en ole saanut hienoa banneria koskaan aikaiseksi. En ole mikään supernero on photoshopin kanssa, ja tällä hetkellä mulla ei edes ole koko ohjelmaa. Ideoita olisi, mutta toteutus epäonnistuu aina.
Löysin koneeltani joitakin aikaisempia väsäyksiä, surkeita sellaisia.
Pari noista ovatkin olleet blogissani käytössä, mutta nyt olisi kyllä aika tehdä ihan kokonaan uusi banneri. Muutenkin olen miettinyt ulkoasuun tulevia muutoksia. Jotenkin värillinen tausta ei vaan nappaa, en tiedä miksi. Mutta katsotaan nyt.. :D
Miksei muuten keksitä sellaista ohjelmaa, jolle voisi sanella toiveet, "laita sellainen banneri, jossa on yksi kuva kengistä, yksi kuva asusta ja sitten siihen kivalla fontilla teksti, jonka vierssä menee marsu"
Eilen meidän piti Annan kanssa tehdä uusia/uudet bannerit, mutta mä en jaksanut alkaa edes suunnitella. Anna sai jotain vissiin aikaiseksi.


Illalla julkaisen miesten kauluspaitojen voittajat!

DIY ja hiusjuttuja

Anna tuli tänään mun luokse tossa illemmalla (maanantaina siis).
Tehtiin yhdessä ruokaa ja katsottiin Thelma and Louise subilta.
Samalla siinä sitten krepattiin mun tukka, hahahha..Näytin viidakon Ykältä.
Anna halusi kokeilla mulle tollaista minnihiiri/rusettikampausta. Aika söpö muuten.


Seuraavaksi alettiin muokkailla mun yhtä paitaa. Löydettiin aika paljon ketjuja, ja siitähän se idea sitten lähtikin. Eli paita oli ihan perustrikoo ginasta, pienillä olkarypytyksillä kylläkin.
Ompeleminen oli helpompaa, kun paita oli puettu päälle. Ihan vaan siis vinkkinä. ;)

Jossain vaiheessa Anna ei jaksanut enää ommella, joten paita siirtyi Annan päälle, ja mä jatkoin tuunailua. (Hahhaaa, meillä on muuten lanit täällä meneillään....)
Ja sitten paita in action. Oon aika tyytyväinen lopputulokseen. Ompeleminenkin oli suhteellisen helppoa, vaikka aikaa siihen kuluikin... Mutta samalla saattoi jopa katsella telkkaria



Nyt me aletaan syödä Annan omatekemää rahkaa.

<3 Minnihiiri

Huomiseen!

Aivopieru

Taitaa toi työpaikan peili olla aika pölyinen, eikä mun käsikään pysynyt stabiilina.
Mutta ehkä siitä vähän hahmottuu tän päivän vaatteet.?
Töissä meni aika rennosti, ja mulla oli itseasiassa pari kertaa ihan kohtalaisen hauskaakin.
Kiitokset siitä eräälle Matille. :'D
Töiden jälkeen käytiin Empun kanssa syömässä, ja samalla suunniteltiin ensi viikonloppua ja halloweeniä. En tiedä vielä, mikä "hahmo" aion olla.

Tulin kotiin aika väsyneenä.
Kämppä on kerrankin sotkuinen, ja musta se on mukava asia.

Sain muuten tänään töissä aivopierun: mä haluan punaiset hiukset....
Edes vähäksi aikaa...... :D



Nojoo, eiköhän tämäkin kohtaus mene kohta ohi. Mulla oli viimeksi kuusi vuotta sitten ihan kirkuvan punaiset hiukset, ne olivat kyllä ihan söpöt.
Enhän mä kuitenkaan värjää, mutta välillä on kiva leikitellä ajatuksilla.




kuva
kuva
kuva

Jesse

Heräsin aamulla ihmeellisessä horroksessa ja todellakin väsyneenä. Kamala päänsärky yritti hivuttautua otsalohkoon vieläpä. Mähän nukun yleensä ihan hyvin, ja herään aina pirteänä. Suoraan sanottuna kyrpi ja paljon. Uni, jota jouduin katselemaan kertoi Laurasta ja vähän muustakin, mutta se on selvää, että tapeltiin Lauran kanssa koko yö. Kun oltiin pieniä – niin kuin kaikki sisarukset about – tapeltiin välillä aika kovastikin. Nyt se sama toistui, ja herättyäni olin snadisti vihainen. Tiiättekö sen fiiliksen, kun on nähnyt paskaa unta, ja joku tyyppi on ollut erityisen mulkku, ja sitten oot seuraavana päivänä tosi vihainen sille? Ehkä se joku lähettää tekstarin, jossa se kyselee, että tehtäiskö jotain tänään. Ja sua ei vois vähempää kiinnostaa. No äsken se joku (Laura) lähetti mulle viestin: "Entäs se postaus?". Mä vähän kelasin, etten todellakaan tee postausta. Nimittäin, Laura, sä olit kyllä aika inhottava viime yönä. Toisaalta, mä olin kyllä vähintään yhtä inhottava sulle nuorena. Joten, jos sä annat mulle anteeksi, mä annan sulle anteeksi. Sovittu.

Aamu siis alkoi suht huonoissa tunnelmissa. Luin Hesarin, keittelin kahvia ja tein aamupuuroa. Liian jännää? No mistä mun pitäis sitten kirjottaa? Monet ajattelee, että Lauralla on muka niin mielenkiintoisa elämä, vaikka ei sillä edes ole. Tai kai sillä välillä on. Sehän riippuu ihan itsestä. Ei kantsii jäädä surkuttelemaan itseään. Monet jää. Niin mäkin joskus. Mutta oikeesti mä nautin monesta asiasta, mistä ihmiset ei aina osaa nauttia. Mä nautin siitä kun voi lähteä kävelemään kaupungille, laittaa musan soimaan ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Ihmiset on ihmisiä. Ne on kiireisiä ja omalaatuisia. Parhaimpia on vanhat ihmiset, siis sellaiset, joilla ei ole kiire minnekään. Mutta ne on niitä vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole luovuttaneet. Ne käy Stockalla tapaamassa toisia vanhoja ihmisiä. Sellainen mäkin haluan olla vanhana. Just oli lehdessä, että tänä vuonna syntyvistä länsimaitten lapsista puolet elää yli 100 vuotiaiksi. Sadan vuoden päästä on siis paljon mummoja ja pappoja. Toivottavasti silloinkin on niitä, jotka päämäärättömän näköisesti kulkee tuolla kaupungilla. Ehkä osa jopa hymyilee, vaikka ulkona vihmoo vesipisaroita.

Pääsin äidinkielen tentistä läpi. Se on ollut tän päivän kohokohta. Musta tuntuu, että sitä ei voinut reputtaa. En osannut nimittäin vastata yhteenkään kysymykseen. Sillä kaikki kysymykset olivat suoraan luentomateriaaleista, tai jostain muualta mistä en ollut niitä kuitenkaan lukenut. Naureskelin itsekseni koetta tehdessäni, ja mietin miten paljon opettaja mahtaa nauraa korjatessaan koettani. Kohta mun pitäisi lähteä pitämään alustus aiheesta "Religion in modern society". Suomeksihan sen saa pitää, ja sitten alkaa viikonloppu. Joten enhän mä voi muuta kuin fiilistellä. Ja yksi toivomus vielä kaikille, jotka viitsivät tänne asti lukea. Ajatelkaa oikein kovasti, että tänä talvena ei sada lunta, vaan talvi loppuu jo tammikuussa, jolloin on 25 astetta lämmintä, ja aurinko paistaa. Älkää kysykö miksi, kerron sitten, jos tää onnistuu.

Jesse

P.S. Kuvat otettu iPhonella, enkä osaa käyttää tätä blogia :)

Tämä sää sen tekee

Tänään on kyllä ollut sellainen syyspaskapäivä, että ihan harmittaa.
Olen nukkunut väsymystä pois, enkä oikeastaan muuta.
Aamulla suunnittelin itselleni utopista maailmankaikkeutta. Siellä olisi minä ja koiria.
En juuri nyt kaipaisi sinne muita ihmisiä, ehkä korkeintaan yhden.

Toissapäivänä oltiin poikien kanssa kaupungilla. Kahvilla parissakin eri paikassa ja vaatteita tutkimassa. En löytänyt mitään, mutta pojat taisivat löytää.
Mietittiin Jessen kanssa, että Jesse voisi välillä olla vieraileva tähti täällä mun blogissa, ja kertoa vaikka tyylistään ja päivästään, tai ihan mistä itse haluaa.

Kamera tossa vähän takkuili, niin kuvat on mitä on.
Tänään:

Illemmalla olo oli kuin kuumeisella. Harhailin utopiassa ja täällä oikeassa aidossa paskassa.
Kuvittelin olevani supersankari ja näkymätön.
Huomenna otan niskasta lujan otteen.