Loma loppumassa

Nyt on loma loppumassa, enkä mä ole postaillut tänne oikein mitään, vaikka aluksi toisin suunnittelin. Meillä oli ekoissa hotelleissa niin huono netti, ja sitten Taolla en päässyt blogiini ollenkaan, koska sivusto oli "bannattu", joten että näin. 

Nyt ollaan vikaa iltaa Bangkokissa, ja Taavi parhaillaan pakkailee laukkuaan. Ostettiin pieni matkalaukku noille Taavin sekä mun ostoksille, mutta nyt näyttää siltä, että tonne uuteen laukkuun ei mahdu enää mitään. Mun laukku oli jo tullessa täynnä, ja siihen on jopa laitettu "heavy"läpyskä, koska se on niin hemmetin iso ja niin perhanan täynnä, niin ja niin älyttömän painava - ainakin Taavin mielestä, joka onkin "saanut" vetää ja kantaa oman laukkunsa lisäksi mun laukkua... :D Olen kuullut varmaan jo sata kertaa tämän matkan aikana, kuinka Taavi vihaa mun matkalaukkua.. 

Se on niin jännä, kuinka sitä aina Suomessa ennen etelänmatkaa kuvittelee erilaisia mielikuvia tulevasta lomasta. Loikoilua hiekkarannalla, sukeltelua turkooseissa vesissä, romanttisia iltoja kynttilän valossa, jännittävää matkustamista busseissa ja veneissä, ihanaa ruokaa, aurinkoa, ostoksia, ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
No, todellisuudessa se on vähän erilaista. Tai ainakin meillä oli. Ja nyt en valita, kerron vain erilaisesta lomasta.

No Taavihan sai vatsataudin heti tänne tultaessa, ja oli sitten paskataudissa tasan kaksi viikkoa.
Kun toinen istuu puolet päivästä vessassa, niin siitä on romantiikka kaukana.
Lisäksi Taavi paloi niin pahasti, että sen nahat kuoriutui niin kuin käärmeellä.
Lopulta Taaviin iski flunssa, ja mä pääsin kehumaan erityisen hyvää vastustuskykyäni, no meni viikko, ja mäkin sairastuin flunssaan. Se on niin katala tunne, kun on 40 asteen helteessä, mutta kurkkuun särkee, korvat humisee, yskittää, aivastuttaa, ja on ihan pirun kuuma!
Sitten pitää koko ajan matkustaa, vaihdeltiin kahden päivän välein hotellia, ja mun matkalaukun raahaaminen on aiheuttanut meille monenmoisia riitoja. Taavi halusi heittää mun matkalaukun mereen, ja pari kertaa riideltiin niin paljon, että mä suutuin ja heitin Taavin iPadin melkein mereen, onneksi se lensi hiekkaan, eikä hajonnut.
Niin ja siitä tulikin mieleen, että Taavi on koko matkan kadotellut jotain. Puhelinta on etsitty joka päivä, ja milloin mikäkin on kateissa. No mäkin kerran kadotin meidän bussi- ja laivaliput, jotka maksoivat reilut viisikymppiä. Ostin uudet, ja vasta myöhemmin sitten löysinkin ne liput..
Perussettiä siis.

Ja sitten niihin hotelleihin.. Ollaan käytetty niihin aika paljon rahaa, ja tavattiin täällä lomallamme Ragnar ja Petu, jotka taas matkustaa täällä todella pienellä budjetilla ja yöpyy kymmenen kertaa halvemmissa hotelleissa, mutta loppujen lopuksi ne meidänkin Koh Taon hotellit meni niin huonoon suuntaan, että ihan mietin, miten sillä rahalla oltiin sinne päädytty. Eli tosiaan raha ei ratkaise.

No, onneksi meillä oli sentään huonoimmassa huoneessa telkkari, ja pari leffakanavaa joista tuli koko ajan leffoja.
Tosin meille tuli riitaa eri elokuvien englanninkielistien nimien käännöksistäkin... :D

Ja palataan siihen ihanaan kuvitelmaan hiekkarannasta ja turkoosista merestä.
Se hiekka on oikeesti yli 50 asteista, jalathan siinä palaa. Lisäksi hiekkaa menee joka paikkaan, snorkkelit vuotaa, ja kohta huomaatkin nieleväsi pari litraa merivettä.
Mä pelkään kaiken maailman rapuja yli kaiken, ja täällä nää rannat on täynnä rapuja.
Yhdessä paikassa meillä oli niin älyttömät aallot, ettei vedessä voinut uida - ellei halunnut joutua virtaukseen.

Ja ruoasta vielä sen verran, me ollaan molemmat niin täynnä paikallista ruokaa. Niin ja italialaisia ravintoloita, joita oli paikallisen ruoan lisäksi - pelkästään.
Ei olla enää viimeisen neljän päivän aikana oikeastaan syötykään mitään.
Tai Taavi ostaa Sevenelevenistä nakkisämpylöitä ja mä tuun kylläiseksi pelkästä paikallisen ruoan ajattelusta.

Matkan kamalimpia kokemuksia oli laivamatka Taolle.
Yli puolet porukasta alkoi viidentoista minuutin jälkeen oksennella milloin mihinkin.
Merenkäynti oli niin älyttömän kovaa. Meille ei riittänyt istumapaikkoja, joten mä istuin rappusella ja Taavi seisoi ja keinui laivan mukana. Joka toiselle jaettiin oksennuspusseja, ja onneksi itse kestettiin sen viisi tuntia oksentamatta.

Tästä kaikesta huolimatta, ollaan yhdessä naurettu kaikelle kokemallemme ja yritetty puhaltaa yhteen hiileen. Onhan täällä ollut vaikka mitä ihanaa ja unohtumatontakin.
Mitään pahaa ei ole tapahtunut, ja kaikki on päätynyt loppujen lopuksi ihan hyvin.
Mäkin alan parantua flunssasta, vaikka vähän jännitänkin huomisia lentoja.
Kun lennettiin Bangkokiin Koh Samuilta, niin mun korvat meinas räjähtää tän flunssan takia.
Huomenna lennetään Hongkongiin, ja vasta sieltä 13 tunnin päästä Suomeen. Joten mun laukun ja korvien kanssa selviäminen jännittää.

 Tänään vielä sattui käymään niin, että vietettiin vikaa aurinkopäivää altaalla, ja Taavi päätti sitten olla käyttämättä suojavoidetta, ja tietenkin paloi. Ja mä olen tähän kuulemma syyllinen, kun en huomannut ajoissa asiaa, enkä sanonut että nyt punoittaa. No, ehkä mä oon vähän syyllinen, kun minähän sinne altaalle halusinkin.

Illalla lähdettiin tekemään vikoja ostoksia MBK:hon, ja löydettiin koju, joka korjaa iPhoneja.
Mä olin ottanut tänne Thaimaahan mukaan mun vanhan iPhonen, koska halusin vaihtaa naarmuuntuneen etulasin ja korjata sen alhaalla keskellä olevan napin.
No, nopein vaihtoehto oli mennä taksilla hotellille ja tulla takas.
Itse asiassa nopein vaihtoehto oli ottaa mopotaksi.
Mä mietin siinä kyydissä hullun liikenteen keskellä, että olikohan sittenkään paras ratkaisu...
Taavin ilme oli niin onneton, kun me kaahattiin mopolla keskelle liikennehelvettiä..
Se pelkäsi, että näkee mut viimeistä kertaa elävänä ♥.

Mun kuski ajoi vastaatulevien kaistalla, punaisia päin joka kerta, pujotteli rekkojen ja bussien välistä ja ajoi hemmetin kovaa. Puristin penkkiä, mutta samalla mun kädet hikosi niin, että ote meinasi lipsua. Onneksi pääsin turvallisesti hotellille ja takaisin.
Taaville oli tullut jostain tuntemattomasta numerosta outo puhelu, ja mä en ollut voinut vastata mopon kyydistä puhelimeen, joten se oli jo varma, että saa laukun sijaan kantaa ruumisarkkua Suomeen.

 Mun puhelin näytti tällaista tekstiä tänään.

Nyt mä alan pakata, niin monen tavaran ja vaatteen pitäisi mahtua yhteen matkalaukkuun.
Tuntuu niin mahdottomalta yhtälöltä..
No, mutta ihanaa palata Suomeen ja kotiin!!
Niiin hirveä ikävä Puppea ja Pabloa !!!!

 Palaillaan Suomen puolella !
♥