Uudet pidennykset by Rapunzel of Sweden

Tilasin melkein kaksi kuukautta sitten Rapunzelilta uudet pidennykset, koska halusin vaihteeksi todella pitkät hiukset. Mulla oli about tasan vuosi sitten noi samanväriset pidennykset, ja ajattelin, että ne sopii omaan hiusväriini edelleen.

Tässä hiukset tasan vuosi sitten.  Omat hiukseni olivat silloin ehkä hitusen vaaleammat.
Sävy on muuten  #P8/24.  

Ja tosiaan, kun avasin paketin, niin muistin kuinka vaalea tuo vaalea väri tosiaan oli. Olisin kaivannut ehkä hitusen lämpimämmän sävyistä vaaleaa, joten seuraavalla kerralla tilaan tätä sävyä.

Tilasin kaksi pakettia, mutta yksikin olisi riittänyt, niinpä laitoin sitten yhden ja toisesta puntista vähän ekstraa.

Omat hiukset ennen teippejä. Huomaa, kuinka liukuvärjäys on kasvanut koko ajan alemmas ja alemmas. Viime tammikuussa mun hiukset oli paljon vaaleammat kuin nyt.
Liukuvärjäys oli silloin ylempänä, mutta onnistuu se näinkin.

Eli omia hiuksia ei ole tosiaan pakko värjätä välttämättä vaaleammiksi ja pidennyshiuksia ei taas ole pakko värjätä tyvestä tummemmiksi. Olen pari kertaa värjännyt pidennykset tyvestä tummemmiksi, mutta lopputulos ei ole ollut sen kummoisempi, joten enää en värjää.

Ja sitten vain teippejä päähän!

(ehkä hirvein sivukuva mitä musta on otettu.. :D)
Mutta tässä kuvassa tosiaan näkyy oman hiusvärin ja pidennysten värin huima ero.
Ajattelin aluksi, että lopputulos ei välttämättä näytä kauhean hyvältä, kun omassa tukassa ei ole raitoja tai noin vaaleata väriä missään.

 No onneksi kyseessä oli vain pieni sävyero, joka oli helppo korjata.
Ostin seuraavana päivänä Hakiksen Sokokselta kaksi pakettia kuparin vaaleata sävytettä, ja sävytin omat hiukseni sekä pidennykset kun ne olivat jo päässä, pidennykset siis. Tällä tavalla sain helposti sekä omista että pidennyshiuksista ihan saman sävyiset.

Lopputuloksesta tuli ainakin sen verran täydellinen, että se kelpasi mulle.

Huomenna oon menossa Gyyliin Annikan luoksi ja saa nähdä millaiset hiukset mulle tällä kertaa tehdään. Huomenna siis postaus hiuksista, mikäli niistä tulee yhtään erilaisemmat kuin nyt. :) :D

Kuulumisia

Rehellisesti sanottuna en ole käynyt täällä blogissani nyt ainakaan kahteen viikkoon. Tai voi siitä olla kolmekin viikkoa, kuukausi parhaimmillaan? Kirjauduin bloggeriin ensimmäistä kertaa tänään tai siis pari minuuttia sitten, ja huomasin, että teiltä on tullut "aika" paljon kommentteja. Päätin, että luen ne vasta, kun olen kirjoittanut tämän postauksen. Näköjään on muuten tämä bloggerin blogitekstin kirjoittamisulkoasukin muuttunut sitten viime näkemän.

Olen tosiaan kirjoittantut lähes yhtäjaksoisesti blogiani muutaman kuukauden kuluttua tasan neljä vuotta. Se on ollut lähes koko aikuisikäni todella suuri osa elämääni: päiviäni, tekemisiäni, suunnitelmiani, muutoksia elämässäni, ynnä muuta ynnä muuta.
Kesällä huomasin, että blogin pitäminen saattoi tuntua välillä työläältä. En yhtäkkiä enää osannut aloittaa postausta, jos edellisesti postauksesta oli kulunut päiviä. Omatuntoani kalvoi syyllisyys tekemättömistä postauksista, ja tuntui kuin olisin ajautunut pikkuhiljaa vain kauemmas ja kauemmas blogistani.

Viime kuussa, edellistä postaustani kirjoittaessani ajattelin oikeasti palaavani blogini äärelle pysyvästi. Silloin se tuntui siltä. Seuraavana päivänä aloitin todella yllättäen työt uudessa työpaikassa, ja kyseinen viikko menikin töitä tehdessä. Ja sitten aloin ajatella paluuta uudelleen ja eri näkökulmista. 

Olenhan mä ennenkin tehnyt töitä ja blogannut samalla, mutta jotenkin siinä sitten aloin miettiä, että "mitä mä ihan oikeasti haluan elämältäni tällä hetkellä?".
Musta oli jotenkin ihanaa herätä aamuisin töihin ja hypätä metroon ja olla ihan vaan Laura.
Nautin erilaisista ja pienistä asioista, joista en ole pitkään aikaan nauttinut.
Kristinekin kyseli, että aionko enää koskaan kirjoittaa blogiani, ja vastasin, että mä haluan nyt vaan olla sellainen Laura, joka en ole ollut vuosiin.
Varmasti jonkun korvaan nämä ajatukset kuulostavat todelta kliseisiltä, mutta mä olen tosiaan elänyt niin sanottua internet-elämää jo 13-vuotiaasta lähtien. Eli reilut kymmenen vuotta.
Lähes päivittäin tuli lisättyä uusia kuvia irc-galleriaan, ja sitten sitä sai lukea itsestään kirjoitettuja nettikeskusteluja liittyen mihin milloinkin.
Välillä ne suretti ja harmitti, mutta sitten sitä vain oppi elämään asian kanssa. Tuntuihan se hyvältä, että niin monia kiinnosti mun vaatteet ja jutut. Sain jo 15-vuotiaana kauheasti ihania sähköposteja ihmisiltä, jotka seurasivat tyyliäni ja kuviani.
Mä tykkäsin herättää huomiota ja ihmiset tykkäsivät seurata sitä.
2009 aloitin sitten tämän blogin pitkän mietinnän jälkeen. Ja siitä lähtien se onkin seurannut mukanani monissa elämän käänteissä - niin hyvässä kuin pahassakin. Se on ollut kuin eräänlainen suhde, johon olin vannoutunut sitoutumaan.

Mietittyäni monta viikkoa, tulin siihen tulokseen, että mä tarvitsen aikaa asian kanssa.
Mun pitää saada olla rauhassa, ilman, että koin syyllisyydentunteita liittyen blogiin.
Siksi en tullut tänne edes lukemaan teidän kommentteja. Äitini painosti mua postaamaan edes tulevasta tauosta, mutta suoraan sanottuna mulla ei ollut rohkeutta ja voimaa tulla sitä tänne kertomaan.

Ja samaan aikaan sähköpostini täyttyi yhteistyöehdotuksista, kutsuista sun muista. Muut bloggaajat kirjoittivat 60 postausta kuukaudessa, kun multa oli tullut tasan nolla. Blogirintamalla on tapahtunut uudistuksia ja vaikka mitä. Ja samaan aikaan mä en lukenut kenenkään blogia ja sitäkin vähemmän omaani. 

Musta alkoi tuntua siltä, että alkujaan harrastuksena lähteneestä ideasta oli kasvanut jotain vakavampaa. Enää ei riittänyt vain se, että kirjoitti vilpittömästi kuulumisistaan, vaan nyt se piti tehdä edelleen vilpittömään sävyyn, samalla mainostaen jotain, jotta siitä saisi rahaa.
Tänään mä sitten vähän selailinkin muutamia blogeja ja samalla vertailin niitä omaan blogiini. Erityisesti siihen blogiin, mitä tämä oli muutama vuosi sitten.
Ja jotenkin musta tuntui siltä, että koko "homma" on muuttunut niin paljon.
Missä on se sama vilpittömyys? Silloin kirjoitin, koska mulla oli niin palava halu kirjoittaa.

Järjestin ystävien kanssa kuvauspäiviä ja tuunailin vaatteitani.

Ja siihen fiilikseen mä haluan edelleen palata. Siksi mä pidin ja pidän ehkä edelleenkin taukoa.
Haluan, että postauksen kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja vaivattomalta niin kuin ennenkin.
Yhteistyöjuttuja tulee ihan satavarmasti olemaan vähemmän kuin monien muiden "suosittujen" bloggaajien blogeissa. Mun tehtävänä ei ole kritisoida muiden tapaa pitää blogeja, vaan pitää blogia siihen tyyliin kuin se itselleni parhaiten sopii.

Nyt musta tuntuu siltä, että asiat alkavat kirkastua mulle omassa päässäni, mutten siltikään tällä kertaa lupaa mitään. Päivä kerrallaan.
Tässä on muutenkin ollut aika rankka ja erikoinen vuosi takana, ja toivon niin kovasti, että vuodesta 2013 tulisi sata kertaa parempi.

Ja teille kaikille vielä: kiitos miljoonasti näistä neljästä vuodesta!
Ootte pysyneet mukana, ja toivon, että pysyisitte edelleenkin.

En todellakaan oleta, että kaikkia teitä kiinnostaa tämä blogi, etenkään sen jälkeen, kun olen ollut kirjoittamatta pitkään aikaan. Tai sen jälkeen, kun olen luvannut postata, mutta siltikään en ole postannut.

Onneksi tätä ei ole pakko lukea, ja te teette päätöksenne itse.

Syysmasennus voitettu?

Heippa vaan taas (pitkästä aikaa) !
Mulla on ollut itse asiassa aika mielenkiintoinen elämänvaihe tässä viime vikkojen ajan, mutta nyt alan saada asioita järjestykseen, eli bloggailu jatkuu taas tavalliseen tapaan, ja tulen postailemaan useammin. Ja tämä on lupaus!

Oltiin tänään päivällä äidin kanssa UFFissa ja vähän kaupungilla kiertelemässä.
UFFIssa oli kuuden euron päivät, joten siellä viitsi käydäkin. Muutenhan koko mesta on ihan ylihinnoiteltu..  Esimerkiksi hennesin räteistä pyydetään yli kymmentä euroa.
Käytiin syömässä Kalevankadulla Flada 13:ssa ja ruoka oli kyllä tosi hyvää.. Rakastuin niin yhteen juustokeittoon, että pitää varmaan kokeilla tehdä sellaista kotona, tai siis äiti voisi tehdä?

Kaupungilta lähdin auttamaan isää mun kämpän lattiarempassa. Lattian pitäisi valmistua viikonloppuun mennessä. Kuvia siitä sitten siis. Ihanaa, kun se on viimein valmistuu.

Puhvinapapaita?

Kävin moikkaamassa Annikaa Gyylissä. Äiti varas itselleen ajan ja me sovittiin Annikan kanssa reffit huomiselle.

Ihana Buddhapatsas. Heti, kun mun lattiaremppa valmistuu ja saan vähän kämppää kuntoon, niin hankin tollaisen, mutta yhdestä toisesta liikkeestä.

Sienipullia! :D

Ruttopuistossa puilla oli erilaisia staileja. Musta ne oli niin söpöjä. Ihmettelen, että miten ne on säilyneet tollaisina, eikä kukaan oo käyny varastamassa vaikka kaulaliinaa tai pipoa noilta puilta... :D :(

Nam!

Käytiin illemmalla Krisun ja Garon kanssa Sellossa. Käytiin ostamassa Garolle tuhkanvaaleaa hiusväriä, että saadaan värjättyä yhdet uudet pidennykset vähän "kylmemmän" sävyisiksi ja sitten laitetaan ne Garolle. :)

Nyt istutaan kolmisteen Kristinen sohvalla ja katsotaan telkkaa. Tehtiin tossa aikaisemmin hodareita, ja nyt Krisun temppukissa Napoleon tekee voltteja. Meillä on kyllä nyt niin hervottomia juttuja ja tosi hauskaa yhdessä että!  Mennään vielä ehkä saunaankin tänään. :)

.

Hyvää keskiviikkoa kaikille! :)

Nelly-arvonnan voittaja!

Heippa kaikki siellä! Blogi on ollut viime aikoina "aika" hiljainen, ja oikeasti pahoittelut siitä. Oon ollut reilu viikon kipeä, ja jotenkin sitä on halunnut vain työntää läppärin kauas pois näköpiiristä ja olla vaan... Päivittelen kuitenkin edelleen sitä MFF-facebooksivua suht usein, vaikka eihän se ole sama asia kuin tämä blogi.

Tänään alkoi uusi viikko, ja flunssa tuntuu selätetyltä. Toivotaan siis, että tää lähtis tästä käyntiin ja viikko olisi parempi kuin edellinen. Suosittelen muuten kaikille elokuvaa 21 Jum Street !
Ihan huippuhauska ja just sellaista aivot narikkaan-tavaraa, jota kipeenä kaipaa. :)

Nellyn 100 euron lahjakortin voitti sirpa-r@hotmail.com, laittaisitko mulle sähköpostia, niin laitan sulle ton lahjakortin :)

Mukavaa viikkoa kaikille!