Samalla myös testaan bloggerin päivitystä, eli kuvien lisäämistä isompina.
Muutin siis pois kotoota jo 17-vuotiaana, melkein 18-vuotiaana.
Ensimmäinen asuntoni sijaitsi Kaivopuistossa, ja varmaankin se sijainti vaikutti asunnon valitsemispäätökseen. Tulihan sitä muutamissa asuntonäytöissä käytyä ennen päätöstä, Alppilassa, Kalliossa ja Töölöössä.
Muutin huhtikuussa 2007 ensimmäiseen asuntooni, ja muistan kuinka makasin vanhalla puulattialla tyhjässä asunnossa avaimet juuri saatuani. Se tunne oli aika erikoinen. Niin vapauttava, mutta silti hieman haikea.
Aloin heti miettiä, mitä kaikkia etuja yksinasuminen toisi tullessaan, eikä mulla vielä silloin ollut hajuakaan siitä, millaista se tulisi olemaan.
Asunto oli ihan viihtyisä, mutta todella pieni ja aina sotkussa..
Välillä tuntui, että ainoa positiivinen asia koko asunnossa oli sen sijainti.
Ja nyt kun näin jälkeenpäin mietin, niin muutin liian aikaisin yksin asumaan. Nykyään se on ihan erilaista, vaikka oon vielä nuori ja monet kaverit asuvat edelleen vanhempiensa luona, niin silti osaan arvostaa yksinoloa ihan erilailla. Mutta kannattaa tosiaan nauttia kotona asumisesta niin kauan kuin voi. Turhaan sitä haikailee oman asunnon perään, koska yksinasumisen mukana tulee vapauden lisäksi paljon vastuuta ja vaivaa. Ainakin mulle tuli.
Jos tulee kysymyksiä asiaan liittyen, niin kysykää ihmeessä.
Kuvia ensikämppäajoilta
