Saleilua

Sain ylipuhuttua Lauran kuntosalille. Viime kerrasta Lauran kanssa salilla olikin vierähtänyt jo aimo tovi. Taiskohan se olla vuoden 2007 kesällä peräti. No mitä sitä turhaan kamalan usein itseään kiusaamaan, vai mitä Laura? Oltiin sovittu eilen keskiviikkona, että nähtäis Kampissa varttia vaille 9 aamulla. Lauran kanssa, kun sopii aikatauluja, kannattaa itse saapua reilut viisitoista minuuttia "myöhässä". Kaikki Lauran tuntevat kyllä tietää miksi. Systeemi ei pettänyt tälläkään kertaa, nimittäin Lauran bussi hajosi luonnollisesti jo Lauttasaaressa, ja matkustajat oli ohjattu seuraavaan kulkuvälineeseen. Sellasta siis tällä kertaa.

Sisko löysi itsensä vihdoin treffipaikalle, ja eikun City Gymin ovesta sisälle ja rappusia alas maan alle treenaamaan.

Aloitettiin alkulämmittelyllä, jonka jälkeen pienet vetristävät venyttelyt.

Sali oli aamulla typötyhjä, eikä muita jumppaajia ollut. Saatiin siis puhkua ja tsempata toisiamme mielin määrin.

Laura oli urhea ja pani parastaan. Varsinkin hack-kyykky otti koville. Saatoin olla aika armoton. Lauran pikkujalat nimittäin joutuivat kovaan rääkkiin heti aamutuimasta. Jälkeenpäin oli hauska katsella Lauran kävelyä Stockan rappusissa, kun raukka joutui ottamaan tukea kaiteista samalla kun viereistä kaistaa mummot viilettivät kilpaa ohi. Sellasta se on. Jalat tuntuu spagetilta ja välillä meinaa kaatua, kun toinen jalka antaa yhtäkkiä periksi. Tämä siis, jos on oikeasti treenattu, eikä vain luettu Seiskaa reidenlähentäjissä istuen.

4x10 toistoa, ja viimeisen sarjan neljän viimeisen toiston aikana Lauran suusta kuultua: "Ei vittu en pysty", "Kuolen, kuolen, KUOLEN" ja "IAAAAAAUUUUUUUUUU!!". Joo, toi viimeinen oli jotain mitä en koskaan ole kenenkään treenaajan (tai yleensäkään minkään elävän olennon) suusta kuullut. Ihme oli ettei salin peilit särkyneet tuhansiksi palasiksi, nimittäin voi herttileidi, miten korkea ja kipakka kimaisu siitä pääsi.

Tässä kohtaa oli hienoista tärinää jo havaittavissa.

Mä keskityin tällä kertaa käsiin. Mä tykkään käydä salilla aamuisin, kun sali on suht tyhjä, eikä tarvitse sumpussa treenata. Saa tehdä vapaasti omaa juttua, eikä joudu odottelemaan tai huomioimaan muita.

Treeni jäi mun osalta vähän kesken kun Laura väsähti, näin jälkeenpäin ajatellen, vähän liian kovan rääkin seurauksena. Kun aloittelee salitreeniä, ei todellakaan kannata ruveta heti repimään. Hiljaa hyvä tulee ja sitä rataa. Toisaalta, Laura saa syyttää itseään, kun meni päästämään suustaan taikasanat: "voitaisko tehdä jotain, mistä tulee jalat kipeeks?". Jumppailujen jälkeen käytiin Lidlissä, että Jesse sai vähän syötävää. Lauralle ei kelvanut mun ostoskorin sisältö, vaan K-Marketista piti käydä hakemassa lihapullia ja perunamuussia. (On tuolla alla jotain muutakin - ehkä)

Lopuksi vielä talvinen Kamppi ja mä