WTF?

Kävin viime viikolla, muistaakseni keskiviikkoiltana lähiSiwassa ostamassa ruokaa itselleni ja koirille.
Päälläni oli löysähköt farkut, villatakki ja uggit - peruskotivaatetus.
Silmäilin Siwan ruokatarjontaa läpi, käsissäni ostoskori. Ja mitä sitten tapahtuu? Nelikymppinen, hieman ylipainoinen, rumahko, kaljuuntava mies kävelee ohitseni, ja toteaa "huora".
Kävelen pari askelta taaksepäin, miehen luokse, ja kysyn "anteeksi mitä?".
Mies ei vastaa mitään, tuijottaa tiukasta lattiaan.
Olisi kysymyksen sijaan pitänyt vaan todeta, että "johon sulla ei ole varaa."
Lähdin kaupasta hämmentyneenä, ja asia jäi jopa hieman vaivaamaan. Kiva tietää, että näillä seuduilla asuu joku umpihullu..

No hetki sitten Kampin K-kaupassa hedelmäosastolla - kuinka ollakaan - sama mies kävelee ohitseni ja toteaa "lapsirukka......."
Jään siihen suu auki ihmettelemään, että miten perkeleessä sama ällöttävä tapaus tulee taas kaupassa, mutta eri kaupassa vittuilemaan. Ja aikuinen mies! Yritän olla välittämättä asiasta sen enempää, ja nousen bussiin hetken kuluttua.
Bussissa kuitenkin huomaan, että se SAMA mies istuu EDESSÄNI!
Lasken 1+1= mies jää varmaankin samalla pysäkillä, ja niinhän se jääkin.
Odotan kuin kettu, että mies nousee penkiltään ja kävelee kohti keskiovia. Ja kun mies nousee, nousen salamana itsekin, kävelen oville, ja ennen kuin ovet ehtivät aueta.... Täydessä bussissa totean miehelle kovaan ääneen "LÄSKI". En keksinyt parempaakaan, mutta halusin antaa edes jollain mitalla takaisin.
Ihmiset tuijottavat kummastuneina, muttei haittaa. Naurussakin on pidättelemistä.
Juoksen bussipysäkiltä kotiin, edelleen nauraen.

Nyt pitää vaan toivoa, etten enää törmää kyseiseen tyyppiin. Tai ehkä se lukee tätä blogia, niin että terveisiä vaan sinne, suosittelisin käymään mielenterveyslääkärin juttusilla.



Nyt mä ajattelin alkaa vääntää lettuja, saa nähdä mitähän siitäkin tulee....